synnytyspelosta
- Viestiketjun aloittaja jonnuska
- Ensimmäinen viesti
kyllä se varmasti joskus menee ohi.jos sulla ollu rankka synnytys tai jotain jääny hampaan koloon niin sinne synnytys sairaalaan voi mennä puhumaan siitä omasta synnytyksestä ja varsinkin jos on jotain jääny pelkoja yms....varmasti auttaa mielellään.seuraavaks kun sua alkaa itkettää vastaavassa tilanteessa niin katso sitä sun pientä niin kyllä luulis vähän helpottavan oloa. =)
M
mammammaa
Vieras
Kyllä se helpottaa, mutta en menis takuuseen tuosta puhumaan menemisen auttamisesta. Itse mainitsin nyt neuvolalääkärille menneen synnytyksen tapahtumista, niin eiköhän sekin ollut syyttämässä mua yliherkkyydestä ja vaikka mistä! (tapahtumat kirjasin tuonne OYS-synnytys"osastolle")
Toisia pelottaa pimeässä toisia ei. Synnytystä on ihan normaalia pelätä, kun ei voi tietää koskaan mitä käy.
Eikä siihen taida auttaa se, että kävi miten kävi niin siihen ei voi paljoa vaikuttaa (mutta onneksi nykyään on hyvät lääkärit ja lääkkeet ja muut).
Ei oikeastaan voi muuta sanoa, kun että ei syytä pelkoon, vaikka se sattuukin niin kyllä sen kestää ja siitä jopa nauttii (ainakin minä nautin kaikesta kivusta huolimatta). Meidän elimistö on suunniteltu synnyttämään ja se auttaa parhaansa mukaan ja iskee vereen kaiken laisia hassuja hormooneja ja muita mistä tulee hassu olo...
Ja viimeiseksi, sinä hetkenä kun on oma pallero sylkyssä niin unohtuu kaikki tuommoiset pikku murheet...
Etukäteen puhuminen tietysti aina auttaa
Eikä siihen taida auttaa se, että kävi miten kävi niin siihen ei voi paljoa vaikuttaa (mutta onneksi nykyään on hyvät lääkärit ja lääkkeet ja muut).
Ei oikeastaan voi muuta sanoa, kun että ei syytä pelkoon, vaikka se sattuukin niin kyllä sen kestää ja siitä jopa nauttii (ainakin minä nautin kaikesta kivusta huolimatta). Meidän elimistö on suunniteltu synnyttämään ja se auttaa parhaansa mukaan ja iskee vereen kaiken laisia hassuja hormooneja ja muita mistä tulee hassu olo...
Ja viimeiseksi, sinä hetkenä kun on oma pallero sylkyssä niin unohtuu kaikki tuommoiset pikku murheet...
Etukäteen puhuminen tietysti aina auttaa
T
Toinen pelokas
Vieras
\
Voin väittää tässä vastaan. Pojan (nyt 4-vuotias) synnytys oli niin vaikea, etten nauttinut siitä ollenkaan. Kun lastenlääkäri vei pojan hetkeksi pois olin niin väsynyt, että minulle oli ihan sama tuleeko lapsi takaisin. Monta päivää meni ennenkuin pystyin tuntemaan positiivisia tunteita lasta kohtaan. (Masennusta ei kuitenkaan minulle tullut.)
Nyt kun suunnittelemme toista lasta niin eniten minua askarruttaa juuri tuo synnytys; Uskallanko?
Alkuperäinen kirjoittaja 13.11.2005 klo 19:57 krahu kirjoitti:Toisia pelottaa pimeässä toisia ei. Synnytystä on ihan normaalia pelätä, kun ei voi tietää koskaan mitä käy.
Eikä siihen taida auttaa se, että kävi miten kävi niin siihen ei voi paljoa vaikuttaa (mutta onneksi nykyään on hyvät lääkärit ja lääkkeet ja muut).
Ei oikeastaan voi muuta sanoa, kun että ei syytä pelkoon, vaikka se sattuukin niin kyllä sen kestää ja siitä jopa nauttii (ainakin minä nautin kaikesta kivusta huolimatta). Meidän elimistö on suunniteltu synnyttämään ja se auttaa parhaansa mukaan ja iskee vereen kaiken laisia hassuja hormooneja ja muita mistä tulee hassu olo...
Ja viimeiseksi, sinä hetkenä kun on oma pallero sylkyssä niin unohtuu kaikki tuommoiset pikku murheet...
Etukäteen puhuminen tietysti aina auttaa
Voin väittää tässä vastaan. Pojan (nyt 4-vuotias) synnytys oli niin vaikea, etten nauttinut siitä ollenkaan. Kun lastenlääkäri vei pojan hetkeksi pois olin niin väsynyt, että minulle oli ihan sama tuleeko lapsi takaisin. Monta päivää meni ennenkuin pystyin tuntemaan positiivisia tunteita lasta kohtaan. (Masennusta ei kuitenkaan minulle tullut.)
Nyt kun suunnittelemme toista lasta niin eniten minua askarruttaa juuri tuo synnytys; Uskallanko?
T
Toinen pelokas
Vieras
Ahaa, meitä "toisia pelokkaita" on siis useempiakin.... Minä olen siis se "ensimmäinen" toinen pelokas joka on höpöttänyt paljon pelkosektiosta, en suinkaan jo ennestään äiti....
Ensimmäinen synnytys pelotti ja kävin puhumassa siitä, mutta minua ne puhesessiot ei auta, eikä tule tulevaisuudessakaan auttamaan, ellei joku pysty takaamaan että synnytys menee juuri niin kuin on suunniteltu ja kaikki kipulääkkeet on saatavilla ja jne. Ja tämähän ei ole mahdollista.
Synnytyksen jälkeen olen huomannut saman asian kuin ap, olen muutaman kerran pillahtanut itkuun ajatuksesta, mitäs jos nyt olisi synnytys edessä. Ensimmäiseen asennoiduin sillä tavalla, että kun aikaisempaa kokemusta ei ole, en voi muuta kuin katsoa ja kokea mitä se tuo tullessaan. Mutta nyt kun tiedän millaista se on, pelko on vain lisääntynyt. Hankala yhtälö, kun vielä haluaisin kuitenkin sen toisen lapsen. Hölmöintä tässä on vielä se, että mietin näitä asioita vaikken ole edes raskaana, eikä asia ole vielä edes ajankohtainenkaan. Tuntuu, että mitä enemmän aikaa synnytyksestä kuluu, sitä enemmän tämä ajatus vaivaa minua.
Synnytyksen jälkeen olen huomannut saman asian kuin ap, olen muutaman kerran pillahtanut itkuun ajatuksesta, mitäs jos nyt olisi synnytys edessä. Ensimmäiseen asennoiduin sillä tavalla, että kun aikaisempaa kokemusta ei ole, en voi muuta kuin katsoa ja kokea mitä se tuo tullessaan. Mutta nyt kun tiedän millaista se on, pelko on vain lisääntynyt. Hankala yhtälö, kun vielä haluaisin kuitenkin sen toisen lapsen. Hölmöintä tässä on vielä se, että mietin näitä asioita vaikken ole edes raskaana, eikä asia ole vielä edes ajankohtainenkaan. Tuntuu, että mitä enemmän aikaa synnytyksestä kuluu, sitä enemmän tämä ajatus vaivaa minua.
Mä ainakin vannosin synnytyksen jälkeen että en enää koskaan halua toista lasta ja synnytystä!!
Mutta kastos vaan, tässä mä istua napitan jälleen vatta pystyssä ja ihan iloisella mielellä menen synnyttämään. =)
Mulla ei ollut eka synnytys edes kauhean pahakaan, mutta ne jälkikivut..
Luonto hoitaa asian kotiin.Kyllä sitä vaan tuppaa unohtamaan sen kivun ja kärsimyksen ajallaan.
Mutta kastos vaan, tässä mä istua napitan jälleen vatta pystyssä ja ihan iloisella mielellä menen synnyttämään. =)
Mulla ei ollut eka synnytys edes kauhean pahakaan, mutta ne jälkikivut..
Luonto hoitaa asian kotiin.Kyllä sitä vaan tuppaa unohtamaan sen kivun ja kärsimyksen ajallaan.
\
Onneksi kai useimmilla, ei kaikilla kuitenkaan. itselläni ei ainakaan pelko häviä mitenkään tosta vaan. Vatta pystyssä täälläkin ollaan, eikä kovin iloisella mielellä todellakaan synnytyksen suhteen.
Alkuperäinen kirjoittaja 15.11.2005 klo 11:00 salsai kirjoitti:Mä ainakin vannosin synnytyksen jälkeen että en enää koskaan halua toista lasta ja synnytystä!!
Mutta kastos vaan, tässä mä istua napitan jälleen vatta pystyssä ja ihan iloisella mielellä menen synnyttämään. =)
Mulla ei ollut eka synnytys edes kauhean pahakaan, mutta ne jälkikivut..
Luonto hoitaa asian kotiin.Kyllä sitä vaan tuppaa unohtamaan sen kivun ja kärsimyksen ajallaan.
Onneksi kai useimmilla, ei kaikilla kuitenkaan. itselläni ei ainakaan pelko häviä mitenkään tosta vaan. Vatta pystyssä täälläkin ollaan, eikä kovin iloisella mielellä todellakaan synnytyksen suhteen.
Similar threads
- leijonaemo
- Vauvat ja taaperot
