Kipuun on parasta vaatia epiduraalia ja jos vähänkin kykenee, niin parasta liioitella, jotta avun saa ajoissa. Ilokaasua suosittelisin kokeilee vain niille, jotka pitävät humalassa olosta.
ENNEN KAIKKEA vaatikaa, että teille kerrotaan jatkuuvasti etukäteen, mitä ja miksi nyt tullaan tekemään, tulee tapahtumaan. Heti kun tulee ensimmäinen laiminlyönti tältä saralta, nostakaa haloo tyyliin: "Hei mä en ole mikään hautumakone vaan ihminen ja minulla on täysin laillinen oikeus tietää, mitä minulle tehdään." Tämä siksi, jotta kätilö muistaisi, ketä hän palvelee, eikä jatkaisi tehdastyöläisen malliin liukahihnatoimintaa. Ja siksi, että kun osaa etukäteen varautua kipuun ym., sen kohtaa paremmin. Ja hengitystekniikan oppimisen sijaan olisi hyvä oppia hokemaan "tämä kyllä päättyy aikanaan".
Vaatikaa teidän kunnioittamista ihmisinä ja varautukaa siihen, että sairaalahenkilökunta käyttäytyy usein kuin upseerit.
MInulla on 3lasta ja neljäs tulossa, ellei jotain mene pieleen. Ekalla kerralla jännitin ja olikin helpottava olo, koska se olikin niin helppo fyysisesti, kätilön kannustus oli negatiivinen, mutta sekin oli hilja, kun huusin sille takas. Toisella kerralla viikinki painas lähes 5kg ja oli jäädä jumiin, kaikki repes, voimat loppui, mutta kätilö onneksi oli hyvä ja sai kun saikin minut kerämään voimani. Pojan verensokerit oli alhaalla ja joutui osastolle. Kolmannella kerralla sydänäänet oli hirveässä laskussa ja vaikka hänen pää oli isompi kun kakkosella, niin 5min. meni.
Jälkeenpäin olin räyäyttää TYKSin! Mulla oli raskausajan diabetes ja koko huonio kiinnitettiin niihin, vaikka mua supitelli vaarallisen voimakkaasti pitkiä jaksoja. Sairaalassa (yritettiin käynnistää pilleireilla, mikä ei auttanut kuitenkaan) samanlaisia supistuksia kokiessaan mut passitettiin sänkyyn, koska vauva saattaa muuten joutua vaaralliseen puristukseen. Joten sydämmenlyöntien häviäminen saattoi joutua jo etukäteen väsytetyn vauvan voinnista. JOten älkää hankitkaa väkisin niitä supistuksia.
En tiedä tapausta, jossa synnytys olisi "peruuttu" joten eiköhän se sieltä jotenkin ulos tulee