Synnytyspelkopoli

Mulla oli tosi kauhea eka synnytys (kättärillä) ja masennuin sen jälkeen. Toista odottaessa kävin pelkopolilla (naikkari) ja jo siitä keskustelusta oli mielestäni iso apu, varsinkin kun siellä ei jänkätty vastaan vaan myönsivät, että eka olis voitu hoitaa todellakin toisin. Pääsin omasta tahdosta kasvukontrolliin viikolla 36 ja sekin jo oli helpotus kun tiesin, että vauvan kokoa seurataan tällä kertaa. Ite synnytyksessä kaikki mun toiveet toteutettiin (amme, kivunlievitys jne.) ja henkilökunta reippaasti tsempitti mua koko ajan. Jäi sellainen olo, että kaikki meidän kanssa tekemisissä olleet olivat lukeneet mun paperit ja saatiin tosi hyvää 'palvelua'. Eli kyllä mulle oli siitä apua ja toisesta synnytyksestä jäi hyvä muisto, joka tavallaan peitti alleen sen ensimmäisen synnytyksen pahan muiston. Oon todella tyytyväinen, että uskalsin lähteä vielä alakautta yrittämään, kaikki meni just parhain päin!
 
Sisi, hienoa, että sait avun pelkopolin kautta.

Itse olen menossa pelkopolille nyt toista odottaessani, kun ensimmäinen synnytys oli aivan kauhea kokemus. Tehtiinkö sinulle ekassa tai toisessa synnytyksessä mitään toimenpiteitä (imukuppi, eppari) tai repesitkö yms.?

Piipa rv 21+6
 
Harkitsen pelkopolille menemistä tässä kolmannessa raskaudessani. Edellinen päättyi viikolla 36 istukan irtoamiseen ja lapsen kuolemaan, joten tämä raskaus on sen vuoksi ollut henkisesti tosi raskas. Varsinaisesti en synnytystä pelkää minkään kivun takia, kaksi synnytystäni ovat olleet helppoja, mutta toki pelkään vauvan kuolemaa myös synnytyksen yhteydessä. Nyt vaan pallottelen että onkohan minulle oikea paikka pelkopoli vai pitäisikö mennä juttelemaan saman psyk. sairaanhoitajan kanssa, joka hoiti minua lapseni kuoleman jälkeen..?
 

Yhteistyössä