Synnytyskomplikaatiot

[peipponen]

Viittaan tällä aloituksella jo käytyyn keskusteluun ison vauvan synnyttämisestä. Minun mielestäni ei saa "vähätellä" tyyliin-ei solisluunmurtuma kovin paha juttu (joku oli kommentoinut)ole.. koska pahempiakin vaurioita tulee ja komplikaatioita tapahtuu. Ylipäätään miksi pitää ottaa riskiä , jos tiedetään, että lapsi on iso jne.? Miksi riskejä aina vähätellään? Ja komplikaatioiden sattuessa vaan todetaan, että loppu hyvin kaikki hyvin, eikä kukaan oikein ota kantaa/vastuuta asioista? Minun mielestäni synnytyksen aiheuttamia komlikaatioita vähätellään ja todetaan, että näitä nyt vain sattuu jne. Onko koskaan vaivauduttu tutkimaan esim. sitä, että kuinka monesti äiti on sanonut toista ja lääkärit toista? En usko, että äidit huvikseen pelkäävät ison lapsen synnyttämistä. Pelkästään iso koko tuskin aina ratkaisee, mutta miksi silloinkaan ei vielä uskota, jos esim. aiempi/aiemmat synnytyksissä on ollut lapsen koon vuoksi ongelmia? Eikö äidin toipumisella jälkikäteen sekä fyysisesti ja henkisesti olekaan vaikutusta? (esim. suuret verenvuodot, lapsen "juuttuminen" kiinni jne.)
Ja ennenkaikkea, kuinka voin etukäteen kysyä sairaalassa kuka ottaa vastuun seuraavasta synnytyksestä, jos itse aiempiin kokemuksiin vedoten jään vaille vaikka käynnistystä tarpeeksi ajoissa(ettei lapsi kasvaisi)ja komplikaatioita tulee vain siksi, ettei lääkäri uskonut kokemusta vaan itseään? Eivätkö lääkärit ole vastuussa määräyksistään? Voiko potilaspapereihin vaatia laitettavaksi oma mielipide?
Haluaisin tästä asiallista keskustelua ja mielipiteitä.

 

[Toinen tulossa]

Mä menin tässä toisessa raskaudessa rv. 35 pelkopolille juuri ensimmäisessä synnytyksessä tapahtuneiden komplikaatioiden takia. Synnytys tapahtuu nyt eri paikassa - onneksi. Mielestäni minut otettiin keskustelussa vakavasti eikä kokemuksiani vähätelty. Sain käsityksen kätilön kanssa keskustellessani, että suurin osa pelkopolille hakeutuvista pelkää synnytystä vaikkei sitä vielä ole kokenut. Minä en taas pelännyt ensimmäistä synntystä, mutta toista kylläkin ekan perusteella. Vauva ei ollut iso, mutta synnytys pitkittyi, kivunlievitystä en saanut viimeiseen lähes 6 tuntiin ollenkaan (auki 8-9 cm ja supistukset siis n. minuutin välein), oksensin ja jalat kramppasivat, menetin runsaasti verta synnytyksessä (hb. oli "yllättäen" parin päivän päästä 63, kun se sairaalaan tullessa oli yli 130), sain emättimeen II-asteen repeämät ja niitä ommeltiin tunti ilman kunnon puudutusta tyyliin "no, enää muutama tikki, ei kannata puuduttaa enempää niiden takia", kohtu ei lähtenyt supistumaan (teki tosi kipeää, kun sitä käytiin painelemassa jatkuvasti), käsivarret ronkittiin sinisiksi kun ei löytynyt suonia verensiirtoa varten jne. 1,5 kk synnytyksen jälkeen mulle oli tehty jo kaksi kertaa kaavinta, kun kahteen otteeseen tuli yhtäkkiä kova verenvuoto.

Asiat kirjattiin ylös ja luvattiin ottaa huomioon tulevassa synnytyksessä. Yllätyksiä voi tulla eikä kaikkeen voi varautua, mutta suureen osaan ongelmista voi ja se että äidille yritetään tosissaan tehdä seuraavasta synnytyksestä positiivinen kokemus, lohduttaa ainakin minua. Saa nähdä, miten sitten käy tositoimissa, joita jo odotan, sillä laskettu aika viikon sisällä ja vauva on isosiskoaan suurempi...