Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Synnytyskertomuksia?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="mamma-73, post: 8146303, member: 742"]</p><p>Mulla kaksi ihan erilaista tarinaa. Esikoisen syntymästä muistan vaan pääasiat kun olin jo pelkästä synnytyksen ajattelusta ihan sokissa kun oli kauan toivottu lapsi(ivf) ja vihdoin pääsin tositoimiin.</p><p></p><p>Synnytys käynnistettiin rv40+4 lievän raskausmyrkytyksen takia. Sain cytotec-murun kohdunsuulle. Ei vaikutusta. Joidenkin tuntien päästä toinen murunen ja ei mitään. Seuraavana päivänä uuteen koitokseen ja sekään ei tuottanut tulosta. Vasta kolmantena päivänä alkoi illalla tapahtua. Olin käyrällä ja yskäisin ja samalla jotain lorahti housuun. Pyysin klöä kattomaan, että mitä se oli, mut ei nähnyt mitään(mustat pikkarit oli). Pyysi nousta seisomaan ja silloin valahti vedet. Lattia tulvi ja hoitajan kengät kastui+omani. Menin vessaan ja suihkuun. Limatupppaa valui. Pian alkoi myös supistukset. Soitin miehelle, että alappas tulla sairaalaan. Kohta tapahtuu...Sain tipan(oksitosiini?) ja oksensin miehen päälle. En tiedä oksensinko jännityksestä vai mistä. Saliin seuraavaksi. Aukesin aika nopsaan sinne 4cm:iin, jonka jälkeen alkoi olla tuskaa. Sain epiduraalin joka meni 3 kertaa väärään paikkaan ja oli enää yksi mahdollisuus. Onneksi onnistui. Sain levättyä pari tuntia. Uusi annos puudutetta ja taas nukuin. Kun olin 7cm auki niin kivut alkoi olla jo aikalailla kovat ja epiduraalikaan ei enää kauaa vaikuttanut. Lääkäri tuli katsomaan ja alkoi sitten käsipelillä aukomaan paikkoja ja kylläpä tuntui kivalle. Yritti sanoa jotain rohkaisevaa, mut kipeetä teki. Kätilö käski välillä vaihtaa asentoa, että lääke valuu paremmin oikeaan paikkaan. Oli tuskaa liikkua. Sydänäänetkin romahti välillä, mut kyljenkäännöllä selvittiin. Olin jo 17h ähertänyt kipujeni kanssa ja yhä vaan sen 7cm auki. Olin jo valmis sektioon, mut lääkäri oli toiveikas. Pikkuhiljaa kumminkin avautui ja olin täysin auki. Tuntui, että mulla ei ole enää voimia kun niitä tarvittais ponnistamiseen. Lääkäri laittoi imukupin ja sekin kipu piti vielä kestää. Tuntui kun sisuskaluja vedettäis ulos. Jostain kummasta niitä voimia löytyi kumminkin ja 45min ponnistamisen jälkeen lämmin poika syntyi. Painoa 4070g ja 53cm. Synnytys kesti vajaa 20h. Kamalat pukamat tuli. Verta menetin normimäärän. Yritin nousta seisomaan, mutta pyörryin. Mut vietiin sängyllä omaan huoneeseen. Olo oli ihan kamala. En pystynyt seistä ollenkaan saati pitää poikaa sylissä. Olin kalpea. Olotilani meni pitkän synnytyksen piikkiin. Pari seuraavaa päivää oli ihan sumua. Olin edelleen kalpea ja sitä muutama klö ihmetteli. Joku sit tajusi ottaa multa hempan ja se oli 60. Ottivat kahdella koneella kun ajattelivat ekan koneen olevan rikki ja monikaan ei kuulemma tuollaisella hempalla ole pystyssä. Eikun punasoluja pari pussia ja olo oli ihan toisenlainen. Ei jääny kammoa, mut ihmettelen vaan, että mihin kaikkeen ihmiskroppa pystyykään pakon edessä.</p><p></p><p>Kuopuksen synnytys</p><p></p><p>Rv40+3 yöllä alkoi lievät supparit. Mua oli koko raskausajan jännittänyt alkaako spontaanisti vai joudunko käynnistykseen. Olin ihan onnessani suppareista, joita kumminkin tuli tosi harvoin. Menin sänkyyn ja sit kuului se kuuluisa naps-ääni ja vedet meni. Tai pieni määrä vain. Olin tosi iloinen kun alkoi ihan spontaanisti ja en malttanut odottaa sairaalaan pääsyä. Herätin miehen ja hän soitti äidilleen, että tulee poikaa hoitamaan. Muutama napakampi suppari tuli, mut ihan kestettävissä oleva. Kävin pikasuihkussa ja sit mentiin. Matka kesti n.15min ja sinä aikana tuli jo 2 aika kovaa supparia. Jätesäkki oli pyllyn alla vesivahingon varalta. Sairaalassa menin käyrälle, mut sanoin, etten halua maata vaan haluan liikkua. Se auttoi aika pitkälle. Supparit tiheni aika nopeasti ja alkoi olla jo aika tuskaa. Mentiin saliin ja olin 4-5cm auki. Sain epiduraalin. Olin ihan tohkeissani kun olo oli hyvä ja soitin synnytyspöydältä äidillenikin. Epiduraalin vaikutus alkoi loppua ja halusin uutta satsia, mut olinkin jo 9cm auki niin ei voitu enää antaa. Sain alkaa rauhassa ponnistamaan. Sanoin, etten halua vielä kun jännittää niin paljon. Klö sanoi, että ei kiirettä, ihan omaan tahtiin vaan. Kysyin mieheltä, että pitäiskö alkaa hommiin, johon mies, että eiköhän tuo olis aika. Aluksi tuntui ihan pöllöltä ponnistaa, että ei niistä olisi mitään hyötyä, mut pian klö sanoi, että tuntee pään niin siitäkös tuli lisäpuhtia. Pinni irtosi vauvan päästä koko ajan. Pari ponnistusta vielä ja tyttö oli syntynyt. Tukkaa oli todella paljon niin ei ihme, ettei pinni pysynyt päässä. Paino 3714g ja 51cm. Repesin vähän, mut eipä se tuntunut miltään. Olin jonkin aikaa tikattavana ja nousin ite sängyltä ja menin suihkuun. Huom! Menin ite. Mä olisin voinu vaikka pomppia, juosta, ihan mitä vaan. Se oli todella helppo synnytys ja ihan toisenlainen kun pojan synnytys. Tollasia vois tehä vaikka joka päivä. Synnytys kesti reilu 6h. </p><p></p><p>Kätilöt oli molemmilla kerroilla aivan ihania ja kannustavia. Saa nähdä tuleeko vielä kolmas kerta.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="mamma-73, post: 8146303, member: 742"] Mulla kaksi ihan erilaista tarinaa. Esikoisen syntymästä muistan vaan pääasiat kun olin jo pelkästä synnytyksen ajattelusta ihan sokissa kun oli kauan toivottu lapsi(ivf) ja vihdoin pääsin tositoimiin. Synnytys käynnistettiin rv40+4 lievän raskausmyrkytyksen takia. Sain cytotec-murun kohdunsuulle. Ei vaikutusta. Joidenkin tuntien päästä toinen murunen ja ei mitään. Seuraavana päivänä uuteen koitokseen ja sekään ei tuottanut tulosta. Vasta kolmantena päivänä alkoi illalla tapahtua. Olin käyrällä ja yskäisin ja samalla jotain lorahti housuun. Pyysin klöä kattomaan, että mitä se oli, mut ei nähnyt mitään(mustat pikkarit oli). Pyysi nousta seisomaan ja silloin valahti vedet. Lattia tulvi ja hoitajan kengät kastui+omani. Menin vessaan ja suihkuun. Limatupppaa valui. Pian alkoi myös supistukset. Soitin miehelle, että alappas tulla sairaalaan. Kohta tapahtuu...Sain tipan(oksitosiini?) ja oksensin miehen päälle. En tiedä oksensinko jännityksestä vai mistä. Saliin seuraavaksi. Aukesin aika nopsaan sinne 4cm:iin, jonka jälkeen alkoi olla tuskaa. Sain epiduraalin joka meni 3 kertaa väärään paikkaan ja oli enää yksi mahdollisuus. Onneksi onnistui. Sain levättyä pari tuntia. Uusi annos puudutetta ja taas nukuin. Kun olin 7cm auki niin kivut alkoi olla jo aikalailla kovat ja epiduraalikaan ei enää kauaa vaikuttanut. Lääkäri tuli katsomaan ja alkoi sitten käsipelillä aukomaan paikkoja ja kylläpä tuntui kivalle. Yritti sanoa jotain rohkaisevaa, mut kipeetä teki. Kätilö käski välillä vaihtaa asentoa, että lääke valuu paremmin oikeaan paikkaan. Oli tuskaa liikkua. Sydänäänetkin romahti välillä, mut kyljenkäännöllä selvittiin. Olin jo 17h ähertänyt kipujeni kanssa ja yhä vaan sen 7cm auki. Olin jo valmis sektioon, mut lääkäri oli toiveikas. Pikkuhiljaa kumminkin avautui ja olin täysin auki. Tuntui, että mulla ei ole enää voimia kun niitä tarvittais ponnistamiseen. Lääkäri laittoi imukupin ja sekin kipu piti vielä kestää. Tuntui kun sisuskaluja vedettäis ulos. Jostain kummasta niitä voimia löytyi kumminkin ja 45min ponnistamisen jälkeen lämmin poika syntyi. Painoa 4070g ja 53cm. Synnytys kesti vajaa 20h. Kamalat pukamat tuli. Verta menetin normimäärän. Yritin nousta seisomaan, mutta pyörryin. Mut vietiin sängyllä omaan huoneeseen. Olo oli ihan kamala. En pystynyt seistä ollenkaan saati pitää poikaa sylissä. Olin kalpea. Olotilani meni pitkän synnytyksen piikkiin. Pari seuraavaa päivää oli ihan sumua. Olin edelleen kalpea ja sitä muutama klö ihmetteli. Joku sit tajusi ottaa multa hempan ja se oli 60. Ottivat kahdella koneella kun ajattelivat ekan koneen olevan rikki ja monikaan ei kuulemma tuollaisella hempalla ole pystyssä. Eikun punasoluja pari pussia ja olo oli ihan toisenlainen. Ei jääny kammoa, mut ihmettelen vaan, että mihin kaikkeen ihmiskroppa pystyykään pakon edessä. Kuopuksen synnytys Rv40+3 yöllä alkoi lievät supparit. Mua oli koko raskausajan jännittänyt alkaako spontaanisti vai joudunko käynnistykseen. Olin ihan onnessani suppareista, joita kumminkin tuli tosi harvoin. Menin sänkyyn ja sit kuului se kuuluisa naps-ääni ja vedet meni. Tai pieni määrä vain. Olin tosi iloinen kun alkoi ihan spontaanisti ja en malttanut odottaa sairaalaan pääsyä. Herätin miehen ja hän soitti äidilleen, että tulee poikaa hoitamaan. Muutama napakampi suppari tuli, mut ihan kestettävissä oleva. Kävin pikasuihkussa ja sit mentiin. Matka kesti n.15min ja sinä aikana tuli jo 2 aika kovaa supparia. Jätesäkki oli pyllyn alla vesivahingon varalta. Sairaalassa menin käyrälle, mut sanoin, etten halua maata vaan haluan liikkua. Se auttoi aika pitkälle. Supparit tiheni aika nopeasti ja alkoi olla jo aika tuskaa. Mentiin saliin ja olin 4-5cm auki. Sain epiduraalin. Olin ihan tohkeissani kun olo oli hyvä ja soitin synnytyspöydältä äidillenikin. Epiduraalin vaikutus alkoi loppua ja halusin uutta satsia, mut olinkin jo 9cm auki niin ei voitu enää antaa. Sain alkaa rauhassa ponnistamaan. Sanoin, etten halua vielä kun jännittää niin paljon. Klö sanoi, että ei kiirettä, ihan omaan tahtiin vaan. Kysyin mieheltä, että pitäiskö alkaa hommiin, johon mies, että eiköhän tuo olis aika. Aluksi tuntui ihan pöllöltä ponnistaa, että ei niistä olisi mitään hyötyä, mut pian klö sanoi, että tuntee pään niin siitäkös tuli lisäpuhtia. Pinni irtosi vauvan päästä koko ajan. Pari ponnistusta vielä ja tyttö oli syntynyt. Tukkaa oli todella paljon niin ei ihme, ettei pinni pysynyt päässä. Paino 3714g ja 51cm. Repesin vähän, mut eipä se tuntunut miltään. Olin jonkin aikaa tikattavana ja nousin ite sängyltä ja menin suihkuun. Huom! Menin ite. Mä olisin voinu vaikka pomppia, juosta, ihan mitä vaan. Se oli todella helppo synnytys ja ihan toisenlainen kun pojan synnytys. Tollasia vois tehä vaikka joka päivä. Synnytys kesti reilu 6h. Kätilöt oli molemmilla kerroilla aivan ihania ja kannustavia. Saa nähdä tuleeko vielä kolmas kerta. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KOIRA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Shokki lääkärillä
Tänään 18:50
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Äänestä eurooppaan Suomalaisia, älä perussuomalaisia
Tänään 17:54
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Väkivaltavideot vertailuun
Tänään 17:06
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Muuallakin somessa on huomattu: ”Matias Mäkynen on Suomen Borat”
Tänään 16:54
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Wincapita ja Perussuomalaiset
Tänään 16:47
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Krimin sota 1853–1856
Tänään 16:30
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Suomen itsenäisyys päättyy 10 vuoden sisään
Tänään 16:20
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Miksi perussuomalainen menee Johanin Z-studioon?
Tänään 15:31
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Euroviisut on pilalla 😤 Siitä tuli outojen kummajaisten temmellyskenttä. Siellä voitti kummajainen. Kaikki toimittajat, ”ammattiraati” ja yleisöstä
Started by vierailija
Sunnuntai klo 13:10
Luettu: 750
Aihe vapaa
2.
Selittäkää nyt kepulit ja punikit että miksi? ”MT:n kysely: Vornasen ampumatapaus saanut monet harkitsemaan perussuomalaisten äänestämistä.”
Started by vierailija
Maanantai klo 06:15
Luettu: 693
Aihe vapaa
3.
Joku oli jättänyt tallin nurkille tyhjän kondomipakan
Started by seimittlik
Sunnuntai klo 21:47
Luettu: 549
Aihe vapaa
4.
"Tuoreet vaaliennusteet kertovat, että Euroopan parlamentti on siirtymässä kesäkuun vaaleissa monta askelta oikealle."
Started by vierailija
Tiistai klo 08:04
Luettu: 548
Aihe vapaa
5.
Mikä siinä on kun tytöt eivät kestä elämää vaan ahdistuvat?
Started by vierailija
Tiistai klo 19:02
Luettu: 531
Aihe vapaa
6.
Duunari; SDP, Vas, Vihr. vai joku muu?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 21:39
Luettu: 521
Aihe vapaa
7.
Helsingin Sanomat paljastaa miten väestönvaihto etenee Suomen kunnissa
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:45
Luettu: 515
Aihe vapaa
8.
Kysytkö puolisolta lupaa esim. takin ostamiseen?
Started by vierailija
Maanantai klo 22:11
Luettu: 500
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Voiko 85a kokoiset olla isot rinnat?
Latest: ruuttis
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
18 min sitten
Aihe vapaa
3.
Kylmää kyytiä tiedossa elämäntapatyöttömille
Latest: vierailija
27 min sitten
Aihe vapaa
4.
Suomen Yleisradiolta hämmästyttävä nyökkäys poliittiselle väkivallalle – ministeri oudoksuu
Latest: vierailija
29 min sitten
Aihe vapaa
5.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
52 min sitten
Aihe vapaa
6.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
58 min sitten
Aihe vapaa
7.
Vornanen veti "aseen" esiin jo baarissa
Latest: ruuttis
Tänään 19:16
Aihe vapaa
8.
Shokki lääkärillä
Latest: vierailija
Tänään 18:53
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Synnytyskertomuksia?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu