Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Lapsen saaminen
Synnytyskertomuksia?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Champion, post: 10329326, member: 367"]</p><p>Mun kertomukset (aika pitkät kun kirotin nää toista palstaa varten aikanaan)</p><p></p><p>Poika rv 36+5</p><p></p><p>Elikkäs 4..6. pe yönä klo 23.15 meni lapsivedet pari tuntia sekstailun jälkeen. Oltiin molemmat menty jo nukkuun, kun ukon piti mennä aamulla kuudeks töihin. Epäröin hetken, mutta vettä valui koko ajan ja lopulta herätin ukon. Kysyin lähteekö se viemään mua sairaalaan, vai pyydänkö jonkun muun ettei tarvi turhan takia valvoa jos hälytys on väärä. Se halus lähteä mukaan, sanoi ettei pystyis nukkuun kuitenkaan. Soitin siis Vammalaan ja hetken epäröinnin jälkeen (vähäisten viikkojen vuoks) ne pyysi käymään siellä. </p><p></p><p>Saavuttiin sairaalaan, oltiin hetki käyrillä. Sydänäänet kuului hienosti, mutta supistuksia ei ollut. Vesi oli lapsivettä, ei epäilystäkään. Sovittiin että sunnuntaina klo 8.00 käynnistykseen, jos ei itse käynnisty, sillä kohdun suu oli täysin kii ja napakka! Kotiin lähettivät siksi että kotona on vähemmän bakteereja kun sairaalassa ja siten siis turvallisempi olla.</p><p></p><p>5.6. Lauantain olin tosi levoton, ei supistuksia ja lapsivettä lorotti koko ajan. Oli kauheaa olla kun ei tiennyt oliko vauvalla kaikki hyvin, jännitti koko ajan! Yritin ottaa rauhallisesti. Valvoin miltei koko seuraavan yön kun lapsivettä vaan tuli ja tuli ja jouduin yhtä mittaa vaihtaan sidettä vessassa ja jännitys kaupan päälle!</p><p></p><p>6.6. Saavuttiin aamulla ennen kahdeksaa sairaalaan. Olin käyrillä puoli tuntia ja muutama kivuton supistus piirtyi käyrään. Sain ensimmäisen puolikkaan käynnistystabletin suun kautta. Lähetin miehen kotiin että saisi levätä rauhassa, sillä en uskonut mitään tapahtuvan nopeasti ja oikeassa olinkin. </p><p>Koko päivän supisteli tabletin saannin jälkeen. Supistukset oli jonkin verran kipeitä, muttei niin ettenkö olis kestänyt. Käyrää otettiin vähän väliä päivän mittaan ja supistuksia tuli koko ajan viiden minuutin välein. </p><p>Toinen puolikas käynnistystabletista piti ottaa neljän tunnin päästä ekasta, mutta totesivat siellä että ei anneta kun kerran supistelee koko ajan.</p><p>Illalla n. 19.30 alkoi tuleen tosissaan kipeitä supistuksia. Kätilö katsoi tilanteen ja olin sormelle auki just ja just. Olin vähän pettynyt kun oikeasti teki jo kipeetä. Menin suihkuun ja lutrasin siellä melko kauan. Suihku vei melkein kaikki kivut pois ja luulin jo että supistukset loppui kokonaan.</p><p>Pääsin huoneeseen takasin ja supistukset oli tosi kipeitä. Aiemmin olin pystynyt oleen sängyllä, mutta kellon tarkasti aina viiden minuutin välein jouduin nouseen sängystä ylös ja nojailin sängynpäätyyn ja liikuttelin lantioo tai kävelin edestakaisin. </p><p></p><p>N. 23.00 Otettiin käyrää ja olin edelleen vaan sormelle auki, alkoi tulla epätoivoinen olo että kidunko koko yön! Sain kipupiikin takapuoleen ja unitabletin että saisin nukuttua. Hetkittäin sainkin unta mukavasti, mutta taas supistukset voimistuivat. Sain pari lämpöpussia ja ne tuntui hetken aikaa todella ihanilta. Kipu oli ihan kamala ja se oli ihan ympäri lantion. Sain toisen kipupiikin takapuoleen yhden maissa yöllä ja yritin kärvistellä. Teki niin kipeää että itketti ja valitin kovaa (varmaan koko sairaala heräs). Mistään ei tuntunut olevan apua.</p><p></p><p>03.00 Soitin kätilön paikalle ja sanoin että en oikeasti enää kestä kipua. Pakko oli silti olla käyrillä vartin verran ja oli todella tuskasta, toisaalta taas oli kivaa nähdä kun supistus tuli, sai aina varautua siihen.</p><p></p><p>03.30 Kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen... Kanava oli lyhentynyt 1,5 cm ja olin auki just kahdelle sormelle. Kysyi haluanko epiduraalin tai kohdunkaulan puudutteen ja sanoin epiduraalin. Lähdettiin synnytyssaliin ja soitin miehen paikalle.</p><p></p><p>04.00 Epiduraali laitettiin, eikä tehnyt yhtään kipeää. Meillä oli ongelmia saada sydänäänten kuuntelulaite vauvan päähän kiinni. Se saatiin, mutta sydänäänet ei piirtynyt ihan maailman parhaiten, tosin vauvan sydänäänet oli silti ihan kunnossa.</p><p>Epiduraali alkoi vaikuttaa ja tuli ihanan raukea olo. Nukuin pari tuntia, enkä edes tajunnut että 06.00 joku lisäsi epiduraalia. Nukuin 08.00 asti jolloin sitä lisättiin taas (tän kerran muista). Tässä vaiheessa olin 4 cm auki. Mies lähti soitteleen Säkylään että saako lykkäystä kertauksiin ja viipyi puoli tuntia. Sillä välin mulla alkoi ihan hirveä vapina ja palelin. Multa yritettiin ottaa tulehdusarvojen takia verikoe ja mun kädestä täytyi ylimääräisen henkilön pitää kii kun tärisin niin ettei käsi pysynyt paikallaan!</p><p></p><p>08.30 Mies tuli takaisin ja oli saanut lykkäyksen! Oli ihan ihmeissään et miks tärisin kauttaaltaan ja huulet sinersi. Multa mitattiin kuume ja se oli jotain 39 astetta. Tärinä johtui siis nopeasta kuumeen noususta. Yritin taas nukkua ja kymmenen maissa heräsin. Olin vieläkin ihan puuduksissa ja sanoin että supistukset ei tee kipeetä mutta jokaisella supistuksella tuntui kun joku olis tullut takapuolesta pihalle. Kätilö katsoi tilanteen ja olin 8 cm auki. Yritin käydä pissalla, mutta mitään ei tullut. Olin tosi heikossa kunnossa ja kuume ei vaan laskenut, joten sovittiin, että menen synnytystuoliin. Mut katetroitiin.</p><p></p><p>10.00 eteenpäin koko homma on hetkeks ihan pimennossa. Kuume nousi niin että sitä oli 40,3 astetta. Joka supistuksella tuntui että pakko alkaa työntää. Hourin ihan ihme juttuja miehelle metsälenkistä koiran kanssa ja käskin sen mennä heti lenkittään koiraa ja sitten kielsin ettei saakaan kesken synnytyksen. Havahduin itsekin välillä että nyt en puhu ihan järkeviä. Mulla oli parhaimmillaan kuus tippaa kädessä - oli nesteytys, kahta eri antibioottia, kuumeenalennuslääkettä, oksitosiini ja yhdestä en oo ihan varma. En saanut ponnistaa, sillä lääkkeiden piti tippua ensin, että ne vaikuttais vauvaan myös. Vauvan sydämen syke kävi reilusti yli kahdessa sadassa kun mulla oli kuume pahimmillaan.</p><p></p><p>N. 11.00 Sain luvan ponnistaa. Kätilö joutui työntämään kohdun kaulaa pois vauvan tieltä, sillä sinne oli jäänyt pieni lippa. Teki niin kipeetä ponnistaa! Olin makuuasennossa osittain ja kuumeen vuoks todella voimaton. En meinannut millään jaksaa. Mies juotti mulle koko ajan vettä kun oli taukoa. Hikosin ihan hirveästi ja tärisin osaks. Kätilö nosti mut välillä ihan täysin istuvaan asentoon ja ponnistelin siinä hetken vaikka oli kamalaa. Sanoi että saan vauvan nopeiten oikealle radalle niin. Itse en jaksanut liikahtaakaan, joten mua täytyi koko ajan nostella oikeisiin asentoihin.</p><p>Kätilö laittoi märkää liinaa selkää vasten ja mies kasteli aina rättiä otsalle että sai pyyhittyä hikeä pois. Rätti otsalla piti mua vähän järjissään kun vei kylmyyttä pois. </p><p>Ponnistusvaihe tuntui ikuisuudelta ja huusin aluks ihan törkeen kovaa ja puristin miehen käden melkein rikki. Valitin vaan itkien etten jaksa! Kätilö oli onneks tosi tiukka ja kannustava, kehui koko ajan miten hyvin ponnistin ja neuvoi olemaan hiljaa että saan enemmän voimaa ponnistukseen. Samaten neuvoi työntämään aina käsillä käsipidikkeistä jotka oli sängyssä että saisin silleenkin voimaa lisää. Kätilö painoi välilihaa kuumalla lämpöpussilla ja pikkuhiljaa vauva saatiin maailmaan. Hetki kun vauva vedettiin ulos tuntui niin ihanalta. Kaikki kipu loppui kuin seinään. Vauva oli lämmin ja märkä kun sain sen vatsan päälle. Olo piristyi heti. Kello oli 12.04 vauva kirjattiin syntyneeks. Jälkeiset tulikin nopeasti ja en saanut yhtään repeämää. Jotain pieniä pintanaarmuja jotka kirveli pari päivää pissatessa mutta loppui tosi nopeasti. (Mulla kuume laski heti kun synnytys oli ohi. Vauvalla oli kuumetta 39 astetta heti kun mitattiin, mutta sekin laski puolessa tunnissa ja sen jälkeen oltiin terveitä).</p><p></p><p>Mies leikkasi napanuoran ja otti kuvia kun vauvaa punnittiin ja mitattiin. Olin niin huojentunut että synnytys loppui, mutta silti oli niin onnellinen olo että ajattelin että toinen tehdään ehdottomasti! Halusin jopa nähdä istukan vaikka uhosin etten haluisi. </p><p></p><p>Rakastuin välittömästi pikku mieheen ja synnytys oli todella ihana ja positiivinen kokemus kaikesta kivusta huolimatta. Kaikki oli vauvan arvosta!</p><p></p><p>Meidät vietiin osastolle ja saatiin kakkukahvit. Kävin suihkussa itse ja kävelykin sujui heti ihan hyvin, kuten istuminenkin. Oli sellainen olo etten ikinä ollut synnyttänytkään. Soiteltiin kaikki tutut läpi ja vieraita sainkin heti illalla. Kyllä vauvan saanti on ihanaa!</p><p></p><p>Elikkä tässä suurin piirtein kaikkien vaiheiden kestot:</p><p>I vaihe n. 15 h</p><p>II vaihe 46 min.</p><p>III vaihe 23 min.</p><p></p><p>Vauvan mitat:</p><p>Pituus 47 cm</p><p>Paino 2880 g</p><p>Pään ympärys 32 cm</p><p></p><p>Pisteet oli 7-9</p><p>------------------------------------------------------------------------------------------------------------</p><p></p><p>Tyttö rv 40+5</p><p></p><p>Me oltiin sovittu mun siskon kanssa et se tulee meille lapsenvahdiks lauantaiks et päästään miehen kans jouluostoksille ja saadaan käydä vielä kahdestaan ravintolassa syömässä. Olin naurekellut sitä etukäteen et nyt kun olen innoissani lähdössä sinne ostoksille miehen kans niin varmaan ei päästä sinne asti... Yhdeltätoista laitoin viestiä siskolle et tuun hakeen sitä yhden maissa. Puolkakstoista tuli ensimmäinen sellainen kirpakka supistus josta tajusin heti et jaaha tais jäädä ostokset tekemättä. Odottelin hetken ja sieltä se toinen tuli alle kymmenessä minuutissa. Menin herätteleen miestä kun se oli ollut yövuorossa ja sanoin ettei taideta mennä ostoksille... Siinä se heräili ja supistuksia alkoi tulla jotain 6 minuutin välein. Ne oli kirpakoita mut ihan siedettäviä. </p><p></p><p>Soitin äidille ja pyysin et ne hakis koiran jossain vaiheessa hoitoon et taitaa olla lähtö edessä ja ne lupas sen ottaa ja siskolle sanoin ettei tarvi tulla. Mies soitti äidilleen ja sanoi et nyt tarttis tulla hoitaan esikoista muttei olis mitään kiirettä... </p><p></p><p>Mä ajattelin et voisin mennä suihkuun lievittään supistuksia mut kun ne ei olleet niin hirveen kipeitä niin käskin miehen lähteä kauppaan hakeen ruokaa sille ja pojalle pariks päiväks ja samalla hakeen äitinsä. Sanoin meneväni sit vasta suihkuun kun neuvolassa sanoivat et kotona kantsii olla niin pitkään kun vaan kestää. </p><p></p><p>Mies lähti ja supistukset alkoi olla aika kipeitä ja välit heitteli 3-6 minuuttia. Tuntui et kun käveli niin niitä tuli tiuhempaan ja istuessa helpotti oloa. Mies vaan viipyi ja ajattelin soittaa varmuudeks synnärille et missä vaiheessa pitäis tulla, et meen suihkuun ja jos sit pikkuhiljaa. Kätilö sanoi et kun on kyse toissynnyttäjästä niin kantsii tulla sinne pikkuhiljaa et kyllä mä sielläkin pääsen suihkuun. Ajomatka Vammalaan kestää kuitenkin n. 40 min et on pitkä aika istua autossa jos on kovin kipeä. </p><p></p><p>Pakkasin sit kamat kasaan ja kävelin edestakasin olohuonetta ja alkoi tehdä aika kipeetä... Soitin miehelle et missä ne viipyy ja ne oli onneks tossa pihassa. Ilmotin et pitäis mennä! Mies ressu ei saanut edes syödyks jännitykseltä...</p><p></p><p>Ajomatka oli aika tuskaa kun supistukset tiheni matkalle viidestä minsasta ihan kahteen- kolmeen. Päästiin perille sairaalaan ja kun nousin autossa alkoi supistuksia lyödä niin tiiviisti etten meinannut päästä eteenpäin käveleen. Sairaalassa oltiin noin 14.50 ja kun päästiin sisälle tehtiin sisätutkimus ja olin 4cm auki! Olin vaan et oho! Sit käyrälle ja ilokaasua naukkaileen. Epiduraalia pyysin, mut kätilö sanoi ettei sitä varmaan ehdi antaa joten päädyttiin sit et saan kohdunkaulan puudutteen. Ilokaasu oli ihan ok ehkä ekan vartin ajan mut sit supistukset kävi sellaisiks ettei niissä ollut enää väliä ollenkaan. Pääsin sit synnytystuoliin ja laitettiin vauvalle pinni päähän ja oli 7cm auki! Kalvot puhkastiin. Lapsvesi oli vähän vihertävää joten oli sit imu edessä kun vauvan pää olis syntynyt. Sain tässä vaiheessa sen kohdunkaulan puudutteen. Se auttoi vähän mut ei vienyt kipua pois supistusten nopean tulon vuoks.</p><p></p><p>Alkoi ponnistuttaa ja kätilö kokeili et olin 8cm auki. Vartinssa aukes loput 2cm ja kuten esikoisen synnytyksessä niin tässäkin täytyi kätilön auttaa lippaa pois tieltä et vauva pääsee tuleen ulos. Vimeinen vartti teki tajuttoman kipeetä kun ei saanut ponnistaa vaikka tuntui et olis tarve. Kipu oli muutenkin yllättävän lamaannuttava mut silti muistan sen ihan positiivisena... Ponnistuslupa tuli ja neiti tuli ulos yhdeksässä minuutissa. Kipeetä otti mut kipein vaihe oli se kun en saanut työntää kun vauvan hengitystiet imettiin tyhjäks. Vauva oli ulkona 16.49, eli koko synnytys 11 minuutin jälkeisvaiheen jälkeen kesti vain 5,5tuntia!</p><p></p><p>Oikein kova ääni neidillä ja rinnalle hamus kahdenkytä minuutin jälkeen... Repeemiä ei tullut ja heti pääsinkin pystyyn kun lupa tuli lähteä synnytyssalista. Eli toipuminen ollut nopeeta... Ihan hyvä et lähdettiin kotoo heti kun soitin sairaalaan. Se puhelimeen vastannut kätilökin kävi nauramassa et mä olisin synnyttänyt autoon jos olisin jäänyt vielä kotiin suihkuun. Aukesin sairaalassa siis 6cm puolessatoista tunnissa!</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Champion, post: 10329326, member: 367"] Mun kertomukset (aika pitkät kun kirotin nää toista palstaa varten aikanaan) Poika rv 36+5 Elikkäs 4..6. pe yönä klo 23.15 meni lapsivedet pari tuntia sekstailun jälkeen. Oltiin molemmat menty jo nukkuun, kun ukon piti mennä aamulla kuudeks töihin. Epäröin hetken, mutta vettä valui koko ajan ja lopulta herätin ukon. Kysyin lähteekö se viemään mua sairaalaan, vai pyydänkö jonkun muun ettei tarvi turhan takia valvoa jos hälytys on väärä. Se halus lähteä mukaan, sanoi ettei pystyis nukkuun kuitenkaan. Soitin siis Vammalaan ja hetken epäröinnin jälkeen (vähäisten viikkojen vuoks) ne pyysi käymään siellä. Saavuttiin sairaalaan, oltiin hetki käyrillä. Sydänäänet kuului hienosti, mutta supistuksia ei ollut. Vesi oli lapsivettä, ei epäilystäkään. Sovittiin että sunnuntaina klo 8.00 käynnistykseen, jos ei itse käynnisty, sillä kohdun suu oli täysin kii ja napakka! Kotiin lähettivät siksi että kotona on vähemmän bakteereja kun sairaalassa ja siten siis turvallisempi olla. 5.6. Lauantain olin tosi levoton, ei supistuksia ja lapsivettä lorotti koko ajan. Oli kauheaa olla kun ei tiennyt oliko vauvalla kaikki hyvin, jännitti koko ajan! Yritin ottaa rauhallisesti. Valvoin miltei koko seuraavan yön kun lapsivettä vaan tuli ja tuli ja jouduin yhtä mittaa vaihtaan sidettä vessassa ja jännitys kaupan päälle! 6.6. Saavuttiin aamulla ennen kahdeksaa sairaalaan. Olin käyrillä puoli tuntia ja muutama kivuton supistus piirtyi käyrään. Sain ensimmäisen puolikkaan käynnistystabletin suun kautta. Lähetin miehen kotiin että saisi levätä rauhassa, sillä en uskonut mitään tapahtuvan nopeasti ja oikeassa olinkin. Koko päivän supisteli tabletin saannin jälkeen. Supistukset oli jonkin verran kipeitä, muttei niin ettenkö olis kestänyt. Käyrää otettiin vähän väliä päivän mittaan ja supistuksia tuli koko ajan viiden minuutin välein. Toinen puolikas käynnistystabletista piti ottaa neljän tunnin päästä ekasta, mutta totesivat siellä että ei anneta kun kerran supistelee koko ajan. Illalla n. 19.30 alkoi tuleen tosissaan kipeitä supistuksia. Kätilö katsoi tilanteen ja olin sormelle auki just ja just. Olin vähän pettynyt kun oikeasti teki jo kipeetä. Menin suihkuun ja lutrasin siellä melko kauan. Suihku vei melkein kaikki kivut pois ja luulin jo että supistukset loppui kokonaan. Pääsin huoneeseen takasin ja supistukset oli tosi kipeitä. Aiemmin olin pystynyt oleen sängyllä, mutta kellon tarkasti aina viiden minuutin välein jouduin nouseen sängystä ylös ja nojailin sängynpäätyyn ja liikuttelin lantioo tai kävelin edestakaisin. N. 23.00 Otettiin käyrää ja olin edelleen vaan sormelle auki, alkoi tulla epätoivoinen olo että kidunko koko yön! Sain kipupiikin takapuoleen ja unitabletin että saisin nukuttua. Hetkittäin sainkin unta mukavasti, mutta taas supistukset voimistuivat. Sain pari lämpöpussia ja ne tuntui hetken aikaa todella ihanilta. Kipu oli ihan kamala ja se oli ihan ympäri lantion. Sain toisen kipupiikin takapuoleen yhden maissa yöllä ja yritin kärvistellä. Teki niin kipeää että itketti ja valitin kovaa (varmaan koko sairaala heräs). Mistään ei tuntunut olevan apua. 03.00 Soitin kätilön paikalle ja sanoin että en oikeasti enää kestä kipua. Pakko oli silti olla käyrillä vartin verran ja oli todella tuskasta, toisaalta taas oli kivaa nähdä kun supistus tuli, sai aina varautua siihen. 03.30 Kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen... Kanava oli lyhentynyt 1,5 cm ja olin auki just kahdelle sormelle. Kysyi haluanko epiduraalin tai kohdunkaulan puudutteen ja sanoin epiduraalin. Lähdettiin synnytyssaliin ja soitin miehen paikalle. 04.00 Epiduraali laitettiin, eikä tehnyt yhtään kipeää. Meillä oli ongelmia saada sydänäänten kuuntelulaite vauvan päähän kiinni. Se saatiin, mutta sydänäänet ei piirtynyt ihan maailman parhaiten, tosin vauvan sydänäänet oli silti ihan kunnossa. Epiduraali alkoi vaikuttaa ja tuli ihanan raukea olo. Nukuin pari tuntia, enkä edes tajunnut että 06.00 joku lisäsi epiduraalia. Nukuin 08.00 asti jolloin sitä lisättiin taas (tän kerran muista). Tässä vaiheessa olin 4 cm auki. Mies lähti soitteleen Säkylään että saako lykkäystä kertauksiin ja viipyi puoli tuntia. Sillä välin mulla alkoi ihan hirveä vapina ja palelin. Multa yritettiin ottaa tulehdusarvojen takia verikoe ja mun kädestä täytyi ylimääräisen henkilön pitää kii kun tärisin niin ettei käsi pysynyt paikallaan! 08.30 Mies tuli takaisin ja oli saanut lykkäyksen! Oli ihan ihmeissään et miks tärisin kauttaaltaan ja huulet sinersi. Multa mitattiin kuume ja se oli jotain 39 astetta. Tärinä johtui siis nopeasta kuumeen noususta. Yritin taas nukkua ja kymmenen maissa heräsin. Olin vieläkin ihan puuduksissa ja sanoin että supistukset ei tee kipeetä mutta jokaisella supistuksella tuntui kun joku olis tullut takapuolesta pihalle. Kätilö katsoi tilanteen ja olin 8 cm auki. Yritin käydä pissalla, mutta mitään ei tullut. Olin tosi heikossa kunnossa ja kuume ei vaan laskenut, joten sovittiin, että menen synnytystuoliin. Mut katetroitiin. 10.00 eteenpäin koko homma on hetkeks ihan pimennossa. Kuume nousi niin että sitä oli 40,3 astetta. Joka supistuksella tuntui että pakko alkaa työntää. Hourin ihan ihme juttuja miehelle metsälenkistä koiran kanssa ja käskin sen mennä heti lenkittään koiraa ja sitten kielsin ettei saakaan kesken synnytyksen. Havahduin itsekin välillä että nyt en puhu ihan järkeviä. Mulla oli parhaimmillaan kuus tippaa kädessä - oli nesteytys, kahta eri antibioottia, kuumeenalennuslääkettä, oksitosiini ja yhdestä en oo ihan varma. En saanut ponnistaa, sillä lääkkeiden piti tippua ensin, että ne vaikuttais vauvaan myös. Vauvan sydämen syke kävi reilusti yli kahdessa sadassa kun mulla oli kuume pahimmillaan. N. 11.00 Sain luvan ponnistaa. Kätilö joutui työntämään kohdun kaulaa pois vauvan tieltä, sillä sinne oli jäänyt pieni lippa. Teki niin kipeetä ponnistaa! Olin makuuasennossa osittain ja kuumeen vuoks todella voimaton. En meinannut millään jaksaa. Mies juotti mulle koko ajan vettä kun oli taukoa. Hikosin ihan hirveästi ja tärisin osaks. Kätilö nosti mut välillä ihan täysin istuvaan asentoon ja ponnistelin siinä hetken vaikka oli kamalaa. Sanoi että saan vauvan nopeiten oikealle radalle niin. Itse en jaksanut liikahtaakaan, joten mua täytyi koko ajan nostella oikeisiin asentoihin. Kätilö laittoi märkää liinaa selkää vasten ja mies kasteli aina rättiä otsalle että sai pyyhittyä hikeä pois. Rätti otsalla piti mua vähän järjissään kun vei kylmyyttä pois. Ponnistusvaihe tuntui ikuisuudelta ja huusin aluks ihan törkeen kovaa ja puristin miehen käden melkein rikki. Valitin vaan itkien etten jaksa! Kätilö oli onneks tosi tiukka ja kannustava, kehui koko ajan miten hyvin ponnistin ja neuvoi olemaan hiljaa että saan enemmän voimaa ponnistukseen. Samaten neuvoi työntämään aina käsillä käsipidikkeistä jotka oli sängyssä että saisin silleenkin voimaa lisää. Kätilö painoi välilihaa kuumalla lämpöpussilla ja pikkuhiljaa vauva saatiin maailmaan. Hetki kun vauva vedettiin ulos tuntui niin ihanalta. Kaikki kipu loppui kuin seinään. Vauva oli lämmin ja märkä kun sain sen vatsan päälle. Olo piristyi heti. Kello oli 12.04 vauva kirjattiin syntyneeks. Jälkeiset tulikin nopeasti ja en saanut yhtään repeämää. Jotain pieniä pintanaarmuja jotka kirveli pari päivää pissatessa mutta loppui tosi nopeasti. (Mulla kuume laski heti kun synnytys oli ohi. Vauvalla oli kuumetta 39 astetta heti kun mitattiin, mutta sekin laski puolessa tunnissa ja sen jälkeen oltiin terveitä). Mies leikkasi napanuoran ja otti kuvia kun vauvaa punnittiin ja mitattiin. Olin niin huojentunut että synnytys loppui, mutta silti oli niin onnellinen olo että ajattelin että toinen tehdään ehdottomasti! Halusin jopa nähdä istukan vaikka uhosin etten haluisi. Rakastuin välittömästi pikku mieheen ja synnytys oli todella ihana ja positiivinen kokemus kaikesta kivusta huolimatta. Kaikki oli vauvan arvosta! Meidät vietiin osastolle ja saatiin kakkukahvit. Kävin suihkussa itse ja kävelykin sujui heti ihan hyvin, kuten istuminenkin. Oli sellainen olo etten ikinä ollut synnyttänytkään. Soiteltiin kaikki tutut läpi ja vieraita sainkin heti illalla. Kyllä vauvan saanti on ihanaa! Elikkä tässä suurin piirtein kaikkien vaiheiden kestot: I vaihe n. 15 h II vaihe 46 min. III vaihe 23 min. Vauvan mitat: Pituus 47 cm Paino 2880 g Pään ympärys 32 cm Pisteet oli 7-9 ------------------------------------------------------------------------------------------------------------ Tyttö rv 40+5 Me oltiin sovittu mun siskon kanssa et se tulee meille lapsenvahdiks lauantaiks et päästään miehen kans jouluostoksille ja saadaan käydä vielä kahdestaan ravintolassa syömässä. Olin naurekellut sitä etukäteen et nyt kun olen innoissani lähdössä sinne ostoksille miehen kans niin varmaan ei päästä sinne asti... Yhdeltätoista laitoin viestiä siskolle et tuun hakeen sitä yhden maissa. Puolkakstoista tuli ensimmäinen sellainen kirpakka supistus josta tajusin heti et jaaha tais jäädä ostokset tekemättä. Odottelin hetken ja sieltä se toinen tuli alle kymmenessä minuutissa. Menin herätteleen miestä kun se oli ollut yövuorossa ja sanoin ettei taideta mennä ostoksille... Siinä se heräili ja supistuksia alkoi tulla jotain 6 minuutin välein. Ne oli kirpakoita mut ihan siedettäviä. Soitin äidille ja pyysin et ne hakis koiran jossain vaiheessa hoitoon et taitaa olla lähtö edessä ja ne lupas sen ottaa ja siskolle sanoin ettei tarvi tulla. Mies soitti äidilleen ja sanoi et nyt tarttis tulla hoitaan esikoista muttei olis mitään kiirettä... Mä ajattelin et voisin mennä suihkuun lievittään supistuksia mut kun ne ei olleet niin hirveen kipeitä niin käskin miehen lähteä kauppaan hakeen ruokaa sille ja pojalle pariks päiväks ja samalla hakeen äitinsä. Sanoin meneväni sit vasta suihkuun kun neuvolassa sanoivat et kotona kantsii olla niin pitkään kun vaan kestää. Mies lähti ja supistukset alkoi olla aika kipeitä ja välit heitteli 3-6 minuuttia. Tuntui et kun käveli niin niitä tuli tiuhempaan ja istuessa helpotti oloa. Mies vaan viipyi ja ajattelin soittaa varmuudeks synnärille et missä vaiheessa pitäis tulla, et meen suihkuun ja jos sit pikkuhiljaa. Kätilö sanoi et kun on kyse toissynnyttäjästä niin kantsii tulla sinne pikkuhiljaa et kyllä mä sielläkin pääsen suihkuun. Ajomatka Vammalaan kestää kuitenkin n. 40 min et on pitkä aika istua autossa jos on kovin kipeä. Pakkasin sit kamat kasaan ja kävelin edestakasin olohuonetta ja alkoi tehdä aika kipeetä... Soitin miehelle et missä ne viipyy ja ne oli onneks tossa pihassa. Ilmotin et pitäis mennä! Mies ressu ei saanut edes syödyks jännitykseltä... Ajomatka oli aika tuskaa kun supistukset tiheni matkalle viidestä minsasta ihan kahteen- kolmeen. Päästiin perille sairaalaan ja kun nousin autossa alkoi supistuksia lyödä niin tiiviisti etten meinannut päästä eteenpäin käveleen. Sairaalassa oltiin noin 14.50 ja kun päästiin sisälle tehtiin sisätutkimus ja olin 4cm auki! Olin vaan et oho! Sit käyrälle ja ilokaasua naukkaileen. Epiduraalia pyysin, mut kätilö sanoi ettei sitä varmaan ehdi antaa joten päädyttiin sit et saan kohdunkaulan puudutteen. Ilokaasu oli ihan ok ehkä ekan vartin ajan mut sit supistukset kävi sellaisiks ettei niissä ollut enää väliä ollenkaan. Pääsin sit synnytystuoliin ja laitettiin vauvalle pinni päähän ja oli 7cm auki! Kalvot puhkastiin. Lapsvesi oli vähän vihertävää joten oli sit imu edessä kun vauvan pää olis syntynyt. Sain tässä vaiheessa sen kohdunkaulan puudutteen. Se auttoi vähän mut ei vienyt kipua pois supistusten nopean tulon vuoks. Alkoi ponnistuttaa ja kätilö kokeili et olin 8cm auki. Vartinssa aukes loput 2cm ja kuten esikoisen synnytyksessä niin tässäkin täytyi kätilön auttaa lippaa pois tieltä et vauva pääsee tuleen ulos. Vimeinen vartti teki tajuttoman kipeetä kun ei saanut ponnistaa vaikka tuntui et olis tarve. Kipu oli muutenkin yllättävän lamaannuttava mut silti muistan sen ihan positiivisena... Ponnistuslupa tuli ja neiti tuli ulos yhdeksässä minuutissa. Kipeetä otti mut kipein vaihe oli se kun en saanut työntää kun vauvan hengitystiet imettiin tyhjäks. Vauva oli ulkona 16.49, eli koko synnytys 11 minuutin jälkeisvaiheen jälkeen kesti vain 5,5tuntia! Oikein kova ääni neidillä ja rinnalle hamus kahdenkytä minuutin jälkeen... Repeemiä ei tullut ja heti pääsinkin pystyyn kun lupa tuli lähteä synnytyssalista. Eli toipuminen ollut nopeeta... Ihan hyvä et lähdettiin kotoo heti kun soitin sairaalaan. Se puhelimeen vastannut kätilökin kävi nauramassa et mä olisin synnyttänyt autoon jos olisin jäänyt vielä kotiin suihkuun. Aukesin sairaalassa siis 6cm puolessatoista tunnissa! [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SISILISKO?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Kilttimiehen avauksia poistetaan
15 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Kokemuksia talent craftsman
27 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
VARSSUOMEN käräjäoikeus tuomitsi vasliiton poliitikon Sasu Haapasen 2 vja 2 kk ehdottomaan vankeusrangaistukseen törk. lapsen kuvasta
Tänään 20:49
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Orpo huolissaan hallituskumppanistaan vaalien alla
Tänään 20:39
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Mitä tekisit miehellesi, jos se olisi saanut kynsilleen 18- vuotiasta vongatessaan ja kostoksi ammuskelisi kaupungissa?
Tänään 19:53
vierailija
9 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Posti: "tavatonta ei ole se, että jakaja heittää postin roskiin tai jorpakkoon, jos ei jaksa hoitaa työtään"
Tänään 19:51
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Lindtman tylyttää Orpoa "työpaikkojen määrä on laskenut 50 000:lla, Lindtman laskee. Orpo on 150 000 työllisen päässä omasta työllisyystavoitteestaan"
Tänään 19:31
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
8.
"Laaja jäätiköityminen on harvinainen tapahtuma maapallon historiassa. Suurimman osan ajasta lämpötilat ovat olleet 8–15 °C lämpimämpiä kuin nyt."
Tänään 18:02
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
"Caritan, Tuulan ja Riikan elämän piti olla Espanjassa täynnä aurinkoa, mutta nyt tuli karu käänne – ”On itketty ja kiroiltu”"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:24
Luettu: 4K
Aihe vapaa
2.
Häiriseeköhän Vornasen vaimoa se, että mies painii ja ammuskelee 18 vuotiaan mimmin vuoksi?
Started by vierailija
Maanantai klo 20:54
Luettu: 1K
Aihe vapaa
3.
mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi
Started by viisikymppinen isoäiti
Maanantai klo 09:08
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Timo Vornanen saa osallistua eduskunnan täysistuntoon ensi viikolla
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:09
Luettu: 1K
Aihe vapaa
5.
Persulla on niin kova krapula, että jää kahden viikon sairauslomalle
Started by vierailija
Maanantai klo 01:54
Luettu: 903
Aihe vapaa
6.
IL: ”Miksi ihmeessä 54-vuotias on kiinnostunut 18-vuotiaan seurasta baarissa?”
Started by vierailija
Eilen 22:36
Luettu: 826
Aihe vapaa
7.
Isossa Omenassa kuollut nainen oli vainoaja
Started by vierailija
Torstai klo 22:34
Luettu: 756
Aihe vapaa
8.
Ei ollut joukkoraiskauksen estäminen, ei ollut itsepuolustusta
Started by vierailija
Maanantai klo 23:51
Luettu: 699
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Kilttimiehen avauksia poistetaan
Latest: ruuttis
3 min sitten
Aihe vapaa
2.
Työntekijät jäivät vaille sunnuntailisiä ja ylityökorvauksia
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
3.
K/B-komposti
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
4.
Kaksplussan tyttö(mamma)kalenteri
Latest: -roosaruusa-
7 min sitten
Aihe vapaa
5.
Syyskuiset 2024
Latest: vierailija
9 min sitten
Lapsen saaminen
6.
Antakaa mulle puheen aiheita!!
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
7.
masturboitteko, jos samassa huoneessa on lemmikkieläin?
Latest: vierailija
10 min sitten
Aihe vapaa
8.
VARSSUOMEN käräjäoikeus tuomitsi vasliiton poliitikon Sasu Haapasen 2 vja 2 kk ehdottomaan vankeusrangaistukseen törk. lapsen kuvasta
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Lapsen saaminen
Synnytyskertomuksia?
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu