Ajattelinpa aloittaa pinon synnytyskertomuksille, kun ainakin minusta niitä on mukava lukea etenkin kun se alkaa tulla taas ajankohtaiseksi. Tähän pinoon kaikenlaiset synnytykset oli sitten alatiesynnytys tai suunniteltu sektio. Jos kertomuksia on monta eikä jaksa kaikkia kirjoittaa, niin voi kirjoittaa sen mieleen painuneimman.
Voin itse aloittaa. Oli juhannuspyhän ilta v. 2000 klo oli jotain 23 kun ensimmäiset kivuliaat supistukset alkoi. Telkkarista tuli jotkut jalkapallokisat. Aloin laskeskella supistusvälejä. Yhden maissa olin jo niin kipeä et oli pakko soittaa taksi ja lähteä synnärille. Matkalla meidän edessä ajoi ilmeisesti rattijuoppo edes takaisin kaistoja, taksari soitti poliisille ja sieltä kysyivät et voisko se lähteä seuraamaan sitä juoppoa, taksari sanoi vain et ois tässä synnytys käynnissä. Saavuttiin sairaalaan, olin jo tosi kipeä. Oli niin ammattitaitoinen kätilö et oli tilannut jo epiduraalin valmiiksi ennen kuin siitä sain itse edes mainittua. Sitten alkoi pahoinvointi, oksensin ja oksensin. Huoneiden välissä olevassa ammehuoneessa joku luomusynnyttäjä huusi kuin elukka, alkoi pelottaa. Sain onneksi epiduraalin ja kipu helpotti. Aamupuolesta yötä alkoi vauvan sydänäänet pudota toistuvasti, varmaan 5-6 eri ihmistä kävi nostamassa vauvan päätä et ne nousi taas. Aamuun asti mentiin torkahdellen ja oksentaen. Lopulta olin siinä kunnossa et vapisin kuin haavanlehti. Onneksi tekivät puolestamme päätöksen et leikataan. Klo 11 saliin ja 11.50 syntyi ihana tyttö 3350g.
Poika syntyi v. 2002. Supistelut alkoi joskus 4-5 aikaan aamulla. Nousin ylös, mutta en herättänyt miestäni. Kuppastelin valveilla ja kuulostelin supistusvälejä. Samalla siivoilin keittiötä ja viikkasin pyykkejä. Joskus 6.30 aikaan olin varma et kyllä se synnytys on käynnistynyt ja herättelin mieheni. Soiteltiin miehen serkulle et vois alkaa tehdä lähtöä meille hoitamaan esikoista. Lopulta oltiin synnärillä joskus 9 aikaan. Paikat oli auki jo 3cm. Päästiin saliin ja ennen ammeeseen menoa lääkäri kävi koklaamassa ja oli jo 4cm auki, sanoi et tämähän etenee vauhdilla. Pääsin ammeeseen ja luomuna meni iltapäivään asti, kunnes avautuminen jämähti siihen 4cm:iin. Silloin kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua ja suostuin. Ekat supistukset meni ilokaasulla, mut kun ne maanjäristykset alkoi, iski paniikki, ajattelin et tääkin menee sektioon. Sain onneksi nopeasti epiduraalin ja se auttoi tosi hyvin. Sen avulla meni naureskellen iltaan asti. 19.50 20min ponnistuksen jälkeen syntyi poika 3970g, mies nauroi ponnistusvaiheessa mun murinalle et ihan ku Manaajasta. Itseä ei naurattanut ja sanoin et tuu ite kokeileen... Sellaisia oli mun kertomukset, nyt vaan lisää kokemuksia pinoon!!!
Voin itse aloittaa. Oli juhannuspyhän ilta v. 2000 klo oli jotain 23 kun ensimmäiset kivuliaat supistukset alkoi. Telkkarista tuli jotkut jalkapallokisat. Aloin laskeskella supistusvälejä. Yhden maissa olin jo niin kipeä et oli pakko soittaa taksi ja lähteä synnärille. Matkalla meidän edessä ajoi ilmeisesti rattijuoppo edes takaisin kaistoja, taksari soitti poliisille ja sieltä kysyivät et voisko se lähteä seuraamaan sitä juoppoa, taksari sanoi vain et ois tässä synnytys käynnissä. Saavuttiin sairaalaan, olin jo tosi kipeä. Oli niin ammattitaitoinen kätilö et oli tilannut jo epiduraalin valmiiksi ennen kuin siitä sain itse edes mainittua. Sitten alkoi pahoinvointi, oksensin ja oksensin. Huoneiden välissä olevassa ammehuoneessa joku luomusynnyttäjä huusi kuin elukka, alkoi pelottaa. Sain onneksi epiduraalin ja kipu helpotti. Aamupuolesta yötä alkoi vauvan sydänäänet pudota toistuvasti, varmaan 5-6 eri ihmistä kävi nostamassa vauvan päätä et ne nousi taas. Aamuun asti mentiin torkahdellen ja oksentaen. Lopulta olin siinä kunnossa et vapisin kuin haavanlehti. Onneksi tekivät puolestamme päätöksen et leikataan. Klo 11 saliin ja 11.50 syntyi ihana tyttö 3350g.
Poika syntyi v. 2002. Supistelut alkoi joskus 4-5 aikaan aamulla. Nousin ylös, mutta en herättänyt miestäni. Kuppastelin valveilla ja kuulostelin supistusvälejä. Samalla siivoilin keittiötä ja viikkasin pyykkejä. Joskus 6.30 aikaan olin varma et kyllä se synnytys on käynnistynyt ja herättelin mieheni. Soiteltiin miehen serkulle et vois alkaa tehdä lähtöä meille hoitamaan esikoista. Lopulta oltiin synnärillä joskus 9 aikaan. Paikat oli auki jo 3cm. Päästiin saliin ja ennen ammeeseen menoa lääkäri kävi koklaamassa ja oli jo 4cm auki, sanoi et tämähän etenee vauhdilla. Pääsin ammeeseen ja luomuna meni iltapäivään asti, kunnes avautuminen jämähti siihen 4cm:iin. Silloin kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua ja suostuin. Ekat supistukset meni ilokaasulla, mut kun ne maanjäristykset alkoi, iski paniikki, ajattelin et tääkin menee sektioon. Sain onneksi nopeasti epiduraalin ja se auttoi tosi hyvin. Sen avulla meni naureskellen iltaan asti. 19.50 20min ponnistuksen jälkeen syntyi poika 3970g, mies nauroi ponnistusvaiheessa mun murinalle et ihan ku Manaajasta. Itseä ei naurattanut ja sanoin et tuu ite kokeileen... Sellaisia oli mun kertomukset, nyt vaan lisää kokemuksia pinoon!!!
