Synnytys

Missä asennossa olette synnyttäneet/ tai ehkäpä suunnitelleet synnyttävänne? Millaisia kokemuksia? Onko repeytymiä tullut vähemmän tai enemmän jne.?

Mitenkäs avautumisvaihe? Mitä olette touhuilleet?

terveisin, synnytys lähellä

 

Täälläkin synnytys lähellä ja joteskin oon ajatellu että kyykyssä ois helpompi olla ponnistusvaiheessa.Itestäni ainakin tuntuu että saisin siinä enemmän voimaa työntöihin kun sängyssä puolillaan makaamassa.Mutta sitähän ei tiiä millaset tuntemukset on sitten tositoimissa...

 

joka kerta oon päättänyt että kokeilen kyykystä tai jotenki muuten, mutta aina olen päätynyt selälleen sänkyyn...
Ei oo pahoja repeämiä ollut ikinä...

 

En suunnitellut synnytys asentoa millään lailla. Annoin asioiden mennä aivan omalla painollaan. Selälläni makasin ponnistus vaiheessa. Tukea otin jaloilla hoitajan ja mieheni kyljestä. Repesin noin 10-15 tikin verran (välilihan leikkauksesta repesi pidemmälle).

Mieheni hieroi jalkojani ja selkääni. Kiikuin kiikkustuolissa. Konttailin lattialla ja lopussa vain keppuroin kipeänä sängyssä (synnytin luomuna omasta tahdosta)..

Koko synnytyksen ajan ""noiduin, niin kuin turjan lappalainen"".. (mies istui vieressä ja piteli käsiä korvien päällä =) )

 

Kolmesta synnytytystä takana, joista kaksi ensimmäistä tein sängyllä ja kolmannen synnytin jakkaralla. Nyt lähestyy neljäs synnytykseni ja ehdottomasti synnytän jakkaralla. Kaikki synnytykset mulla on menneet nopeasti ja ponnistusvaiheet on olleet 3-9minuuttia.
Avautumisvaiheen aikana olen ollut liikkeellä koko ajan, jaloitellut, keinutellut itseäni ja ollut kyykky asennoissa. Tuntuu, että synnytyskanavien avautuminen on ollut nopeampaa näin. Mulla meinaan poltot loppu jos menin makuulle tai muuten lepäilemään.
Ja sitten se rentona oleminen kivuista huolimatta ovat auttaneet, jokainen poltto on lähempänä synnytystä ja sen otan aina kiitollisena vastaan. Pian on vauva maailmassa, ihanaa...

Synnytyksissä en ole repeillyt, kahdesti on väliliha leikattu.
Suosittelen jakkarasynnytystä muillekkin, sen olen minä ainakin kokenut luonnollisimpana tapana ja painovoima kyllä hoitaa hommat, ei tarvitse ponnistella taivasta kohti...
Iloista odotusta ja synnytystä sinulle, pian sen koen minäkin. Olen rv 29.

 

No minulla ei ole missään vaiheessa edes tarjottu muuta vaihtoehtoa kuin sänky. En ole kyllä ollut siinä tilassakaan et olisin tajunnut muuta pyytää. Täysin toisten armoilla.

 

4 synnytystä sängyllä kyljelleen. Ilman lääkkeellisiä kivunlievityksiä ja ei repeämiä, ekasta joka reilusti pienin vauva tuli 1 tikki johonkin nirhaumaan. Oli siis itsellä hyvä tuntuma koko ajan missä kipu tuntuu ja kannattaako ponnistaa vai ei. Nelonen tuli otsatarjonnassa ja silloin kyllä olin varma että pahasti repeää/ei mahdu ollenkaan tulemaan ja kaaduin etten ottanut epiduraalia, mutta sieltä se sitten lopultakin tuli ilman mitään vaurioita.

 

Kolme synnytystä nelinkontin/polviltaan. Eka ja viimeinen lattialla, toinen sellaisella 120 cm leveällä sängyllä. Hyvä asento minusta ja tuloksena nopeat (alle 20 minuutin) ponnistusvaiheet kaikissa, eikä repeämiä. Olin itseasiassa pitkän tovin kaikkien synnytysten loppuvaiheista jo ko. asennossa, koska se oli muutoinkin hyvän tuntuinen.

 

Puoli istuva asento josta ponnistukset ja lopulta tietty synnytys. 5 ommelta tuli mut ei niinsanotusti kriittisille alueille, pintanaarmuja enemmänkin.

 

5. synnytys lähestyy ja jakkaralla kokeilen ainakin taas, koska 2 edellistä oikeastaan liukuneet ulos siinä. Ponnistus vaiheet 2 ja 6 min.
Ensimmäiset 2 sängyllä ja huomattavasti hankalampaa mielestäni. 45min ja 11min.

Ensimmäisen synnytin yhden petidiini(?) on piikin ja suihkun voimin, ei ollut tarvetta muuhun. Toisessa kokeilin varmaan kaikkea mahdollista.
Parhaimmat olleet altaassa liikkuminen/suihku, kuumat kauratyynyt vatsalla ja alaselällä, ilokaasu ja epiduraali lopulta.

 

Voiko jakkaralla synnyttää epiduraalista huolimatta? Jotenkin olen käsittänyt että epiduraali sulkee sänkyyn.

 

Voiko jakkaralla synnyttää epiduraalista huolimatta? Jotenkin olen käsittänyt että epiduraali sulkee sänkyyn.

Voi, epiduraalin ei pitäisi viedä jaloista tuntoa. Mulla vei joten jakkara oli mahdottomuus.

Kaksi kertaa olen synnyttänyt, ensimmäisen (sen epiduraalin kanssa) puoli-istuvassa asennossa, epiduraali vei tunnon myös suosituksista joten ponnistukset ei onnistuneet kyllä kohdalleen ja kesti 40min. Kolme pintatikkiä tuli. Toisen synnytin paracervikaalilla ja ponnistin kyljellään, muistaakseni n.20min meni ja oli ekaa helpompi. Ei tikkejä.
Kolmannessa voisin harkita jakkaraa, jos kolmatta meille ikinä suodaan.

 

Mä haluaisin ammeeseen, mut en kyl luomuna..

 

Mä haluaisin ammeeseen, mut en kyl luomuna..

Ammeeseen ei pääse lääkkeissä. Suosittelen kyl luomusynnytystä. Kaksi olen luomusti synnyttänyt, molemmissa ensin ammeessa mutta en ponnistanut veteen (tokassa en saanut lupaakaan koska ekassa meni paljon verta) .

No minulla ei ole missään vaiheessa edes tarjottu muuta vaihtoehtoa kuin sänky. En ole kyllä ollut siinä tilassakaan et olisin tajunnut muuta pyytää. Täysin toisten armoilla.

Mulla kävi ekassa vähän näin että kätilö päätti että ponnistan puoli-istuvassa asennossa sängyssä, siitä jäi vähän trauma kun ei meinannut onnistua. Tokassa ponnistin seisaaltaan ja sänkyyn en kyllä ikinä enää mene ponnistamaan jos vaan tolpillaan pysyy muuten.

 

Ekassa kyljeltään, kätilö ohjasi siihen. 15min ponnistusvaihe ja 2 tikkiä pieneen nirhaumaan, yksikin tikki olisi kuulemma riittänyt.

Toisessa ajattelin et kokeilen jotain muuta ja kuuntelen kehoa. Olin pitkään jalkeilla ja nojaillen eri paikkoihin. Lopulta alkoi väsyttää ja menin sänkyyn kylkimakuulle lepäämään. Sattumaa vai ei niin sitten etenikin rytinällä, en pystynyt enkä kai halunnutkaan enää vaihtaa asentoa, ja siinä lapsi syntyi, taas kylkimakuulla. 10min ponnistus ja 3 tikkiä pinnalliseen nirhaumaan.

 

Ensimmäinen paracervikaali-puudutuksella selällään ei repeämiä (3280g). Ponnistusvaihe n 30 min.
Toinen lapsi luomuna selällään, muutama tikki (4250g). Ponnistusvaihe alle 15 min ilman ponnistuspolttoja. Sanoin kätilölle katso käyrästä milloinka näyttää siltä, että jonkinlaista liikettä tapahtuu ja sitten pistin kropan töihin. Syy en halunnut lapselleni pihti enkä imukuppisynnytystä.

 

Mulla kolmas tulossa, toivoisin et pysyisin sen verran tajuissani että voisin tällä kertaa itse vaikuttaa asioiden kulkuun paremmin. Haluaisin myös pystyasentoon ja vettä käyttää ainakin avautumisen apuna oli se sit suihku tai muu, mutta kipuun olen valmis käyttämään kaiken tarvittavan arsenaalin. En koe että turhasta kivusta kärsiminen parantaisi jotenkin synnytyksen laatua.
Mutta avoimin mielin mennään jälleen liikaa suunnittelematta kuitenkaan etukäteen.