Synnytys yksityisesti?

Hei!

olen uusi palstalla ja kyselen, sattuisiko joku tietämään, onko Suomessa jossain mahdollista synnyttää yksityisesti? Siis onko mitään yksityissairaalaa, joka hoitaisi synnytyksiä? Olen erittäin synnytyspelkoinen ja ajattelin, että josko se, että tietäisi lääkärin olevan kokoajan mun luona tms. varmistukset auttaisivat pelon ylittämiseen. En ole vielä edes raskaana, mutta en uskalla kyllä hankkiutuakaan tällä pelolla. Kallistahan tuo varmaan olisi, mutta laitetaanhan sitä paljon alyttömämpiinkin asioihin hirveitä summia rahaa tässä maailmassa.

Kiitos, jos joku viitsii vastata!

t. SK

 

Kyllähän noita yksityis sairaaloita on ,et eiköhän niissä voi synnyttääkkin. Mitään varmaa tietoa ei ole ja jos rahaa oisi ,menisin itsekkin semmoiseen.Just miehelle sanoin kun kysyi mitä tekisin lotto voitolla ,että synnyttäisin yksityisesti.Vaikkei se ihan niin paljon maksa.(meni vähän asian vierestä) Toivottavasti jollain muulla olisi parempaa tietoa.

 

Mulla on jostakin jäänyt sellainen muistikuva että yksityisissä sairaaloissa ei Suomessa voi synnyttää kun öisin ei välttämättä ole paikalla sopivia alan ammattilaisia. Siis niinkus synnyttäneitä hoitamaan ja valvomaan. Mutta hatara muistikuva siis tämä.

 

Yksityisesti ei voi synnyttää. Synnytyspelon takia sinun on mahdollista päästä pelkopoliklinikalle "hoitoon". Voisit käydä juttelemassa asiasta terv.asemalla tai yksityisellä lääkäriasemalla ja vaatia, että he tekevät pelkokyselykaavakkeen ja sen perusteella laittavat lähetteen synnytyssairaalaan. Jos kuitenkin uskaltaudut raskaaksi ennen ko. toimenpiteitä, ota asia puheeksi jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Synnytyspelkoa voidaan hoitaa!

 

Kiitoksia kovast vastauksista. Toi olis kyllä ihna järkeen käyvää, että ei voisi yksityisesti synnyttää juuri tuon henkilökunta-asian takia. Pitää lähteä ulkomaille. Olis tietty kiva tietää, onko siinä muitakin syitä, miksi ei voi.

Mietin tuota pelkopoliklinikkaa. Kehtaisikohan pyrkiä/ottaisikohan ne hoitoon jo ennen kuin on tullut raskaaksi? Tosi asia on kuitenkin se, että tällä hetkellä ainakaan en uskalla hnakkiutua raskaaksi pääasiassa juuri synnytyspelon takia. Mun pitäisi siis ensin päästä pahimmasta pelosta, ja sitten aloittaa lapsen teko. Lapsen kyllä haluaisin kovastikin.

 

Tuota, missähän ulkomailla meinaisit synnyttää? Ruotsissahan on yhtä hyvä tilanne (taitotieto)kuin meillä, haluaisitko palvelut ruotsiksi? Muualla maapallolla sitten heikompaa tasoa.
Pääsääntöisesti kätilöt ovat tosi mukavia, rohkaisevia, taitavia. Ei hätää!
Synnyttyksen kulkua ei voi etukäteen arvailla. Voisiko se olla jotenkin geeneissä? Kivunlievitystä saa hyvin, mutta topakkana kannattaa olla.
Eivät gynekologit yleensä ota privaattisynnyttäjiä. Vuonna 1 ja 2 kun olin opiskelijana TYKS:ssa, otti joku erikoislääkäi omia potilaita, vaikka ei sitten oikeasti ollutkaan koko aikaa potilaitten kanssa.

 

Tuo erikoismaksuluokan potilaaksi pääseminenkin on ollut mielessä, mutta voi olla, että sitäkään ei synnytyspuolella saa. Asia on nyt edennyt sillä tavalla, että kysyin kuitenkin Mehiläisestä (siis yksityinen sairaala Helsingissä), ja sain vastauksen, että vaikka eivät tee rutiinisti synnytyksiä, saattaisi se onnistuakin erityisjarjestelyin. Eli yksityinen synnytys on kuin onkin Suomessa mahdollinen! Tällöin saisi jonkun kokeneen synnytyslääkärin kokoajan lähelleen ja palkkaisivat sitten varta vasten kätilön ja lastenhoitajan. Ainakin tällä hetkellä tuntuisi, että voisi tuoda turvallisuuden tunnetta kummasti, kun tietäisi, kuka lääkäri on. Olisi voinut käydä häntä etukäteen tapaamassa, samoin varmaan kätilöäkin. Yksi suuri synnytykseen liityvä pelkoni on se, että täysin ennalta tuntemattomat ihmiset pakottavat minut tekemään kaikkea, mitä en halua, mutta en muutakaan enää siinä tilassa voi.

 

eipä välttämättä se oma lääkäri istuskele vieressä; hoitaa päiväsaikaan virkavelvollisuutensa, illalla yksityisvastaanotoonsa ja nukkuu yönsä kotona, jos ei satu päivystämään.
Kierrolla ja uloskirjoittaessa voi huomioida priv.potilaan ja tietenkin kutsua omalle maksulliiselle vastaanotolleen jälkitarkastukseen.
Synnytys on muuten sellainen tilanne, että vaihtoehtoisia juttuja ei välttämättä ole. Silloin kokeneen henkilökunnan ohjeiden noudattaminen on tuiki tärkeää.

 

Siis ihan oikeesti... Mitä sinä pelkäät synnyksessä niin hirveesti? Tänä päivänä kivunlievitys on loistoluokkaa. Pelkäätkö että sinulle taphtuu jotain? Tai vauvalle? Kipua? Vai mitä? Jotenkin tuntuu hassulta, että lääkärin läsnä olo helpottais pelkoa. Huonolla tuurilla voi saada ikävän kätilön. toisaalta jos jo raskausden alkuvaiheessa haleudut pelkoklinikalle hoitoon, niin ehdit tutustumaan paikaan ja henkilökuntaan aikas hyvin. Niin ja ihan vaan tiedoksi, ei niitä lapsia HANKITA, niitä saadaan jos niitä suodaan......

 

Haluisin nyt tuoda esiin semmosen jutun, että oikeesti ne kätilöt tietää synnytyksestä paljon enemmän kuin lääkärit. Kätilöt opiskelevat synnytystä (hassu ilmaus...) kun taas lääkärit opiskelee paljon muuta. Kukaan ei ole erikoistunut synnytyslääkäri. Joten enemmän itse luottaisin kätilöiden kuin lääkärien ammattitaitoon tässä asiassa!

 

\

Haluisin nyt tuoda esiin semmosen jutun, että oikeesti ne kätilöt tietää synnytyksestä paljon enemmän kuin lääkärit. Kätilöt opiskelevat synnytystä (hassu ilmaus...) kun taas lääkärit opiskelee paljon muuta. Kukaan ei ole erikoistunut synnytyslääkäri. Joten enemmän itse luottaisin kätilöiden kuin lääkärien ammattitaitoon tässä asiassa!

kyllähän synnytyslääkäreitäkin on olemassa....tai mitä ne nyt hienolta nimeltään ovatkaan; naistentautienerikoislääkärit...
ja kyllä lääkäreillä tieto-taito on PALJON parempaa kuin kätilöillä, vaikka kätilöt paljon synnytyksestä tietävät... lääkärit opiskelee sen 6 vuotta jo perusopintoja siihen päälle vielä erikoistumiset...kätilöiden koulutuksessa saadaan myös sairaanhoitajan valmius joten kätilö joutuvat siihen 4,5 vuoden opiskeluihin sisällyttämään vielä muitakin opintoja kuin pelkästään synnytys asiat.... kyllä tositilanteessa se lääkäri on ammattilainen ja kätilö siirtyy sivummalle...

 

Joo no sehän se tuossa ykstyisessä juuri houkuttaisi, että voimme neuvotella nuo monien tässä mainitsemat asiat, kuten että kuka se lääkäri on, kuka se kätilö on jne. En tietenkään siinä tapauksessa menisi ykstyiselle ja maksaisi itseäni kipeäksi, jos lääkäri vaan marssisi muualle hommiin tai että mulle tarjottaisi jotain ikävän tuntuista kätilöä. Se "omistautuminen" olisi just tuon yksityisen pointti.

En muuten huomannutkaan sanoneeni hankkivani lapsia, tietysti lapsia saadaan minunkin mielestä, ei hankita .

Ja niistä peloista. Pelkään kaikkea synnytyksessä. kaikkein eniten pahoja tai vähemmän pahoja repeämiä, jotka ei parane kunnolla. Sitä, että naisen annetaan kärsiä tajuttomuuteen asti, ennenkuin tehdään sektio. Pelkään pitkittynyttä synnytystä, etenkin kun olen ensikertalainen, se ei kai (korjatkaa, jos olen väärässä) ole kovin tavatonta, että synnytetään esim. vuorokausi. Pelkään, että en ehtisi saamaan kivunlievitystä. Pelkään, että kivunlievitys veisi ponnistuskyvyn. Pelkään imukupin paikalleen laittamista ja vauvan väkisin ulosvetämisen aiheuttamia repeämiä. Pelkäään ilman kivunlievitystä tehtävää episiotomiaa ja pelkään repeämien ja haavojen ompelua. Pelkään, että saan vammaisen lapsen. pelkään, että lapsi vammautuu viimeistään synnytyksessä. Pelkään sitä, että ennestään tuntemattomat ihmiset sorkkivat ja tuijottavat alapäätäni. Pelkään, etten pysty nauttimaan seksistä enää synnytyksen jälkeen.

No tässä päällimmäiset pelot.

 

Niin tota mitäs jos adoptiota harkitsisit? Noi sun pelot kuulostaa niin kokonais valtaisilta..... Tokihan noita juttuja varmasti jokainen odottaja pohtii ja osin pelkää, mutta monesti ne eivät ole sentään esteenä edes yrittämiselle..... On kyl vissiin vähä tylisti sanottu,mutta noilla peloilla antaisin olla koko hamman ja adoptoisin.

 

Kiva kun vastasit tirlittan. Juu olen harkinnut ja harkitsen adoptiota eikä kuulostanut ollenkaan tylyltä, päinvastoin realistiselta. Itekin olen tällä hetkellä sillä kannalla, että adoptio taitaisi olla paras ratkaisu. Olen vaan miettinyt, että kuinka huonona adoption syynä synnytyspelkoa mahdetaan pitää. Eli että onko ainoa oikea syy harkita adoptiota lapsettomuus, niin kuin virallisesti. Toinen vaihtoehto olis etukäteen sovittu sektio, koska vaikka se haava voikin olla pitkään kipeä, mahassa oleva kovakin kipu tuntuu ihan ok:lta kestää. Sektio pitäis vaan saada varmasti, jo ennen kuin on raskaana, pelkään, että mut "pakotetaan" yrittämään alatiesynnytystä.

 

eihän adoptioon tarvita syytä! Kuka tahansa saa adoptioida. Niin no ikää pitää olla yli 25 vuotta. Käyppä kattoo www.pela.fi, sillä lastensuojelupalvelut. Seillä on semmoinen pieni tietoisku aiheesta. Adoptio on vaan pitkä ja joskus hyvin raskaskin kokemus psyykkisesti.

en ole kuullut, että ketään, joka todellkin kärsii synnytys pelosta, niin olis pakotettu alatiesynnytykseen. Suurinosa synnytyksistä sujuu kuitenkin, ilman suurempia ongelmia.

Mä esim pelkäsin synnytystä, sillee normaalisti. En käynyt missään pelkoklinikalla tai muuten. Mä olen hyvin herkkä puudutustaineille, pää menee ihan sekaisin. esikoista kun odotin niin pohdin näitä juttuja. Joko mun on kivusta välittämättä synytettävä sisulla luomuna tai sitten puudutteen avulla "ihan pihalla". Tottakai ensisijainen vaihtoehto oli tuo luomu ja siihen valmistauduin henkisesti. Halusin todellakin olla mukana synnytyksessä. Meillä vauva pääti syntyä viikolla 35. Selkään vaan vähä särki illalla ja vedet meni yöllä. Siitä sairaalaan ja sairaalaan tulosta tunnissa vauva oli maailmassa. Ihan luomuna meni ja ilman mitään puudutetta ja ilman sen suurempia kipuja. . Mitään ei revennyt ja paranin omasta mielestäni todella nopeasti koko raskaudesta ja synnytksestä. Eli todellkin voi olla että kaikki menee hyvin ja helposti. Toivottavasti tämän toisenkin kanssa käy tuo synnytys helposti.

Niin halusin vaan kirjoittaa sulle ton tarinan, ihan siitä syystä, ettei kaikki synnytykset ole mitään ihme extrim suorituksia. Henkilökuntakin oli mukavaa. täytyy kyllä myöntää, että täällä kun näitä juttuja lukee niin ilmeisesti mulla on käynyt aivan uskomanton tuuri....

 

Moi,

Jos mä olisin Sinä, luulen, että hakeutuisin yksityisesti psykiatrin vastaanotolle keskustellakseni peloistani. Epäilen, että tämän jälkeen ei tarvitsisi hakeutua yks. synnyttämään... Toki julkisella puolellakin on psyk. palveluita tarjolla, mutta taitavat olla niin kortilla, että hoitoon pääsee kuvaamassasi tilanteessa parhaiten yksityisen puolella.

 

kaikkia pelottaa synnytys. Itselläni kolmas raskaus menossa. Pelkään kaikkea, synnytystä,lapsen mahdollisia komplikaatioita ja kaikkea muuta mitä raskaus ja synnytys tuo tullessaa. Lapset korvaavat kaiken ja heidän takia tämän taas teen. Palkinto on suurempi kuin mikään mahdollinen. Tosi asiahan on se että pelko on aina tietyssä mittakaavassa tervettä.

jos synnytyspelko on "normaalia" pahempaa, huomioidaan se koko raskaus ajan ja synnytyksen. Synnytyspelon takia saa sektion. Neuvolassa ymmärretään aivan varmasti, mutta asiasta on itse puhuttava, ei terveydenhoitaja/kätilö huomaa kaikkea.

onnea jatkoon. Oli se mahdollisesti adoptio tai raskauden yritys. :flower:

 

Tuota, tuota. Palatakseni tohon kätilö vs. lääkäri juttuun niin... Lääkärit käy kandiaikana viikon hoitamassa synnytyksiä ja lähinnä niiden omasta mielenkiinnosta riippuu että montako synnytystä ne saa. Kätilöt on normaalisynnytyksen asiantuntijoita joilla jo opiskeluaikana on tietty määrä synnytyksiä joita tulee hoitaa.
Lääkäreillä saattaa käydä niin, että kandiajan jälkeen lääkärit eivät ole auttaneet lasta maailmaan muuten kuin imukupilla tai sectiolla. Opiskeluaikana kätilöillä on käytettävissä samat kirjat kuin kandeilla ja kätilöopiskelijat käyvät lääkäreiden pitämillä luennoilla.
Jos synnytyksessä kaikki menee hyvin, niin ei synnyttäjä edes välttämättä näe lääkäriä. Lääkäri tulee paikalle kätilön pyynnöstä.
Joillakin kätilöillä, varsinkin vanhemmilla on varmasti enemmän tieto/taitoa kuin nuorella sairaalalääkärillä.

 

Jeps, mä kanssa uskon, että normaalin synnytyksen kulusta kokeneella kätilöllä on enemmän tietoa ja taitoa, kuin (nuorella)synnytyslääkärillä. Hehän tulevat käsittääkseni normaalisti paikalle vain, jos jotain kätilön mielestä riittävän vakavaa tapahtuu, että lääkäriä tarvitaan. Kuten juuri imukuppi tai sectio. Kätilöt ovat erikoistuneet normaalikulkuisen synnytyksen hoitamiseen, lääkärit ongelmien hoitamiseen. Eli eikös sitä silloin kumpaakin tarvita, koska koskaanhan ei voi tietää, mitä synnytyksen kuluessa tapahtuu. En kyllä vaan itse haluaisi, että kätilö synnytyttää mua väsymyksestä tajuttomaksi asti, ja pyytää vasta sitten lääkärin tekemään sectiota tms. Todellakin haluaisin sen aikaisemmin, jo ennen kuinolen aivan kuoleman kielissä. Missäköhän muussa sairaalatoiminnossa ihmisen tänä päivänä annetaan kärsiä niin paljon, ennen kuin puututaan peliin ja helpotetaan tilannetta...Vähän sama kuin tehtäisi ihmiselle jokin leikkaus valveilla niin kauan kunnes potilaan taju alkaa hämärtyä jolloin "armahdetaan" ja nukutetaan.