synnytys pelottaa :(

heippa! mulla on puolitoista vuotias poika ja nyt odotan toista rv 28. esikon synnytyksessä ei käynyt mitään "erikoista". tosin lapsivesi oli vihreää ja synnytys oli pitkä (n30h) ja välilihakin jouduttiin leikkaamaan ja se oli kipeä pitkään, vielä tänä päivänäkin aristaa vähän. tämä seuraava synnytys on alkanut pelottamaan ihan kauheesti, oon jopa sektiota miettinyt koska en uskaltaisi katsoa mitä tästä synnytyksestä tulisi :/ pelottaa että repeän todella pahasti, tai jotain muuta peruuttamatonta tapahtuu. eli siis lapselle tai mulle tulee jotain pysyviä vammoja. mulla esikon synnytys käynnisty lapsivesien menolla ja huomasin että se on vihreää, puolituntia siitä alkoivat säännölliset supistukset ja poika syntyi n.30tuntia sen jälkeen.. silti synnytyksen kestoksi on merkattu 12tuntia!! pelottaa että tää seuraava synnytys menee päin.......!! mulla on pelkopoille aika kk ennen laskettua mutta jotenki tuntuu et pyydän sektiota onko kellään ollu kauhee synnytyspelko mutta päässyt siitä yli ja kaikki mennyt hyvin..? ..sekavaa tekstiä mutta toivottavasti joku jaksoi lukea :\| :flower:

 

Miksi sulla on eka pelkopolikäynti noin myöhään?

Mulla sama tilanne, että esikoisen synnytys oli vaikea ja päättyi hätäsektioon. Nyt odotan toista ja eka pelkopolikäynti oli raskausviikolla 18 ja heti päätettiin sektiosta, että voin levollisin mielin nauttia loppuraskaudesta.

 

\

Miksi sulla on eka pelkopolikäynti noin myöhään?

Mulla sama tilanne, että esikoisen synnytys oli vaikea ja päättyi hätäsektioon. Nyt odotan toista ja eka pelkopolikäynti oli raskausviikolla 18 ja heti päätettiin sektiosta, että voin levollisin mielin nauttia loppuraskaudesta.

puhuin terveydenhoitajalle jo aika aikasin (joskus rv20) mun synnytyspelosta, mut eihän se ees ottanu tosissaan aluks sitä. sano vaan että mua pelottaa koska tiedän mitä tulossa. no nimenomaan, ja ehkä pahempaakin luvassa sanoin sitten ihan "tosissani" saman neuvolakäynnin lopuksi että mua pelottaa tosi paljon, sitte se vaan pisti lähetettä synnytystapa-arvioon ja siellä sitten olis tarkotus puhua peloista. mä en koskaan päässy kätilön kanssa juttelemaan pojan synnytyksestä enkä siis tiedä edes sitä kuinka monta tikkiä sain ja oliko välilihan leikkaus aivan välttämätön ja sekin ihmetyttää miks odotettiin niin kauan ennen kuin mut laitettiin tippaan vaikka lapsivesikin oli vihreää. pitäisköhän mun alkaa soittelee itse sinne synnytyssairaalaan ja puhua synnytyspelosta..? ärsyttää ku neuvolassa ei oteta tosissaan, ihan samanlailla mulle synnytystapa-arvio tehtiin poikaa oottaessakin mutta ei mua se pelota ettei vauva mahtuisi tulemaan vaan kaikki "muu" :/ nyt oikeestaan vasta tajusin ettei tossa synnytystapa-arviossa edes varmaan tosta pelosta puhuta vaan katotaan vaan se mikä todettiin aiemmin jo, eli että mahtuu tulemaan ja synnytystapa-arvio olis joka tapauksesa tehty tässäkin raskaudessa mun pienen koon takia, eli ei se terveydenhoitaja sittenkään ottanu mun pelkoja tosissaan hitto ku on paha mieli

 

hei,

täällä yksi synnytyspelosta kärsinyt ja siitä myös ylipäässyt. :wave:

esikoisen syntymästä jäi kauhea trauma, ponnistusvaihe oli pitkä ja päättyi imukuppiin. repesin vielä leikkaushaavasta ja olin monta kuukautta tosi kipeä. tokassa raskaudessa kävin pelkopolilla, sekä kätilön että psykologin juttusilla viikottain rv 18 lähtien, ja jutteleminen asiasta auttoi tosi paljon ja päädyin kaikesta huolimatta alatie synnytykseen. synnytyksessä oli sopivasti sama sype-kätilö jonka juttusillakin kävin ja hän oli aivan mahtava, itse pelkäsin ponnistuvaihetta kaikista eniten ja tässä tokassakin synytyksessä paniikki iski juuri silloin. multa puhlastiin kalvot ja tiesin eyyä kohta se ponnistaminen lähenee ja aloin hysteerisesti itkeä mutta kätilö oli tosi ihana ja osasi rauhotella hyvin. koko synnytys meni upeasti ja oli paljon nopeampi kuin edellinen, en revennyt yhtään ja selvisin kolmella tikillä. nekin vaan siksi että on helpompi pissata kun ei kirvele niin paljon. pystyin istumaan heti ja olin elämäni kunnossa. ihan eri meininki kun esikoisen kanssa jota tuskin pystyin hoitamaan kun olin niin kipeä.

harmittaa vaan kun en kerennyt kunnolla kiittämään kätilöä. mulle jäi tosi hyvät muistot tästä toisesta synnytyksestä, kiitos sen ihanan kätilön ja niiden psykologi-käyntien. eka olin varma että en voi ajatellakkaan muuta kuin sektiota mutta onneksi valitsin alatie-synnytyksen. =)

 

heippa!

Se, milloin pelkopoliaika on, riippuu ihan sairaalasta, on aivan eri käytännöt eri sairaaloissa. Minulla nyt kokemukset Jorvista (espoo) sekä Naistenklinikalta (Hki). Jorvissa pelkopolille pääsee heti alkuraskaudessa, NKL:lla taas eka käynti oli viikolla 34 muistaakseni. ELi suunnilleen kuukautta ennen laskettua aikaa.

Molemmissa paikoissa kuitenkin pelko ihan tosissaan otettiin NKL:lla, jossa käynnit myöhemmin, ehkäpä vielä paremminkin kuin Jorvissa. Eli yritä olla avoimin mielin sinne käynnille saakka, sitten pääset lääkäreiden kanssa keskustelemaan ja yhdessä on aina helpompi arvioida, mikä synnytystapa sillä kertaa olisi paras.

Tsemppiä!!

 

kiitos kaikille vastaajille :flower: mua itteäni harmittaa ku pelottaa synnytys vaikka itsekin yritän ajatella positiivisesti niin silti tulee vain "mitäs jos"-ajatuksia päähän mua ei synnytyksessä mikään muu pelota kuin se ponnistusvaihe :/ ja se mitä siinä voi tapahtua vauvalle tai mulle :\| koko ajan tuntuu et kyllä tällä kertaa on turvallisinta sektiolla vauvan syntyä.. :\| mutta täytyy nyt odotella sinne kk ennen laskettuun jos sieltä saisi rohkaisua alatiesynnytykseen, ainakin tällä hetkellä oon iha p*skat housuissa ku ajattelinki synnytystä vähän parempi mieli tullu ku lukenu näitä vastauksia ja muutki päässyt pelosta yli niin ehkä sitten minäkin =) laittakaa vaan lisää kokemuksia, kiva lukea etten oo ainoa :flower:

 

Moi!

Ap, mulle tuli mieleen, että olisiko sulle apua, jos tilaisit sairaalasta, missä synnytit ensimmäisen lapsesi, kopiot synnytyspapereistasi? Voisit kotona niitä lueskella ja sieltä saattais selvitä joitakin mieltäsi painavia asioita ekasta synnytyksestä. Tai ainakin ehkä vähän selkiyttäis, että mites eka synnytys menikään, kun ei niitä juttuja itse aina jälkeenpäin muista.

Mullakaan ei ollut synnytyksen jälkeen mitään keskustelua kätilön kanssa, kun kätilö oli jäämässä lomalle eikä ollut enää seuraavina päivinä töissä, mutta hän sanoi, että jälkikäteen voin kyllä soitella milloin vaan haluan, jos tuntuu, että on keskusteltavaa tai kysyttävää. Eihän ne kätilöt tietysti muista vuosien takaisia synnytyksiä, mutta papereista he pystyy asioita kertomaan.

 

\

Moi!

Ap, mulle tuli mieleen, että olisiko sulle apua, jos tilaisit sairaalasta, missä synnytit ensimmäisen lapsesi, kopiot synnytyspapereistasi? Voisit kotona niitä lueskella ja sieltä saattais selvitä joitakin mieltäsi painavia asioita ekasta synnytyksestä. Tai ainakin ehkä vähän selkiyttäis, että mites eka synnytys menikään, kun ei niitä juttuja itse aina jälkeenpäin muista.

Mullakaan ei ollut synnytyksen jälkeen mitään keskustelua kätilön kanssa, kun kätilö oli jäämässä lomalle eikä ollut enää seuraavina päivinä töissä, mutta hän sanoi, että jälkikäteen voin kyllä soitella milloin vaan haluan, jos tuntuu, että on keskusteltavaa tai kysyttävää. Eihän ne kätilöt tietysti muista vuosien takaisia synnytyksiä, mutta papereista he pystyy asioita kertomaan.

mulla on ne paperit ja lukenu oon ne moneen otteeseen eikä siitä oo mitään apua ollu :/ ei niissä papruissa kerrota syitä miksi mitäkin tehtiin. mut kiitos auttamisyrityksestä =) ei mulla heti synnytyksen jälkeen ollu mitää oloa etten vois ikinä enää synnyttää, en ees ajatellu koko synnytystä ja varmaan sen takia nyt sitten on alkanu pelottaa ku joutunut miettimään :/ hohhoi, voi ku ei tarttis miettii enää :\|

 

Mulla esikoisen synnytys oli vaikea.. 14h:n, josta 1h50min oli ponnistusta, jälkeen päättyi kiireelliseen sektioon. Mulla voimat loppui ihan täysin, samoin itsekontrolli hävisi... Painajaiset tapahtuneesta ovat jääneet :'( .

Nyt olen raskaana ja kun sain tietää raskaudesta, nin ensimmäiset viikot melkein vain valvoin ja näin painajaisia synntyksestä, kätilöistä ym. No sitten aloin itseäni lohdutteleen sillä, että tämä syntyy sektiolla, piste! No ehkei se ihan niin helposti käy. Pelkopolille odottelen kutsua ja jännityksellä odotan, että miten muhun suhtaudutaan, koska päällimäisenä mielessä on, etten edes halua ajatella synnyttäväni alakautta. Sekin pelottaa, kun siellä tullaan käymään esikoisen synnytys läpi. Olen jo paljon siitä unohtanut ja tuntuu kamalalta alkaa kaiveleen niitä muistoja uudelleen mieleen. Olenkin melkein satavarma, että tulen varmaan vain itkemään siellä vastaanotolla, on niin vaikea asia mulle :'(

Inhottavaa tämäkin on, kun ei tiedä, että saako sitä sektiota vai ei... ei kai ketään voi pakottaa synnyttään alakautta??

 

Mulla on liki 2-vuotias tyttö ja toinen lapsi ajatuksissa. Mä olen luonteeltani kaikkea pelkäävä ja ennakolta jännittävä. Ensimmäinen raskaus oli jännittävä ja pelkäsin synnytystä...mut en antanut itseni ajatella asiaa, kun se oli väistämätön pakko. Nyt haluaisimme mieheni kanssa toisen lapsen, mut jo ennalta olen miettinyt kaiken mikä voisi mennä pieleen. Eka synnytys meni kaiken kaikkiaan hyvin, vaik jouduin istukan käsinirroitukseen...ei jäänyt siitä kuitenkaan traumoja. Tietty sen uusimismahdollisuus mietityttää hieman. Luulen kuitenkin että monet äidit ja odottajat miettivät, pohtivat ja pelkäävät asioita ennalta...usein asiat menevät kuitenkin hyvin ja omalla painollaan. Tsemppiä meille kaikille :hug: .

 

Mä pelkään synnytystä kans ihan sikana. Lapsia ei oo vielä, eikä tää siis mulle mikään ajankohtanen asia vielä oo.. Mut pelko on kauhee heti kun ajattelenkin. Pelkosektioon on pakko päästä sitten kun joskus on lapsi tulossa... En tiiä uskallanko laittaa alulle edes jos tästä ei oo varmuutta... Järjellä tiedän että synnytys ei välttämättä oo mitään kauheeta, mut kun toi pelko ei oo mitenkään rationaalista...

 

Iteselläni eka synnytys aivan hirveä, sairaan pitkä ponnistusvaihe , imukuppia ja repeämiä. Synnytys kesti muutenkin ihan tarpeeksi kauan 18h siis synnärillä oloa, olin ensin käynnistelemässä 3pv osastolla kun vedet meni.
Joten kun aloin toista odottamaan oli fiilikset synnytyksen osalta aika kauheat, oikeasti hirvitti ihan tosissaan, leikkausta en kyllä harkkinu koska ajattelin että en kestä olla sairaalassa sitä viikkoa minkä ainakin täällä tyksissä pitävät jos leikataan, vihaan sairaaloita... :|
No minulta meni taas vedet, erona edelliseen kertaan se että viikkoja oli 35+4. Ei muuta kun osastolle, eivät päästäneet enään kotiin, eivät käynnistäneet viikonloppuna vaikka sanoin että se ei sieltä ulos tule pariin päivään vaikka käynnisettäisiin, joten ma sitten aloitettiin käynnistys ja ti 23:58 neiti syntyi. Synnytys kesti 6 tuntia joista 3 ekaa olin ilokaasuhumalassa ja oikeasti tuntu hyvältä kun tiesi edes vähän mitä virheitä ei kannata tehdä...
Sitten sain epiduraalin joka vaikutti noin 2h ponnistusvaihe kesti noin 30min ja kätilö sanoi että kesti siksi "kauan" kun poltoista meni tehot.
Ainoa asia mikä sattui aivan sikana oli tietty se pää, se pää...
Mutta täytyy kyllä sanoa että toinen synnytykseni oli ihan oikeasti ihana kokemus ensimmäiseen verrattuna.
Toivottavasti saat apua sieltä pelkopolilta ja voit kuitenkin nauttia raskaudestasi peloistasi huolimatta, kuten tiedät kaikki unohtuu ainakin hetkeksi kun vaavin saa syliin.
Onnea loppu raskauteen :hug: