Synnytys pelottaa...

[naanu86]

Eli joulukuussa on esikoisen laskettuaika ja olen tässä viime viikoina alkanut pelätä synnytystä... :\| Omaan todella alhaisen kipukynnyksen ja kai se on juuri kipu mikä mua pelottaakin.. :ashamed: Aion ottaa tämän puheeksi seuraavalla neuvolakäynnillä, mutta ajattelin täältä kysästä onko joku ollut samassa tilanteessa ja miten siitä on selvinnyt

 

[hönötiainen]

Moi!

Meillä oli pikkukakkosen la helmikuussa, ja mua kans pelottaa synnytys!

esikoinen on syntyny 2003, ja kaikki meni hyvin, supistusten kans kesti kun muisti rentoutua välissä ja unohti edelliset supparit.
eikä se muutenkaan kauaa kestäny, 7h20min!

nyt kuitenkin alkanu pelottaa aivan sairaasti. syy siihen on se et pelkään mielettömästi neuloja, eikä mulle saada esim. tippaa laitettua kun suonet pakenee! se taas rajottaa kivunlievitys mahdollisuuksia!

oon kuitenkin jo keskustellu asiasta neuvolassa, ja pääsen pelkopolille "suunnittelemaan" synnytyksen, ja sen miten mun kans voi neuloja käyttää.

kannattaa tosiaan puhua neuvolassa. synnytykseen pitäis voida lähtee rauhallisin mielin!

Hönötiainen rv 27

 

[hönötiainen]

Moi!

Meillä oli pikkukakkosen la helmikuussa, ja mua kans pelottaa synnytys!

esikoinen on syntyny 2003, ja kaikki meni hyvin, supistusten kans kesti kun muisti rentoutua välissä ja unohti edelliset supparit.
eikä se muutenkaan kauaa kestäny, 7h20min!

nyt kuitenkin alkanu pelottaa aivan sairaasti. syy siihen on se et pelkään mielettömästi neuloja, eikä mulle saada esim. tippaa laitettua kun suonet pakenee! se taas rajottaa kivunlievitys mahdollisuuksia!

oon kuitenkin jo keskustellu asiasta neuvolassa, ja pääsen pelkopolille "suunnittelemaan" synnytyksen, ja sen miten mun kans voi neuloja käyttää.

kannattaa tosiaan puhua neuvolassa. synnytykseen pitäis voida lähtee rauhallisin mielin!

Hönötiainen rv 27

 

[Matkailija]

Mulla meni esikoisen synnytys pelkällä ilokaasulla ja oli hieno kokemus.

Toinen synnytys pelotti, koska käynnistettiin. Olin kuullut että supparit on pahempia kuin normaalisti ja niinhän ne olikin. Sain kuitenkin spinaalin ja voin sanoa että kivut loppui kuin seinään.

Mieskin mulle sanoi, että pyydät puudutuksen jos tuntuu ylivoimaiselta. En tiedä miksi hannasin sitä vastaan, mutta jos kamalasti pelottaa, niin pyytäkää vaan reilusti kivunlievitystä.

Jos olisin tienny että puudutus vie kivut kokonaan, niin paljon rennommin olisin ollu..

t.viikon vanhan pojan äiti

 

[Tintti]

Hyvin se menee omalla painollaam =) Ei oo paljon muita vaihtoehtoja =) Mä pelkäsin ihan kuollakseen synnytystä vielä ku saliinkin pääsin, mut nyt en jaksais oottaa et pääsis taas synnyttään. Se on niin mahtava kokemus että ei oo toista niin maagista! Vaikka kyllähän se kipeetä käy, mut ne kivut unohtaa hyvinki äkkiä =)
Mullaki kesti sentään yli 18 tuntii josta yli tunti ponnistusta.
Nyt meillä on ihana 8kk tyttö ja toista yritetään

 

[Vierain]

Suosittelen että puhut peloistasi neuvolassa ja käyt mahdollisesti pelkopolilla. Uskoisin, että saat näin paremmat "takuut" puudutteisiin ja muihin kun olet ollut pelkopolin asiakkaana.
Itse luotin täysin siihen, että kyllä niitä saa puudutteita kun pyytää, mutta en sitten saanutkaan.

 

[äiti]

¨mua pelotti synnytys kamalasti. kävin hypnoosissa jo ennen raskautta että uskalsin hankkiutua raskaaksi. raskauden aikana kävin pelkopolilla ja hypnoosissa ja kaikilla mahdollisilla lääkäreillä varmistamassa että isokokoiseksi arveltu lapsi mahtuu varmasti syntymään.

olin tehnyt synnytystoivelistan valmiiksi sairaalaan ja käynyt sen kätilön kanssa läpi. eniten minua pelotti ponnistusvaiheen kipu ja varmistelin listassa tuon vaiheen kivunlievitystä.

kun lapsivedet sitten menivät olinkin yllättäen ihan rauhallinen. supistuksia oikein odotti että päästäisiin hommiin. epiduraalin sain sillä sekunnilla kun sen tajusin pyytää ja koko 10 tunnin avautumisvaiheen olin lähes kivuton. kätilö oli tosi mukava ja melkein koko ajan meidän luona. tuska-valokuvatkin jouduttiin lavastaan.

Ponnistusvaiheessa meni pieleen kaikki mitä voi mennä. Sain pudendaalipuudutuksen joka ei tuntunut kovin tehokkaalta. Kun olin ponnistellut n. puolituntia eikä lapsi liikkunut mihinkään pyysin spinaalin. Lääkäri pisti 7 kertaa eikä onnistunut joten jäin ilman sitä. N. puolentoista tunnin ponnistamisen jälkeen otettiin avuksi imukuppi, toinen suuri kauhun aiheeni. Imukuppi irtosi useita kertoja ja lääkärin kiskottua voimiensa takaa ja kätilön painaessa mahasta syntyi avonaisessa lakitarjonnassa terve melko isokokoinen poika. Sain 3. asteen repeämät joita ommeltiin 2 tuntia.

Tästä kaikesta huolimatta synnytys oli hieno kokemus. Kipu ei ollut ollenkaan niin pahaa kuin kuvittelin vaan äitini sanoin luonnollista kipua. ponnistaminen oli vähän kuin puntiksella olisi eikä mitään eloonjäämistaistelua. repeämät paranevat nopeasti ja istua ehtii sitten myöhemminkin.

pyydä reilusti jo etukäteen hyvät puudutteet ja pidä huoli, ettei sinulta vaadita synnytystilanteessa suurempaa reippautta kuin mihin olet valmis. siellä ei jaeta mitään luomupalkintoja. kurjinta koko hommassa oli osastolla joidenkin kätilöiden suhtautuminen kun olin luokiteltu pelkopotilaaksi. olin turhan ruikuttaja ja vaikea asiakas. onneksi suurin osa suhtautui asiallisesti.

onnea koitokseen, se on ylimainostettu juttu!

 

[naanu86]

Kiitos kovasti vastanneille!! =) Keskiviikkona on neuvola ja siellä aion ottaa asian puheeksi..Nyt olen jo keskustellut asiasta siskoni ystävän kanssa (joka on kätilö) ja tajunnut, että oelkään sitä ettei lapsi sovikkaan syntymään ja että jotain kamalaa tapahtuu.. :ashamed: Meilläpäin ei ole edes enää ultraa ja mua mietityttää, että miten ne sitten voi lapsen koon arvioida?!!Mutta ei kai siinä auta muu kuin luottaa, että lääkärit, terveydenhoitajat ja kätilöt osaaavat hommansa... Mutta sitä odotellessa... =)

 

[mammammaa]

Saattaahan ne vielä synnyttämään mennessä ultrata jos katsovat tarpeelliseksi. Ja jos siittä lapsen koosta ei tule muuten selvyyttä nii pyydä itse ultraa jos pelottaa että on liian iso.

 

[Vierain]

\

Kiitos kovasti vastanneille!! =) Keskiviikkona on neuvola ja siellä aion ottaa asian puheeksi..Nyt olen jo keskustellut asiasta siskoni ystävän kanssa (joka on kätilö) ja tajunnut, että oelkään sitä ettei lapsi sovikkaan syntymään ja että jotain kamalaa tapahtuu.. :ashamed: Meilläpäin ei ole edes enää ultraa ja mua mietityttää, että miten ne sitten voi lapsen koon arvioida?!!Mutta ei kai siinä auta muu kuin luottaa, että lääkärit, terveydenhoitajat ja kätilöt osaaavat hommansa... Mutta sitä odotellessa... =)

Niin, kyllähän sitä pitäisi voida siihen luottaa. Jos kovasti mietityttää ja tuntuu ettet saa kunnon vastauksia tai että pelkoasi ei oteta vakavasti tms. niin muista vaan pysyä tiukkana asian suhteen. Itselläni oli vähän samoja pelkoja, mutta jotenkin pääsin sitten niistä ja luottavaisena lähdin synnyttämään. Olen vähän sitä katunut jälkeen päin, sillä hirveästi mulla ei sitten synnytyksessä selitelty tai muutenkaan muuta kuin todettiin, että ompa sulla paljon kaikkia pelkoja! Ja sali oli täynnä porukkaa, kaikki ihmetteli pientä kokoani (puhuivat kuin en olisi ollut itse paikalla...) ja suurta mahaani, kyseli painoarvioita ja äitini synnytyksiä... Siinä tilanteessa oli aika ahdistunut olo. Varmaan mulla oli huonoa tuuriakin ja hyvinhän kaikki kuitenkin meni, lääkärillä vaihtui vuoro ja ultralaite kuskattiin saliin kun ponnistusvaihe oli kestänyt 1,5 h. Tämä toinen lääkäri vaikutti todella ammattitaitoiselta ja mukavalta ja luotinkin häneen täysin kun vakuutti että vauva ei jää jumiin (ennen imukuppia). Lääkäreitä tuntuu olevan niin moneen lähtöön, uskoisin että tilanteeseen on helpompi lähteä kun on ensin itse valmistautunut hyvin, ottanut asioista selvää ja saanut puhua peloistaan. Usein ne pelot ovat kuitenkin totuutta pahempia! :hug: