Synnytys pelottaa

[oijjoij]

Meillä on ensimmäinen lapsi haaveissa, ja toivotaan, että pian onnistaisi!

En ole vielä edes raskaana, mutta synnytys pelottaa! Mun menkkakivut on jo sellaiset, että melkein taju lähtee. Niinpä synnytys tietenkin pelottaa!

Miten itse valmistauduitte synnytykseen?
Ja miten ne kivut kestää...?

 

[vierailija_]

Pyydät vain kivunlievitystä, minäkin pyysin kaiken mahdollisen mitä maa päällänsä kantaa, oikeasti niistä auttoi kunnolla vain epiduraali. Sen jälkeen ei sattunut yhtään. Alkuun kärvistelin kuumassa suihkussa, sekin auttoi jonkin verran. Ilokaasu auttoi pikkasen... auttoi hengittämään rytmissä ja syvään.

En mä siihen mitenkään valmistautunut, kun ei oikein tiennyt edes että mitä on tuloillaan. Mutta ei ollut niin paha ettenkö menisi uudestaankin sinne. Eihän se kivaa ole, mutta ei mitään traumojakaan jäänyt.

Kivun kestäminen on henkisesti kaikista hankalinta, kyllähän sen tietää ettei siihen fyysisesti kuole, mutta jos menee paniikkiin niin sitten unohtuu hengitys ja koko homma on paljon kamalampaa. Eli itse ainakin suosittelen, että pohdit etukäteen miten pysyt rauhallisena.

 

[oijjoij]

Tuo siinä juuri mietityttääkin, että miten ihmeessä pysyisin rauhallisena. Musta tuntuu, että mun kipukynnys on tavallistakin matalampi ja panikoin muutenkin vähän kaikesta.

Kivunlievityskin omalta osaltaan huolettaa. Loppuuko supistukset, osaako sitä ponnistaa jos on puudutettu, kärsiikö lapsi? Ja epiduraalin laitto myös kammottaa.

 

[EllaDonna]

Synnytys menee omalla painollaan sitten, kun sen aika on. Ajattele, kaikki maailman höseltäjät ja vikisijät ovat siitä vuosituhansien aikana selvinneet. Jopa kehitysmaiden nälkäänäkevät pystyvät niissä alkeellisissa oloissa synnyttämään, joten ei pitäisi olla suomalaiselle kovin vaikea juttu

Epiduraali auttoi hyvin. Se kannattaa pyytää, jos kipu pelottaa. Ei loppunu supistukset, vaan epiduraalin jälkeen kaikki eteni tosi nopsaa. Synnytys ei loppujen lopuksi kauaa kestä ja on tosi ainutlaatuinen tilanne. Monille jää siitä tosi hyvä muisto, vaikka se sattuukin.

Sulla on varmaan ollu mahatauti joskus. Selvisit siitä hengissä, vaikka sivusta seuraajana olisit ehkä ajatellut, ettei tuollaista inhottavaa tautia voi kestää. Kyllä sen kestää, kun ei muuta voi

Ehkä huono vertaus, mutta en nyt parempaa keksinyt..

 

[dera]

Joo ei tietenkään ole suomalaisille mikään juttu. Ajatella, että siellä alkeellisissa oloissa naisia ja lapsia kuolee PALJON.

Äh, itse inhoan moista vähättelyä. Totuus on se, että se sattuu suurinta osaa aivan käsittämättömän paljon, eikä kaikkia auta mikään kivunlievitys. Osa menee paniikkiin, osa ei. Osa kätilöistä on hirveitä, osa ei. Osan lapsille sattuu jotain, suurimmalle osalle suomessa ei, vakavia.


Ja ei, synnytys ei yleensä ole verrattavissa vatsatautiin.

 

[blhi]

Synnytys menee parhaiten mitä vähemmän siihen puututaan. Mitä vähemmän itse yrität tehdä synnytyksen aikana jotain, sen parempi, keho kyllä osaa synnyttää. Kätilö vain varmistaa, ettet esim yritä itse liikaa että annat rauhassa lapsen kääntyä synnytyskanavassa, tukee sun kudoksia, ja auttaa lasta jos hätä tulee.
Synnytystä ei itse voi kontrolloida mitenkään. Kenenkään synnytys ei tapahdu niin kuin siihen toivelappuun on suunnitellut. Ekkä se haittaa vaikka menis kontrolli, huutais sielä tai mitä vaan. Kannattaa ehkä kokeilla sitäkin etukäteen, huutaa kurkku suorana toisten ihmisten kuullen, nii ei sit ole nii hämillää myöhemmin jos niin käy.
Kannattaa myös käydä päässä läpi ne tilanteet, että yhtäkkiä herääkin teho-osastolta, tai että isä ei ehdikään mukaan synnytykseen, tai että vauva joutuukin heti synnyttyään virvotteluun, tai että vauvalle annetaankin luovutettua maitoa, käydä mielessä ne läpi ja miettiä, ett eihän ne maailman loppu ole kuitenkaan.
Ja se kipu. Itse olen äärimmäisen kipuherkkä, en kestä kipua. Mutta synnytyksessä kestin mielestäni hyvin. Jotenkin helpotti tieto, että tälle kivulle on syynsä, ja että se kipu kyllä loppuukin kohta.

 

["Utelias"]

Joo ei tietenkään ole suomalaisille mikään juttu. Ajatella, että siellä alkeellisissa oloissa naisia ja lapsia kuolee PALJON.

Äh, itse inhoan moista vähättelyä. Totuus on se, että se sattuu suurinta osaa aivan käsittämättömän paljon, eikä kaikkia auta mikään kivunlievitys. Osa menee paniikkiin, osa ei. Osa kätilöistä on hirveitä, osa ei. Osan lapsille sattuu jotain, suurimmalle osalle suomessa ei, vakavia.


Ja ei, synnytys ei yleensä ole verrattavissa vatsatautiin.

Millä tavalla ajattelit kommenttisi auttavan aloittajaa?

 

[-StrawBerry-]

mä vaan sanoisin että älä mieti sitä liikaa etukäteen. älä suunnittele mitään tms. kaikki sujuu kyllä omalla painollaan ja siinä synnytyksen aikana nainen ihan erilaisessa mielentilassa kuin normaalisti. kyllä siitä selviää, niin moni muukin on selvinnyt

 

[ghh]

[QUOTE="Utelias";30088726]Millä tavalla ajattelit kommenttisi auttavan aloittajaa?[/QUOTE]

Kaikille ei auta vaaleanpunaiset kuvitelmat. Osa tarvitsee kylmää faktaa tapahtuvasta ja tietoa siitä mikä kaikki voi mennä pieleen. Toisille pahimpaan varautuminen on sitä valmistautumista. Ettei tule järkytyksenä se, mitä kaikkea synnytyksessä voi tapahtua ja sattua, ja mitä kaikkea siitä myös seuraa, esim että pikkuhousunsuoja ei riitä jälkivuotoon, ja niin - jälkivuotoakin tulee ihan useempi viikko

 

["Utelias"]

Kaikille ei auta vaaleanpunaiset kuvitelmat. Osa tarvitsee kylmää faktaa tapahtuvasta ja tietoa siitä mikä kaikki voi mennä pieleen. Toisille pahimpaan varautuminen on sitä valmistautumista. Ettei tule järkytyksenä se, mitä kaikkea synnytyksessä voi tapahtua ja sattua, ja mitä kaikkea siitä myös seuraa, esim että pikkuhousunsuoja ei riitä jälkivuotoon, ja niin - jälkivuotoakin tulee ihan useempi viikko

Tuliko sinulle aloittajan viesteistä sellainen kuva, että juuri hänelle täytyy kertoa, että äideille ja lapsille voi käydä köpelösti synnytyksessä? Minä olin ymmärtävinäni, että juuri tuo asia häntä pelottaa, eli sikäli huomattavasti fiksumpaa kertoa kylminä faktoina, kuinka äärimmäisen harvinaisia vakavat ongelmat Suomessa ovat.

Itse voin kertoa sellaisen kylmän faktan, että olen synnyttänyt kaksi lasta ilman lääkkeitä tai toimenpiteitä, eikä se sattunut läheskään niin paljon kuin ajattelin. Pelkään myös hirveästi lääkäreitä, mutta onneksi sellaisia ei paikalle osunut.

 

[Reikaisa]

Äh, itse inhoan moista vähättelyä. Totuus on se, että se sattuu suurinta osaa aivan käsittämättömän paljon, eikä kaikkia auta mikään kivunlievitys. Osa menee paniikkiin, osa ei. Osa kätilöistä on hirveitä, osa ei. Osan lapsille sattuu jotain, suurimmalle osalle suomessa ei, vakavia.


Ja ei, synnytys ei yleensä ole verrattavissa vatsatautiin.

Suurinta osaa sattuu maratonillakin ja silti sinne mennään vapaaehtoisesti. Synnytyskipu on semmoista "toiminnallista" ja kyllä sen sietää kun tilanne on päällä - asian kuvitteleminen on pahempaa. Huonoista kokemuksista tulee uutisia, koska ne on POIKKEUSTAPAUKSIA ja HARVINAISIA ja pelottelu ynnä vouhottaminen on ihan yhtä hyödyllistä kuin kuseminen sähköaitaan. Oikeasti, jos se olisi ihan niin hirveää aina ja koko ajan niin naiset tekisi max yhden lapsen per naama. Ja ei, se ei ole verrattavissa vatsatautiin. Mun oma synnytys ei ollut läheskään yhtä veemäistä kärsittävää kuin vatsatauti.

 

[joillakin käy myös tuuri]

Ei tietysti kannata tuudittautua vaaleanpunaisiin kuvitelmiin, vaan kuten yllä monet toteavat, valmistautua henkisesti siihen että synnytys sattuu mutta sen kestää kyllä. Pakko kuitenkin todeta, että on myös olemassa onnekkaita - itse kuulun heihin. Vauvani oli vain kolmikiloinen, lantioni on leveä, supistuksia oli kahtena edellisenä yönä ja ne olivat hiljalleen jo valmistelleet kehoa -> en tarvinnut lääkkeellistä kivunlievitystä ja kipu ei ollut mitenkään sietämätöntä. Minulle sattui ihana kätilö, joka hämmästeli miten olen niin rauhallinen ja tarjosi sopivassa vaiheessa kipulääkitystä, mutta en "ehtinyt" sitä tarvita kun ponnistusvaihe alkoikin. Minä vertaisin kokemusta hammaskiven puhdistukseen - veemäistä, sattuu, mutta kun syyn tietää niin sen kestää. Kipu on kovempi mutta niin on palkintokin (voi että kun on puhtaat hampaat ei oikein toimi motivaattorina siinä määrin kuin oma lapsi).

 

[vieras2]

Mua helpotti juuri se ajatus kuinka hyvissä oloissa saan synnyttää, on hygieenista ja turvallista, toisin kuin ne bambumajat africassa yms.

Epiduraalin kanssa mulla kävi juuri niin etten tuntenut enää mitään ja vauva oli tulossa ponnistusvaiheessa yli puoli tuntia. Seuraava menikin luomuna.

Sanoisin lyhyesti näin että synnytys kivut ovat "rehellistä" kipua, tiedät miksi niitä on ja tiedät että ne loppuvat heti kun vauva syntyy. Paljon ärsyttävämpää on esim. migreeni.

 

[oijjoij]

Onhan se totta, että muutkin on selvinneet synnytyksestä. Mutta en mä nyt epäilekään, että siihen kuolisin, pelkään vaan sitä kipua kamalasti. Menkkakivut on jo ihan hirveät, joten en voi ymmärtää, miten vauvan syntymästä voi selvitä. Mulla menee joskus taju jo menkkakivuista...

Ja on totta, että kaikenmaailman höseltäjät ja vikisijät on selvinneet synnytyksestä. Mutta ehkä mä olen vielä pahempi höseltäjä ja vikisijä?

Lantiokin on kapea, ainakin ulkoisesti.

Ja kätilöt, huh, ne vasta pelottaakin... Mitä jos sattuu ihan kamala kätilö kohdille, sellainen, joka on työhönsä kyllästynyt ja jonka kanssa kemiat ei vaan kohtaa?

 

[EllaDonna]

Älä aliarvioi itseäsi. Sinut on luotu kestämään. Ja jos et kestä, niin ilmoitat, että haluat epiduraalin. Ärsyttävää sen laittaminen on, mutta ei se kauaa kestä. Jos kätilö kohtelee huonosti, niin reippaasti sanot, ettei pidä kohtelusta. Ovat palveluammatissa, joten mitään tiuskimista et vaan hyväksy. Sinua vartenhan se kätilö siellä on.

Ei haittaa, vaikka olisit maailman pahin höseltäjä ja vikisijä. Se lapsi kyllä saadaan ulos joka tapauksessa. Joillain on kova tarve tehdä synnytyksestä hirveä peikko, mutta mietippä oikeasti: jos se olisi ihan mahdottoman vaikea ja hirveä juttu, niin ei tätä väestöräjähdysongelmaa olisi. Kaikilla olisi vain yksi lapsi jos sitäkään. Ja todellisuudessa niillä pahimmilla nössöillä on monta lasta. Puhumattakaan niistä Etiopian nälkäänäkevistä, jotka synnyttävät kokonaisen armeijan.

Sulla ei ole mitään hätää. Synnyttäminen on helppoa. Ei tarvita edes lukutaitoa. Lantion voit pyytää tarkastamaan raskauden aikana ja jos se on liian ahdas, niin sitten tekevät sektion. Sekin on ihan helppo homma. Kivuista kyllä selviää ja niihin on lääkkeet, jos liikaa sattuu.

 

["qwerty"]

Synnytyksestä on varmastikin yhtä monta mielipidettä kuin on synnyttäjääkin. Jokainen synnyttänyt ja moni muukin kokee olevansa asiantuntija tällä alalla, joten järkeviä tai johdonmukaisia vastauksia et taida täältä saada

Mun neuvot on seuraavat:
1) Valmistaudu itse hyväksi katsomallasi tavalla. Jos oot toiminnallinen ihminen, mammajooga, yksityinen synnytysvalmennus jne voi auttaa. Toinen tykkää lukea fysiologiaa, kolmas tietää panikoivansa helposti joten silloin voi olla fiksuinta olla lukematta mitään etukäteen. Vain sinä tiedät, mikä sulle toimii.
2) Puhu peloistasi etukäteen tukihenkilön (miehen, doulan) kanssa. Heidän tehtävä on tsempata sua h-hetkellä.
3) Joku siinä synnytyksessä ja lasten saamisessa on kaiken sen vaivan arvoista: useimmat haluaa enemmän kuin yhden lapsen. Sun täytyy vain ottaa selvää, mikä se salaisuus on, ja sitä ei saa tietää muuten kuin tekemällä sen lapsen

Sä selviät synnytyksestä ihan varmasti, ja palkintona sulla on sitten äitiys koko loppuelämän <3

 

[Vier]

Puudutukset ei vahingoita lasta eikä vaikuta synnytykseen, eihän niitä edes annettaisi jos niin olis.

 

[pöpö87]

Itelleni jäi pelkkä positiivinen kokemus synnytyksestä 1v3kk sitten kun ähersin kaksospojat maailmaan kipeäähän se teki julmetusti kun synnytys käynnistettiin ja supistukset oli rajumpia kuin spontaanisti lähtenyt synnytys, en kerennyt kivunlievityksiä saamaan ja pahat repeämät sain ponnistaessa.. kaikesta huolimatta olen taas raskaana ja 2kk päästä olisi taas tositoimiin mentävä odotan jo innolla tulevaa koska kaikki se kipu unohtuu kuin salama kirkkaalta taivaalta kun pikkuisen rakkauspakkauksen syliin saa avoimin mielin kun menee koitokseen niin sillä jo pärjää pitkälle !!!

 

[miee]

Itelleni jäi pelkkä positiivinen kokemus synnytyksestä 1v3kk sitten kun ähersin kaksospojat maailmaan kipeäähän se teki julmetusti kun synnytys käynnistettiin ja supistukset oli rajumpia kuin spontaanisti lähtenyt synnytys, en kerennyt kivunlievityksiä saamaan ja pahat repeämät sain ponnistaessa.. kaikesta huolimatta olen taas raskaana ja 2kk päästä olisi taas tositoimiin mentävä odotan jo innolla tulevaa koska kaikki se kipu unohtuu kuin salama kirkkaalta taivaalta kun pikkuisen rakkauspakkauksen syliin saa avoimin mielin kun menee koitokseen niin sillä jo pärjää pitkälle !!!

Minulla taas käynnistetyt synnytykset olleet kivuttomampia kun itsestään käynnistetyt. Kaksi käynnistettyä ja kaksi itsestään alkanutta takana.
Käynnistetty on cytotec-pillereillä ja käynnistyttyään mennyt ihan "luomuna" loppuun. Itsestään käynnistetyissä olen saanut lisäksi oksitosiinia, joten luulen, että se on sen kivun tuonut.

Kaikenkaikkiaan minusta synnytys on ihan iisi juttu vaikka olen 3/4 synnytyksestä saanut vain ilokaasua.
Ekassa annettiin automaattisesti vähän niinkuin epiduraali ja seuraavassa en ehtinyt saamaan vaan synnytin ilokaasun voimin 4,7kg vauvan. Hyvin meni.
Tämän jälkeen kahdessa jälkimmäisessä en ole edes muita kivunlievityksiä ilokaasun lisäksi halunnut.

 

[oijjoij]

Tuota olen koettanutkin kyllä itselleni muistuttaa: että useimmat kuitenkin sitten hankkivat useamman kuin yhden lapsen, että ehkä siitä jotenkin sitten kuitenkin selviää.

Omaan itseeni tässä on vaikeinta luottaa: että minä tosiaan selviäisin, että osaisin vaatia asiallista kohtelua kätilöltä, että osaisin valmistautua itselleni sopivalla tavalla. Rentoutumisesta puhuvat kaikki - että se auttaa. Mulle se on yleensä just vaikeaa, olen helposti panikoivaa tyyppiä jos ei tästä pelkojen määrästä vielä selvinnyt.

Mutta kiitos lohduttavista viesteistänne!

 

[vierailija]

Ketjulla jo ikää mutta olisi kiva kuulla lisää kokemuksia, hyviä sellaisia. En ole sama kuin aloittajaä. Itselläni La n. 2kk päästä ja esikoinen tulossa. Jännittää kovasti.