P
pitkästä aikaa täällä
Vieras
Odotan kuudetta lasta, viikolla 37 ja minua pelottaa.
Kaikki raskauteni ja synnytykseni ovat menneet normaalisti, joskin ensimmäinen ja tämä viimeisin (2v. sitten) synnytys olivat rankkoja, kuitenkin normaaleja.
Tuosta viimeisimmästä jäi kuitenki jonkinlainen pelko päälle (rankka ponnistusvaihe). Aiemmin en ole näin pelännyt.
Kärsin raskaudenaikaisista hyvänlaatuisista "rytmihäiriöistä", siis tuplalyönneistä ja vaikka lääkäri kuinka vakuuttaa, ettei kyseessä ole mikään vaarallinen vaiva, en usko sitä.
Pelkään siis, että sydämeni "leikkaa kiinni" synnytyksessä tmv. Pelkään, et saan kamalat rytmihäiriöt synnytyksen aikana, vaikkei koskaan ole ollut ensimmäistäkään tuplalyöntiä synnyttäessäni...
Mutta eniten pelkään tuota, ettei "sydämeni kestä", vaikkei minulla tietääkseni ole mitenkään normaalia heikompi sydän tai mitään sydänvikaa. Sydämeni on ultrattu vuonna 2000 ja kaikki oli erittäin ok.
Ehkä tämä on ihan hölmöä, joo...
En vain osaa oikein iloita vauvantulosta, pelkään niin paljon...tahtoisin toki sen pienen käärön jo syliini, mutta se tuntuu ajatuksenakin mahdottomalle...hoen vain mielessäni "en selviä, en selviä"...huoh.
Raskauteni on ollut erittäin normaali kaikinpuolin.
Kaikki raskauteni ja synnytykseni ovat menneet normaalisti, joskin ensimmäinen ja tämä viimeisin (2v. sitten) synnytys olivat rankkoja, kuitenkin normaaleja.
Tuosta viimeisimmästä jäi kuitenki jonkinlainen pelko päälle (rankka ponnistusvaihe). Aiemmin en ole näin pelännyt.
Kärsin raskaudenaikaisista hyvänlaatuisista "rytmihäiriöistä", siis tuplalyönneistä ja vaikka lääkäri kuinka vakuuttaa, ettei kyseessä ole mikään vaarallinen vaiva, en usko sitä.
Pelkään siis, että sydämeni "leikkaa kiinni" synnytyksessä tmv. Pelkään, et saan kamalat rytmihäiriöt synnytyksen aikana, vaikkei koskaan ole ollut ensimmäistäkään tuplalyöntiä synnyttäessäni...
Mutta eniten pelkään tuota, ettei "sydämeni kestä", vaikkei minulla tietääkseni ole mitenkään normaalia heikompi sydän tai mitään sydänvikaa. Sydämeni on ultrattu vuonna 2000 ja kaikki oli erittäin ok.
Ehkä tämä on ihan hölmöä, joo...
En vain osaa oikein iloita vauvantulosta, pelkään niin paljon...tahtoisin toki sen pienen käärön jo syliini, mutta se tuntuu ajatuksenakin mahdottomalle...hoen vain mielessäni "en selviä, en selviä"...huoh.
Raskauteni on ollut erittäin normaali kaikinpuolin.