Alkuperäinen kirjoittaja Marzukka:
Meille meinas käydä niin ettei mies ehtisi synnytykseen. Olin käynnistettävänä sairaalassa ja supistuksen alkoi yöllä kahden maissa. Sitten kätilö sanoi jossaki vaiheessa että kannattaisiko soitella ukolle että lähtee tulemaan(sairaalaan n.80km) No ukkopa ei heränny kännykän soittoon. Arvatkaa ottiko päähän siellä kipeiden supistusten kanssa soitella ja ei vastaa!!! |O Sit soitin äidilleni joka onneksi asuu 10 km päässä että käy herättämässä ja käskee sairaalaan. No kerkishän se sit synnytykseen onneks.. Onko muilla huvittavia juttuja synnytykseen liittyen?
Mun mies ei kerenny.......
Käynnistettävänä olin minäkin ja mies ja esikoinen kävi illalla vielä osastolla katsomassa. Vedet meni kuuden aikaan illalla ja supistukset alkoi 20.45 ja kipeäksi muuttuivat 23 kieppeillä.
Yöhoitaja tarkasti paikat puolen yön aikaan ja tuumi ettei mitään ollut tapahtunut aamuisesta äitipolikäynnistä, eli paikat visusti kiinni. Pyysin jotain kivun lievitystä ja sain
2 Panadolia Tunnin päästä sain kuitenkin mikrokuumat pyyhkeet selän ja mahan puolelle kätilön hokiessa että salissa saat sitten kunnon kivunlievityksen.
2 aikaan yöllä pyysin, että voinko käydä edes suihkussa kun sattuu niin p*****eesti. Sisätutkimuksen mukaan mitään ei edelleenkään ollut tapahtunut ja vauvakaan ei ollut kiinnittynyt, mutta sain silti luvan suihkutteluun. Miestä ei siis vielä kannattanut kotoa pois komentaa esikoisen nukkuessa. Aamusta olisi esikoisen hoito helpompi järjestää...
Suihkusta muistan vain sen, että oli pakko istua koko ajan ja välillä oli niin tuskaista etten pysynyt pystyssä. Jossain vaiheessa sitten havahduin suihkuhuoneen lattialta ja tajusin että työnnätyttää
Laitoin vielä sinnikkäästi hoitoaineen päähän ja pesin sen pois, ettei vaan tukka ole huonossa kunnossa kuivuessaan :headwall:
Vetäsin vaatteet päälle ja hipsuttelin kansliaan
(olishan siellä ollu se hälyytysnappikin...) Sanoin yöhoitajalle että työnnätyttää. Hoitsu naureskeli että "nooh, katsotaanpa nyt sitten, mutta tuskin mitään on". Hymy hyytyi kun reidet leväytin auki. Olin täysin auki. Siinä vaiheessa hoitsu kysyi että pitikö jonkun tulla mukaan synnytykseen, ja jos piti, niin nyt olis hyvä aika soittaa. Soitin miehelle 05.04.
Hoitajalle tuli yhtäkkia tosi kiire ja pakotti vaihtamaan vielä sen osastomekonkin salimekkoon vaikka kuinka estelin. Edelleen hän oli sitä mieltä että ainakin spinaalin saan kunhan saliin päästään. Hän passitti minut pyörätuoliin ja oltiin jo ovella menossa kun käskin peruuttamaan -kasvorasva jäi laittamatta
SAin rasvan naamaan ja lähdettiin kohti salia. Puolessa välissä matkaa mulla loppui usko ja pidätysvoimat ja sanoin että en voi enää pidättää, kohta tulee. Hoitaja hoki koko ajan vaan , että pidätä, pidätä! Minä puristin itseäni pyörätuolia vasten ettei vauva ainakaan mahdu tulemaan sieltä välistä vaikken jaksakkaan pidätellä lihaksilla
Synnytysalin ovella oli 2 kätilöä ja kolmestaan he saivat minut kangettua irti pyörätuolista mun jalkojen lakattua toimimasta. Pyörähdin sängylle ja muistan vielä kun painoin päätä tyynyyn, niin kysyin että saanko epiduraalin -ei kuulut vastausta :kieh: Koska en itse saanut jalkoja erilleen, piti kätilön "repiä" mun jalat irti toisistaan, ja sen tehtyään käski mun ponnistaa. Ponnistin kerran -tuli tytön pää, ponnistin toisen kerran -tyttö tuli kokonaan. SAmalla hetkellä kun neitiä laskettiin rinnalle ovi aukesi ja mies tuli sisälle saliin. Kello oli 05.20. Mies oli hieman pölmistyneen näköinen, luuli että aletaan siihen samaan 12 tunnin työstöön niin kuin esikoisestakin....
Että olin sitten sammunu sinne suihkun lattialle ja se onneton hoitaja ei tajunnu mua kaivata
|O Oon siellä suihkureissulla ollu 3 tuntia
Noh, tuli sieltä 2 Panadolin (vieläkin naurattaa tuo
) voimalla oikein ihana pikkutyttö, mutta olisin mielelläni synnyttänyt sen ihmisen läsnäollessa joka oli minut siihen tilaan saattanut :kieh: Harmittaa vieläkin ihan pirusti!
Mammoliino ja Silja 5kk