Taitaa tuo kaiken pelkääminen ja herkkyys liittyä tuohon alkuraskauteen. Viimeisillä raskausviikoilla, ja varsinkin jos vauva viivyttelee yli lasketun ajan, olet jo todennäköisesti kypsä ihan mihin tahansa, kunhan se vauva vain saadaan pihalle

(nimimerkillä ""kokemusta on..."") Auto-onnettomuuteen synnyttämistä ei kannata rinnastaa, koska onnettomuus tulee aina yllättäen mutta jokainen oletettavasti tietää jo raskautta suunnitellessaan että se loppuu synnyttämiseen tavalla tai toisella.
Vaikea taitaa olla löytää se kultainen keskitie synnytyksen kuvailemisessa, varsinkin kun se on täysin yksilöllinen kokemus ja aina löytyy niitä joista on mukava kertoilla kauhukuvia ensimmäistään odottaville. Mutta kun se synnytys voi olla hidas, nopea, siedettävä, hirmuisen tuskallinen, tavanomainen, poikkeava ja kaikkea siltä väliltä... Ei sillä kannata etukäteen liikoja päätään vaivata.
Totta kai se synnyttäminen aiheuttaa kipua, toisille enemmän ja toisille vähemmän, mutta useimmille sentään ehditään jotain lievitystä tarjota - ja jos synnytys on niin nopea ettei ehditä niin eikä se kipukaan silloin kauan kestä. Itselläni alkoi esikoisesta supistukset joskus yhden jälkeen yöllä, aamuviideltä meni lapsivedet, kuuden maissa oltiin sairaalassa, seitsemän aikaan synnytyssalissa, kahdeksan jälkeen taisin saada epiduraalin (ja ennen sitä jo ilokaasua), ja puoli kahden aikaan tyttö oli maailmassa.
Missään nimessä synnytys ei ollut kokemuksena sellainen että olisi pistänyt harkitsemaan useampien lapsien tekemistä, vaan oli sekä miehelle että minulle oikeastaan yllättävänkin helppo kokemus

Niitä huipputuskallisia maratonsynnytyksiä vastaan löytyy varmasti vähintään yhtä monta ihan positiivista synnytyskokemusta. Suomalainen vain taitaa mieluummin vaieta jos ei ole mitään valittamista...
Päivä kerrallaan se raskaus menee niin kuin elämä muutenkin. Raskaudenkaan aikana ei liho älyttömästi kun vain syö järkevästi; itse jouduin raskausdiabeteksen takia ruokavaliolle, jonka seurauksena paino putosi välillä vähän jopa odotusaikana, kokonaispainonnousu oli 6 kg ja muutama viikko lapsen syntymän jälkeen painoin 7 kg vähemmän kuin ennen raskautta. Pahoinvointi menee useimmilta ohi viimeistään 16 viikkoon mennessä, vaikka kieltämättä siihen kypsyy täysin jo viikossa parissa. Useimmat miehet eivät petä eivätkä jätä raskausaikanakaan, lapsen terveys tietysti huolestuttaa mutta sille ei itse mitään mahda, äitiyteen oppii sitä mukaa kun vauva kasvaa, suonikohjujakaan ei automaattisesti tule, turvotukseen auttaa juominen, mansikat, ananas... Ja helteiden tullessa (jos niitä tulee) olet jo äitiyslomalla ja sen kun lepäilet jos siltä tuntuu. Ja ajattele miten helppoa on kun ei tarvitse paketoida pakkasen takia vauvaa kymmeniin vaatekappaleisiin