synnytys jännittää

[monica]

Tahtoisin jakaa tunteita kun tuo lähestyvä synnytys mietityttää. Laskettu aika on 10.8, siihen on siis tasan 8 viikkoa. Esikoista odotellaan.

Raskaus on sujunut kaiken kaikkiaan tosi hyvin, ei ole ollut mitään sen suurempia ongelmia eikä ole minkäänlaisia merkkejä ennenaikaiseen synnytykseen. Alkuraskaudesta pelkäsin synnytystä niin, että meinasin jo suunnata pelkopolille, mutta asiasta tarpeeksi juteltuani niin neuvolassa kuin miehenikin kanssa, suurin pelko hävisi.

Nyt tuo synnytys alkaa taas hiipiä mieleeni ehkä turhankin pelottavana asiana. Varmasti se jännittää jokaista ensisynnyttäjää, ja miksei kokeneempiakin. Mutta ajatuksiini ei meinaa taaskaan muuta mahtua kuin tuo synnytys, miten siitä selviän, miten kestän kivut, meneekö kaikki hyvin, selviänkö edes hengissä...
Toisaalta haluaisin synnyttää luomuna, mutta pelottaa miten niiden kipujen kanssa käy. Kunpa voisin jättää koko synnytyksen väliin, ja lapsi tulisi maailmaan jotenkin muuten... Mutta kuitenkin haluan kokea sen kaiken mitä lapsen maailmaan saattamiseen kuuluu, pelottaa vaan niin paljon.

Onko muillakin samoja ajatuksia, ja pyörivätkö mielessä päivittäin?

 

[tupuna]

Itse en oikeastaan jännittänyt synnytystä etukäteen ja hyvä niin. Oma synnytykseni oli helppo ja kaikki sujui hyvin. Turha hermoilla hirveästi etukäteen, kun yleensähän synnytykset sujuvat ilman suurempia ongelmia. Se kipu oli toki kova, mutta ainakin itse jouduin kestämään sitä vain supistusten ajan. Lapsen asennon hakemisvaihe(kipuilu takapuolen suunnalla) sekä ponnistusvaihe olivatkin sitten helpompia osioita ainkin omalla kohdallani(jossain foorumeilla taisi löytyä useampiakin samoin ajattelijoita). Otin tosin epiduraalin noiden pahimpien supistusten aikaan enkä katunut päätöstäni yhtään! Sen jälkeen olo oli loistava ja nukuinkin jonkin aikaa. Jos kipu käy sietämättömäksi, suosittelen lämpimästi epiduraalipuudutusta. Se helpottaa oloa vietävästi.
Ei se synnytys niin paha ole mitä aiemmin kuvittelee. Jotenkin se tilanne rullaa itsestään ja niin luonnollisesti, että ei sitä jaksa välttämättä silläkään hetkellä pitää niin kivuliaana kokemuksena. Kyllä sen kestää, kun muutkin naiset kestävät

 

[summer]

Hei!

Luonnollista et synnytys mietityttää. Ja jopa pelottaa. Mut mielestäni se kannattaa ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee. Eli jos kivut on kovat eikä niitä kestä, sit pyytää kipulääkettä. Siinä vaiheessa kätilöt osaavat sanoa mikä kipulääke olisi paras vaihtoehto. Niitäkin on kuitenkin aika montaa vaihtoehtoa.

Turha kauheesti ite miettiä etukäteen.

Mä otin ite ehkä turhankin rennosti. Laukkukaan ei ollu pakattuna kun lähtö tuli. Ja en ollut miettinyt etukäteen et; otan varmasti epiduraalin ja ilokaasut ja rakkulat yms. Vaan ajattelin katella ja tunnostella miltä se tuntuu. Ja sit synnärillä sain vyöhyketerapiaa ja kerran kokeilin ilokaasua (ei ollu mun juttu) ja sillä mentiin loppuun asti. Helpotuksena oli se et synnytys eteni hyvin ja ponnistamaan päästiin melko nopeasti. Ja kun ponnistusvaiheeseen pääsee ei kivut tunnu enää niin pahoilta. Ainoastaa se et jaksaa ponnistaa.

 

[jännittäjä]

moi. olen rv 36+3 ja jännittää aikalailla jo. laskettu aika on 6.7 eli enää muutama viikko.
olen yrittänyt ajatella että se on sen ajan murhe se kipu, mutta minulla on ollut jo aika kivuliaita harjoitus supistuksia joten ei pysty siirtämään murehtiista..
pelkosi helpottamiseksi kannattaa kuvauttaa lantio, että tiedät ainakin valmiiksi kun synnytys alkaa että lapsi mahtuu tulemaan. lähetteen saa neuvolasta. ja kun on oikein kovat pelot synnytykseen niin voi saada sillä perusteella keisarinleikkauksen ja siinähän voi olla hereillä kun se tehdään puudutuksella. eli pääset kokemaan syntymän .
voimia sinulle.

 

[hmm]

Voi olisi mullakin jo synnytys eessä. Ensi synnyttäjä olen ja LA lokakuun lopulla, mutta odotan jo synnytystä innolla. Aion ottaa kipulääkkeet sen mukaan miltä tuntuu, eli luultavasti pyydän epiduraalin. Ei kannata jännittää kauheesti (helppo sanoa...) niin oot rennompi ku aika tulee. Ja varmasti kun maha alkaa ahdistaan niin ootat jo innolla että pääset ""pyöräyttään"" pienokaisen.
Ja samassa veneessähän tässä ollaan niin koitetaan pysyä kyydissä loppuun asti.

 

[synnyttänyt]

ei tuolla synnytyssalissa tarvinnut mitään pyytää, siis lääkettä. kyllä se kätilö vain oli niin ammattinsa osaava, että näki heti kun kärsin kivuista. Antoi heti ilokaasua kun odoteltiin ""narkkarin""tuloa laittamaan epiduraalia. Ei multa kysytty mitään. Mutta hyvä niin koska ei ensisynnyttäjä useinkaan siinä tilanteessa toimi järjellä kun supistelee niin per....paljon. Ja siitä epparista vielä, että sitä pientä neulam pistoa ei edes huomaa, joten ei pelkoa!!! helpottaa oloa.Tsemppiä synnytykseen!!! Ihanaa!! Iselläni toiseen synnytykseen vielä piiiitkä aika.

 

[...]

EPPARI on välilihanleikkaus, episiotomia, ei epiduraali...