Synnytys ilman kivunlievitystä - kokemuksia kiitos!

Ensimmäinen synnytys eteni vauhdilla. Sain epiduraalin, mutta jo vajaan tunnin päästä siitä kohdunsuu oli kymmenen senttiä auki. Minua komennettiin ponnistamaan silloin, kun tuntuu ponnistuksen tarvetta. Mitään tarvetta ei kuitenkaan tuntunut.

Jälkeenpäin keskusteltin, että epiduraali lienee vienyt tunnon pois. Ponnistuvaihe kestikin 1,5 tuntia ja oli todella paljon rankempi kuin itse aukeamisvaihe.

Nyt olen jälleen raskaana ja synnytys askarruttaa. Olisikohan synnytys ilman epiduraalia kuinka kova koetus? Kaipaisin kokemuksianne. Erityisesti jos on vertailupohjaa sekä kivunlievityksellä että ilman synnyttämisestä.

 

Esikoisen synnytykseen lähdin sillä fiiliksellä että ehkä otan jotain, ehkä en ota Aluksi istuin keinutuolissa jyväpussien kanssa, ne auttoivat aluksi. Kätilö tarjosi ilokaasua ja sitä vetelinkin kunnolla siihen asti kunnes oksensin monta kertaa :x ilokaasu kylläkin auttaa, ns. katkaisee kivulta kärjen. Kätilö tarjosi monta kertaa epiduraalia, mutta en aluksi halunnut. Lopulta suostuin, anestesialääkärin tuloon menikin pari-kolme tuntia \|O lopulta hän kirosi selkäni takana että täältä suihkuaa verta, no, kai se sinne meni. Enpä tiedä mihin meni, ei nimittäin vaikuttanut tippaakaan. Hetken siinä kärvistelin ja yhtäkkiä iski ponnistustarve ja pian poika syntyikin :heart:
Tytön synnytykseen lähdin sillä fiiliksellä, että mitään piikkejä en taatusti ota, ilmankin pärjää. Ja niin pärjäsinkin. Suihkussa istuin synnytysosastolla monta tuntia, auttoi todella hyvin! Eikä ikäviä sivuvaikutuksia suihkustakin oli sitten tultava pois, kun kätilö tarkasti tilanteen. Ilokaasua tyrkytettiin ja ajattelin että no kokeillaan ja kokeiluksi jäi. Heti oksennus :x eli ilokaasua en taida enää käyttää... Hetki meni taas hurjien supistusten kanssa ja tyttö syntyi :heart:
Seuraavassa synnytyksessä menen suihkuun tai kylpyyn, muuta kivunlievitystä tuskin haluan. Ilmankin pärjää.

 

\

Ensimmäinen synnytys eteni vauhdilla. Sain epiduraalin, mutta jo vajaan tunnin päästä siitä kohdunsuu oli kymmenen senttiä auki. Minua komennettiin ponnistamaan silloin, kun tuntuu ponnistuksen tarvetta. Mitään tarvetta ei kuitenkaan tuntunut.

Jälkeenpäin keskusteltin, että epiduraali lienee vienyt tunnon pois. Ponnistuvaihe kestikin 1,5 tuntia ja oli todella paljon rankempi kuin itse aukeamisvaihe.

Nyt olen jälleen raskaana ja synnytys askarruttaa. Olisikohan synnytys ilman epiduraalia kuinka kova koetus? Kaipaisin kokemuksianne. Erityisesti jos on vertailupohjaa sekä kivunlievityksellä että ilman synnyttämisestä.

Hei! Millä viikoilla olet?
Itse olen miettinyt juuri samaa asiaa, että uskallanko olla ilman puudutuksia. Kolmessa raskaudessa olen ottanut puudutuksen ja ponnistamisen tarve on jäänyt aina kokematta.
Pudendaali on ainut, jota tällä hetkellä harkitsen. Jos olen oikein ymmärtänyt se ei vie sitä ponnistustarvetta pois, mutta varma en ole. Kyselen siitä sitten paikan päällä. Nyt olen viikolla 35.

 

Eka synnytys oli 20 tuntia. Alku tosi rauhallista, sain useaan kertaan aqvarakkuloita, jopa mahan puolelle, kun minua saa ihan vapaasti piikittää, ei tunnu missään. Sitten kanssa ilokaasua ja ilmeisesti aika hallitsemattomasti, koska selitin miehelleni ja kätilölle että olen aivan kännissä. Sitten tuli kauhea nälkä ja sain ruokaa kun vaadin, jotain appelsiinia ja jugurttia tms. Sitten oksentelinkin oikein kunnolla, siinä vaiheessa oksentaminen tuntui päivän parhaalta hetkeltä. Sitten alkoi ilmeisesti tulla kipuja, yritin synnytystuolia ja jakkaraa, mutta missään en pystynyt olemaan yhtään. Aloin pyytää puudutusta, mutta en sitä saanut (ilmeisesti kätilöt olivat sitä mieltä että lääkäri ei osaa laittaa sitä, sanoivat että nyt on sellainen lääkäri paikalla ?!). Päädyin sänkyyn selälleni ja taju alkoi mennä, pari-kolme hetkeä että olen jotain tajunnut, mutta vaivuin aina uudestaan. Supistukset olivat loppuneet ja oli laitettu oksitosiini-tippa, siihen oli jouduttu hälyttämään anestesialääkäri kun se lääkäri joka ei kai sitten osannut puuduttaa, ei myöskään saanut tippaa laitettua. Noin 4-5 tunnin tajuttomuuden jälkeen lapsi syntyi, en tiedä miten, mutta normaalisti kuitenkin ja 45 minuttia oli merkitty ponnistusajaksi. Lapsi suht iso 4,5 kg. En kyllä muista sattuneesta syystä mitään synnytyskipuakaan.
Nyt toisessa raskaudessa asiaa olen käsitellyt pelkopolilla, ja seuranani minulla on hengitysvaikeus ja selkäkipu heti jos tulee pienikin supistus (samat jutut olleet myös tässä välissä olleissa keskenmenoissa). Kätilö sanoi aika fiksusti, että vaikka et itse muistakaan, niin elimistösi muistaa kivun ja se laukaisee tämän kummallisen paniikin.
Pelkosektioon olen nyt menossa, kun hengitys salpautuu. Ekaa synnytystä ennen en pelännyt synnytystä. Tää on nyt vaan yksi esimerkki synnytyksestä ilman puudutusta, varmaan niitä menee tosi paljon tosi hyvin. Enkä voi sanoa että tolkuttomuuteni johtui varmasti siitä että en saanut puudutusta, onhan se voinut johtua väsymyksestä tai jostakin muustakin.

 

Oma kokemukseni...

Synnytykseni oli tosi nopea ensikertalaiselle (2,5tuntia). Spinaalia lääkäri ehdotti mutta anestesialääkäri oli kiireinen eikä kerinnyt tulla antamaan. Sain pudendaalipuudutuksen joka epäonnistui eikä auttanut yhtään. Synnytin siis täysin ilman kivunlievitystä. kipu oli mielettömän kovaa. Olin niin tuskainen että inisin tuskaista ääntä en kyennyt edes puhumaan. Supistukset tuli loppuvaiheessa ilman hengähdystaukoja. Jälkeenpäin ajattelin että synnytykseni oli helppo koska se oli nopea. Muisti pätki pahasti. Pikku hiljaa olen kuitenkin muistanut kivun aikaisia tuntemuksia ja tapahtumia ja olen joutunut työstämään niitä monet kerrat. Nykyään kuukautisten aikaan tuleva kipu laukaisee jonkinlaista traumaperäistä stressiä ja tuntuu että en ole päässyt synnytyksen yli. Tulevaa synnytystä pelkään varmasti enemmän kuin ensimmäistä. Kipu ei tapa ja se unohtuu mutta pelkotiloja se voi jättää halusi tai ei. Seuraavassa synnytyksessä toivon paremmat kivunlievitykset ja otan ne jos vaan mitenkään on mahdollista.

 

minun toisen lapsen synnytys oli nopien,luomu ja kivuliain synnytys!!! en halua sitä enää,vaan pyydän heti ku meen sairaalaan,kivunlievitystä!!

 

ensimmäisen lapsen synnytys kesti 5h josta 3h olin epiduraali pumpussa kiinni,, mut avautumisvaiheen jälkeen pumppu pantiin kiinni ja minua alkoi heti ponnistuttaa. 6min ponnistuksen jälkeen esikoispoika oli maailmassa.

Toisen lapsen kohalla synnytys kesti tunnin, eikä siinä keretty antamaan kivunlievityksiä,, kipu oli kyllä kova,, mutta koski se ensimmäisenkin kohdalla,, en hirveestipysty eroja vertailemaan kun muisti pätkii. mutta toisen lapsen kohdalla ponnistus vaihe kesti 3min.

Nyt jos pitäis valita kummin teen niin toinen synnytys olisi ekalla sialla. Mutta sekin on niin tapaus ja lapsikohtasta,,ja uskon että tiedät mikä sinulle on parasta juuri silloin. Tsemppiä koetukseen!

 

mulla luomu osoittautui paljon odotuksia paremmaksi...

eka synnytys oli käynnistetty, avautumisvaiheen kivut kaameat, ruikutin epiduraalia, joka lopulta annettiin ½ tuntia ennen lapsen syntymää - ponnistaminen oli kivutonta mutta muuten olin kyllä aika pihalla ja pyörryin suihkuun...

toinen lähti itsestään, en ollut (edellinen vertailukohtana) mielestäni ollenkaan kipeä, vaikka sairaalaan tullessa ajattelinkin pyytää kivunlievitystä hyvissä ajoin - sitä ei kuitenkaan oikeastaan olisi ehditty antaa, mutta eipä olisi avautumisvaiheeseen tarvittukaan. Ponnistaminen meni nopeasti kuten edellisessäkin, mutta - yllätyksekseni - sattui jonkin verran. Kokonaisuutena olo oli kuitenkin paljon virkeämpi.

Myöhemmin olen kuullut kerrottavan, että uudelleensynnyttäjillä ei ole tavatonta, että avautumisvaihe on melko kivuton. Luomusynnytys ei ollut kuulunut suunnitelmiini, mutta oli kokonaisuutena positiivinen kokemus!

 

Meillä neljä lasta. Olen jokaisen synnyttänyt ilman kivunlievityksiä. Esikoisen synnytyksessä kokeilin hetken ilokaasua, mutta ei ollut yhtään apua. Synnytykset on kaikki olleet nopeita (4h ja 2,5h ja 2h9min ja 1h36min) , joten ei ole keretty antamaan mitään kivunlievityksiä.
Jokaisesta synnytyksestä on vain hyvää sanottavaa. Oikein positiivisia kokemuksia on jokainen ollut. =)

 

kyllä ilman kivunlievitystäkin pystyy synnyttämään. Mulla neljä luomua ja viides tuli hätäsektiolla. Kipu on välillä miltei sietämätön mutta meitä on niin moneksi, ja toisilla on korkeampi kipukynnys. Paitsi että hammaslääkärissä kyllä pitää saada puudutukset, synnyttää voi ilmankin. Olen kuullut muidenkin sanovan niin.... :kieh:

 

Heh! Täällä yks jonka täytyy hammaslääkärissä saada ehdottomasti puudutus, mut synnytän kyllä ilman niitä!
Neljä muksua siis, kohta viidettä lähden väkertämään...
Ekalta koitettiin epiduraalia, mut olin sille allerginen ja jouduttiin välittömästi poistamaan. Ilokaasua imppailen, jos tarvii, muuta en suostu ottamaan... Lisäksi minulla on joka kerta ollut tippa vauhdittamassa ja tippasupistukset ei välttis ole hirmu ihania... :x
Mutta kyllä sen voi kestää! Aika nopeastihan se homma yleensä on ohi.
*siinä toivossa*

 

esikoisen synnytys kesti melkein 11 h (käynnistetty) ja otin epiduraali puudutuksen. Minulta lähti puudutuksen takia tunto jalasta, ja oli inhottavaa maata "kiinni" sängyssä.

Toinen synnytys on kans käynnistetty, en kerinnyt saamaan mitään kipulääkettä joten tein kakkosen luomuna. Ja kakkosen synnytys on ihanin kokemukseni. Suosittelen kokeilemaan synnytystä ilman kivunlievitystä jos yhtään mietit sitä.

 

Lisään vielä, että suurin syy miksi en mitään puudutuksia huoli, on se et pelkään niiden vievän juuri tuon ponnistamisentarpeen!
Minulle se tunne tulee hyvin voimakkaana aina ja lapsi syntyy ihan "itekseen"...siis koen sen niin isona asiana, että mieluummin kärsin kivut läpi ja pääsen ponnistusvaiheesta sitten mahdollisesti helpommalla! Kahta nuorinta olen ponnistanut vain 1-2min., siis käytännössä yksi tai kaksi työntöä yhden supistuksen aikana ja muksu on ollut maailmassa. Kumpa menisi tälläkin kerralla noin...

 

Kiitokset vastauksistanne! :flower: Niitä tulikin tosi paljon.

En yhtään tiedä mitä teen puudutuksen kanssa, mutta eiköhän se viimeistään siellä salissa selviä...

 

\

Ensimmäinen synnytys eteni vauhdilla. Sain epiduraalin, mutta jo vajaan tunnin päästä siitä kohdunsuu oli kymmenen senttiä auki. Minua komennettiin ponnistamaan silloin, kun tuntuu ponnistuksen tarvetta. Mitään tarvetta ei kuitenkaan tuntunut.

Jälkeenpäin keskusteltin, että epiduraali lienee vienyt tunnon pois. Ponnistuvaihe kestikin 1,5 tuntia ja oli todella paljon rankempi kuin itse aukeamisvaihe.

Nyt olen jälleen raskaana ja synnytys askarruttaa. Olisikohan synnytys ilman epiduraalia kuinka kova koetus? Kaipaisin kokemuksianne. Erityisesti jos on vertailupohjaa sekä kivunlievityksellä että ilman synnyttämisestä.

En ole koskaan saanut epiduraalia ja olen synnyttänyt 4 lasta. Olen käyttänyt muita kivunlievitys -menetelmiä. Kevytspinaali oli loistava. Olen kuullut useita juttuja, joissa epiduraali kivunlievityksenä synnytyksessä ei ole toiminut.

 

Kahdessa ekassa synnytyksessä olen saanut epiduraalin. Ekassa jonkin verran haittasi ponnistusvaihetta sen alussa. Toisessa ei yhtään.
Kolmatta kun synnytin, niin en kerennyt saada puudutusta, joten synnytin ilman kipulääkettä. Vain ponnistusvaiheeseen sain puudutusta, kun ne on ollut mulla pitkät ja kivuliaat.

IKINÄ enää en mene synnyttämään ilman kipulääkettä. Oli aivan järkyttävää. Mieskin järkyttyi niin, ettei sanoi ettei voi tulla enää mukaan, jos synnyttämään menen. Ei voi katso sellaista kärsimystä. Mulla tulee aina supistukset niin tiheästi, ettei ole mitään taukoa välissä. Ei edes puolen minuutin hengähdystä. Huusin ja kirkuin kauheissa tuskissa, mutta onneksi tämä ei kestänyt kuin reilun tunnin. Kauempaa en olisi kestänyt.

 

Ei omakohtaista kokemusta ilman kivunlievitystä olemisesta, mutta huonoja kokemuksia epiduraalista kylläkin.
Epiduraali nimittäin hidasti synnytystä kun kohtu ei sen vaikutusaikana auennut ollenkaan, eli niistä kivuttomista tunneista ei kyllä hyötyä ollut.
Seuraavalla kerralla luultavasti ilman sitä.

Ap:lle sanoisin, että en ikimaailmassa haluaisi joutua synnyttämään ilman, että tuntisin ponnistuksen tarvetta! Oma synnytykseni kesti 8h josta ponnistaminen 15 minuuttia ja se oli todella helppoa ja jopa mukavaa sen avautumisvaiheen kipuhel.vetin jälkeen.
Kun ensimmäinenkin synnytyksesi oli noinkin nopea, tuskin toinenkaan on kovin paljon pidempi - sinuna en siis ottaisi epiduraalia. Mieluummin jokunen tunti ilman sitä kuin tunnottomana ponnistamaan.

 

Minulla on takana kolme synnytystä,joista kaksi ensimmäistä kestivät kaikenkaikkiaan n.12tuntia. ja sain puudutuksia, naukin ilokaasua jne. Lisäksi jouduin olemaan tipassa, kun supistukset väheni... Ponnistusvaihe suht kivuton ja helppo. Tämän kolmannen sitten jouduin nopeasti etenemisestä johtuen synnyttämään luomuna. ja tästä jäi paljon parempi maku. Synnytys kesti 5,5tuntia,joista sairaalassa oltiin viimeiset 1,5tuntia, ja synnytyssalissa ehdittiin olla huimat 15min, ennen kuin sain luvan ponnistaa. Sain vain puudutteen välilihaan ja se oli menoa.