Mitä tarkoitat synnytyksessä vammautumisella?
Synnytyksessä voi vammautua monella tapaa. Useimmat muutokset ovat pysyviä, puhutaan siis pysyvästi vammautuneista tai pitkäaikaisesti vammautuneista.
mm:
- hermoradat poikki, tunnottomuutta jaloissa, sähköiskunomaisia kipusykäyksiä
- häntäluun murtuma/katkeaminen, jonka seurauksena krooninen kiputila (ehkä leikkaus)
- peräsuolensulkijalihaksen repeäminen tai poikkimeneminen
- ulosteenpidätyskyvyttömyys, joko väliaikaisesti tai pysyvästi
- avannepussin tai tahdistimen asettaminen ihon alle
- ulostamisongelmia joka päivä, johtuen repeytymistä ja huonosta korjausleikkauksesta
- laskeumat, joita joutuu hoitamaan kirurgin puukolla
- lantionpohjanlihasten halvaus
- virtsarakon repeäminen hoitovirheen vuoksi (mm. tällä palstalla oli yksi tapaus)
- virtsanpidätyskyvyttömyys
- lisäksi sektion aiheuttamia vammoja, joista en tiedä niin tarkkaan
- kohdun repeäminen, kohdun poisto yllättäen synnytyksen päätteeksi
Vammautua voi myös henkisesti eli kun oma tai toisen terveys on äkillisesti vaarassa, päälle voi jäädä stressireaktio (tiedostamatta).
HUOM! Myös ne äidit, jotka ovat selvinneet ilman tikkejä tai muita operaatioita saattavat olla piilevästi vammautuneita, mutta tämä tulee esille vasta vaihdevuosi-iässä, eikä näin ollen niitä lasketa synnytysvammoiksi. Näin minulle kirurgi selitti.
Minusta tähän on syytä puuttua, koska julkisuudessa velloo nyt aivan käsittämättömiä uskomuksia alatiesynnytyksestä ja sektiosta. Näissä taistellaan kumpi voittaa, mutta todellista faktatietoa ei ole tarjolla kenelläkään. Esimerkiksi omat vammat todettiin vasta 11kk jälkeen synnytyksestä ja vasta kirurgin lausunnon jälkeen ne hyväksyttiin Kätilöopistolla synnytyksen aiheuttamaksi. Ne eivät tulleet merkatuiksi mihinkään tilastoihin, joilla osoitetaan alatiesynnytyksen olevan huippuihanaa ja turvallista.
Toinen asia, joka kannattaa tässä ottaa esille ja johon myös TEO on puuttunut, on potilasasiakirjojen puutteelliset merkinnät. Minulla hoitoon pääseminen viivästyim lähes vuoden, koska synnytyskertomus oli vaillinainen eikä osastolla olemisen aikana esiin tulleita ongelmia oltu merkattu ollenkaan mihinkään.
Potilasasiamiehen antama tuki ja kommentit olivat ala-arvoisia ja jopa herjauksia.
Kävin Kätilöopiston johtavan henkilön kanssa keskustelua, kuinka he aikovat vastaisuuden varalta seuloa mahdolliset riskiäidit, joilla on pahoja vammoja ja jotka eivät tietämättömyyttään osaa vaatia tutkimuksia. Heidän vastaus oli "ei mitenkään".
Ehdotin heille ulostamis- ja virtsaamisongelmalomaketta äideille mukaan, jossa kerrotaan oireista, avusta ja mikä on normaalia, mikä ei.
Siksi tämä ajatus on kypsynyt mielessäni.
Konkreettista on vain se, että aion ottaa selvää, miten perustetaan virallinen tukiryhmä ja/tai potilasyhdistys. Äimä ry masentuneiden äitien tukiryhmä toimii tietääkseni vapaaehtoisvoimin, jospa sitä esimerkkiä. Terveydenhuoltohenkilöstö ei voi mitenkään asiaa auttaa, ne kommentit ovat lähinnä tasoa "onhan sulla ihana lapsi, voi voi onpa hankalat vaivat, koetappa lantionpohjajumppaa, kyllähän tuo kroppa vaati vähän aikaa palautuakseen).
Ajatuksena aluksi järjestää esim tilaisuuksia vapaamuotoisesti pienryhmässä ja kutsua vierailijoita isompiin luennointi-tilaisuuksiin. Esim potilasasiamies, synnytyslääkäri, juridisen palvelun edustaja, psykologi yms... vaihtoehtoja on monia.
TIETOA EI JAETA MISSÄÄN. |O