Meillä on kolme viikkoa vanha poika, jonka synnytys käynnistettiin rv:llä 40+3, koska ultrassa huomattiin, ettei hän ollut kasvanut kahteen viikkoon yhtään. Painoa oli seurattu jo pari kuukauden ajan.
Liikkeelle lähdettäessä kohdunsuu oli kolme senttiä pitkä ja pehmeä. Ensimmäinen tabletti laitettiin kohdun suulle klo 11 ja ensimmäiset supistukset tulivat noin klo 13 ja heti parin minuutin välein. Seuraava tabletti laitettiin klo 15.00 ja sen jälkeen alkoivatkin todella kovat kivut. En osannut arvata, että kohdunsuuta valmistelevat kivut voisivat olla näin kovat. Siirryin synnytyssaliin noin klo 17.00 ja kipuja yritettiin lieventää ilokaasulla. Klo 18.30 kohdunsuu oli avoinna 3 cm ja laitettiin epiduraali. Siitä alkoikin "taivas", sillä käyrästöltä luin, että supistushan siinä, mutten sitä kuitenkaan tuntenut kipuna. Kroppani lähti synnytykseen mukaan, joten oksitosiinia ei tarvittu muuta kuin ponnistusvaiheessa, jossa kuulemma sitä käyteään aina ensi synnyttäjillä. Lapsi syntyi klo 23.17, ponnistusvaiheen kestettyä 17 min. Epiduraali auttoi minua myös ponnistusvaiheessa, joten sekin meni ilman karmeita kipuja. Synnytyksen kokonaiskestoksi tuli siis 10 h 17 min.
Jännitin tosi paljon käynnistämistä, varsinkin kun etukäteen sanottiin, että voi kestää useita päiviä ennen kuin synnytys todella käynnistyy. Minulla se onneksi lähti heti käyntiin, sillä lapsivesi oli jo aivan kuraa ja lapsella oli napanuora kiertynyt kaulan ja jalkojen ympärille. Näistä kaikesta kuitenkin selvittiin, kiitos asiantuntevan henkilökunnan. Itsestään lähteneestä synnytyksestä ei ole kokemusta, mutta ei käynnistyskään mitenkään hirveän kauheaa ollut, paitsi että kohdunsuun lyheneminen oli tuskallisempaa kuin olin kuvitellut. Siihenkin voi saada kipulääkitystä, mutta minulla sitä ei ehditty antamaan, kun oltiinkin jo tositoimissa.
Jos ei ole mitään erityistä syytä käynnistää synnytystä, kannattaa varmasti odottaa rauhassa "normaalia" lähtöä sairaalaan, vaikka rv 40:n jälkeiset päivät todella ovat piiiiitkiä.
