Synnytyksen jälkeistä masennustako?

[Ottilia Tomera]

Lapsi on nyt pian 11 kk ja tuntuu, että mamman pinna on helvetin kireällä jatkuvasti. Se kaikki purkautuu isään, joka on kyllä maailman kultaisin ja huolehtivaisin puoliso ja isä. Lapselle en kärttyile... Vtuttaa kaikki, lapsi ei syökään kunnolla, ehkä flunssa (4 vkoa) vaikuttaa, en saa syömään karkeampaa ruokaa. Tuntuu, että mikään ei suju eikä koskaan oo sujunut tän lapsen kaa. Nukkumiset oli viturallaan tosi kauan alusta alkaen, nyt jotenki nukkuu, mutta en saa enkä jaksa vieroittaa aamuyön tissistä, koska sillä nukkuu aamuseiskaan (yhteen vaiheeseen heräs viideltä, voi great).

Miten te muut jaksatte oman pääkoppanne kanssa? Musta tuntuu, että meidän lapset on tässä, en helvetti jaksais toista. Vaikka lapsi on ihana, terve (tosin melko hoikka, ja sekin huolestuttaa ja ahdistaa, vaikka neuvolassa on aina sanoneet, että ok on eikä painokontrolleja tarvii), iloinen ja suloinen eikä nyt oo kaikkein vaativinta tempperamenttiakaan.

Sais vaan nukkua joskus ja olla ihan rauhassa ilman että tarttee koko ajan huolehtia ja miettiä. Mut miten sellaista olotilaa voi koskaan enää tullakaan, ainahan se lapsi ois mielessä.

Ehkä kaikkia vaan ei ole suunniteltu äidiksi!

 

[ihan tavallinen äiti]

Höpöhöpö, etteikö muka ole suunniteltu äidiksi

Aloitappas vaikka ensin siitä, että pyydät mieheltäsi, jos hän voisi esim. viikonloppuna hoitaa aamuyön syötön niin, että sinä saisit nukkua täydet yöunet. Sitten nukut vaikka toisessa huoneessa korvatulpat korvissa ja luotat mieheesi, että hän osaa homman hoitaa.

Tiedän, että on hankalaa, mutta usein me äidit vain pelkäämme olevamme huonoja äitejä jos unohdamme lapsemme hetkeksi. Sitä varten on hyvät isät keksitty, meidän on vain uskallettava luopua kaiken uhraavan äidin ihanteesta, sillä väsynyt äiti ei ole kenenkään etu!!