Synnytyksen jälkeisen masennuksen vaikutus lapseen?

["vieras"]

Oletko sairastanut synnytksen jälkeisen masennuksen?Oletko huomannut vaikutusta lapseen olleen sillä?

Itse sairastin tietämättäni masennuksen esikoisen vauva-aikana. Myöhemmin vasta ymmärsin että se oli masennusta. En jaksanut siivota, tehdä ruokaa...Olin vaan kaiket päivät yövaatteissani ja nukuin. Puhelimeen en jaksanut vastailla tai ihmisiä nähdä. Miehenikään ei tajunnut tilannetta, luuli sen olevan ihan normaalia. Kumpikaan miestä ei tiennyt, oltiin niin nuoriakin.
Myöhemmin sain kuulla sen olevan/olleen masennusta.
Esikoisen hoidin vauva-aikan hyvin, mutta tunneside jäi luomatta, niin paljon en höpsötellyt hälle vauva-aikana Nykyään pienestä ekaluokkalaisesta huomaa että hän on arempi ja omaa huonomman itsetunnon kuin nuoremmat sisaret. Yhtä arvokas ja rakas hän on, mutta huomaan että oma sairauteni on jättänyt jälkensä.

 

[Mep]

ja kävin keskusteluterapiassa, josta oli suuri apu. Poika nyt 5v. ja ihan normitohottaja mielestäni.
Onneksi en ollut lapseni ainoa hoitaja, hänellä oli rakastavia ihmisiä ympärillä yhden masismamman lisäksi.
Kerran viikossa kävi kaupungin lapsiperhetyöntekijä auttelemassa myös.

 

["vieras"]

Mulla oli esikoisen jälkeen masennus. Jopa niin pahana, että oli vähällä etten käyttänyt väkivaltaa vauvaa kohtaan. Kerroin asiasta neuvolassa, terkka totesi kaiken olevan ihan normaalia! No ei kyllä ollut, mutta apua en siis saanut.

Elämä alkoi kyllä helpottaa kun lapsi oli noin 4-5 kk ikäinen, masennus väistyi pikkuhiljaa. En ole huomannut, että olisi ollut mitään vaikutusta nyt 12-vuotiaaseen tyttöön. On ulospäinsuuntautunut, iloinen ja meillä on ihan hyvät välit. Vaikken tytön vauva-aikana alkuun tehnyt muuta kun koneellisesti hoidin. En edes imettänyt.

 

[Sapfo]

Sairastin ja kävin terapiassa ja sain lääkityksen vuodeksi. Tytöt on nyt 4v ja 3v. 3v jälkeen tämä diagnosoitiin mutta se alkoi jo esikoisen syntymän jälkeen. Tytöt on iloisia, varsinkin tämä 3v todella ihana rempseä persoona. Esikoinen sen sijaan on rauhallisempi. En ole huomannut vielä ainakaan mitään erikoista tai poikkeavaa. Voihan se tulla esiin myöhemmin. Masentuneena olin alati alamaissa ja pinna oli kireellä.

 

["mie"]

Sairastin ja kävin terapiassa ja sain lääkityksen vuodeksi. Tytöt on nyt 4v ja 3v. 3v jälkeen tämä diagnosoitiin mutta se alkoi jo esikoisen syntymän jälkeen. Tytöt on iloisia, varsinkin tämä 3v todella ihana rempseä persoona. Esikoinen sen sijaan on rauhallisempi. En ole huomannut vielä ainakaan mitään erikoista tai poikkeavaa. Voihan se tulla esiin myöhemmin. Masentuneena olin alati alamaissa ja pinna oli kireellä.

Ihan kuin minun tarinani, tytöt vaan 3v ja 2v. En usko heidän kärsineen masennuksestani suuremmin, ehkä kuitenkin liian pieniä olivat ymmärtämään. "Kunnollisen" tunne siteen rakentuminen on toki ollut jossain vaiheessa vaikeaa kun mikään ei tuntunut miltään. Mä kuitenkin uskon lapsen pitempiaikaiseen kehittymiseen, ei ne esimmäiset metrit leimaa koko lapsen tulevaa. Perusturvallisuus kun säilyy kautta linjan, siihen lapsi voi turvata. Liian usein (ainakin tällä palstalla) tuntuu että lapsen tulevaisuus on kirjoitettu lapsen ensimmäisen vuoden aikana...Itse en usko siihen. Kyllä lapsen kehitys on koko elämän mittainen kaari johon mahtuu myös vanhempien inhimillisyys - ne huonotkin hetket (en nyt toki puhu pieksemisestä tms).

Ap, uskon että tuo kuvailemasi on lapsesi luonteen piirre. Ei kaikki aikuisetkaan ole niin reippaita ja ulospäin suuntautuneita. Älä siis huoli masennuksen vaikutuksista =) Teillä on onnellisia vuosi vielä edessä monia monituisia.