Synnytyksen jälkeinen ylivireystila?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HJQ
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

HJQ

Vieras
Mistä ihmeestä mahtaa johtua? Itse olen lähes kaikissa synnytyksissä menettänyt paljon verta, niin että hemoglobiini siinä 80 tietämillä...nesteytystä ja rautalääkitystä on annettu, ei verta kuitenkaan. Ihmettelen, että suunnattomasta väsymyksestä ja unenpuutteesta/univelasta huolimatta mulle tulee joku ylivireystila. Silloin en pysty nukkumaan ja huolehdin kaikesta...Se menee ohin viikossa/kahdessa eikä siis koskaan ole mennyt psykoosiin saakka.

Edellisen synnytyksen jälkeen osasin ja varautua siihen ja pyysin laitoksella lääkereseptiä kotiin, mutta osastolääkärin suhtautuminen oli nihkeää ja kielteistä. Olin ihan itku kurkussa osastolla koska tiesin, että tarvin sitä untakin. Lopulta viikon jälkeen, kun jouduin palaamaan synnärille väsymyksen takia, mua konsultoi joku psykiatri joka antoi väliaikaisen lääkityksen. Söin sitä pari viikkoa ja pienensin annosta, kunnes lopetin lääkityksen ja arki sujui taas.

Jos enää ikinä lapsia saisin, haluaisin että tuo seikka olis kunnolla tutkittu/diagnosoitu mulla, sillä tuollaista unettomuutta ja "ylikierroksilla" käymistä on vaikea käydä läpi. Ja kun synnytysosastollakaan eivät oikein ymmärrä miten en voi nukkua...
 
mulla oli sama esikoisen synnyttyä, paitsi että kesti kuukausia. Nukkumaan en pystynyt muuta kun että välillä vaan sammu vaikka imetyksen lomassa... Se oli kyllä kamalaa kun halusi nukkua mutta ei pystynyt, samalla mulla oli joku siivousneuroosi, pesin seiniä, putkia ja lattialistoja kun kaikki muu oli jo skuurattu.... Nyt sitä tajuaa että ylireagoi.. :/
 
Saitko sä mitään unilääkettä tai rauhoittavaa? Mulle se oli välttämätöntä. Siitä huolimatta ekat synnytyksen jälkeiset kuukaudet meni 3-5:n tunnin unilla per/vrk mutta oli sekin parempi kuin ei mitään...tulisin kai ihan hulluksi ilman unta :/
 
Tuo on ihan normaali hormoonien teettämä tila. Aikoinaan jo sekä äitini, että isoäitini siitä puhui. Pari viikkoa tuntuu, että kykenee mihin vain (luonto sen jotenkin järkkää)... ja sitten iskee väsymys... huolestuttavaa on lähinnä, jos juurikin kestää kuukausia...
 
en saanut, en kyllä uskaltanut pyytääkkään. Pelkäsin kaiken lisäksi että en ole kyllin hyvä äiti, ja lääkkeiden pyytäminen oli mielessäni sama kuin olisin marssinut sossuun ja ilmoittanut että en kykene hoitamaan lastani. Ihan typerää, näin jälkikäteen ajateltuna..
 

Similar threads

Yhteistyössä