Synnytyksen jälkeinen masennus

[Täydellinen Äiti]

Onko miten yleistä?
Mitä teen jos hermostun vieressä hääräilevään mieheeni. Pukee vauvan väärin, ei osaa syöttää, imuroi ensin kettiön ja sitten olohuoneen vaikka olemme aina tehneet toisin päin, toi minulle teetä ja voileipää, oli laittanut tomaatti VIIPALEITA, joista en pidä. Oli myös viettänyt varpajaisia baarissa ja jutellut muiden naisten kanssa!

Olisiko hyvä että muuttaa kotiinsa äidin luokse, kun ei osaa hoitaa vauvaa?

Sitten hoidan yksin, herään itse yöllä, hoidan kodin ja vauvan oman mielen mukaan. Ystäviä en voi vaivata tällä, olen muuten huono äiti. Mihin soitan ennen kuin pää hajoaa??
Apua

 

[Tuttu juttu]

Tuota noin...eiköhän ole aika yleistä, että laitokselta palaavaa äitiä harmittaa kaikki mitä mies tekee tai ei tee. Samalla mieheen voi peilata omaa epävarmuuttaan ja pelkojaan. Mulla oli samanlainen vaihe kotiintulon jälkeen, mut ajattelin, et mun elimistön biokemia vaan on nyt sekaisin - se ei tarkoita, että mun psyykkinen hyvinvointi nyt olis vaarassa, vaikka siltä tuntuukin. Eikä se todellakaan tarkoita, etteikö mies osaisi lasta hoitaa, vaikka halusinkin asiaan puuttua. Ja nyt olen tosi tyytyväinen, että annoin miehen opetella rauhassa kaiken sen, jonka minäkin olen nimenomaan _opetellut_, koska ei mulla mikään äidinvaisto esimerkiksi kertonut vauvan oikeaa imuotetta, sitä paljonko vaatetta pitää laittaa päälle tai millaisia...kyllä se kaikki tulee kokemuksen kautta, miehelle ja naiselle. On ihan riittävän raskasta miettiä sitä, onko itse hyvä äiti, on ihan turhaa aiheuttaa miehellekin kurjaa oloa kritisoimalla häntä, koska kumpikin yrittää parhaansa! Kaikki, mikä ei vauvaa vahingoita, on sen verran pientä harmitusta, ettei siitä kannata miehelle kommentoida. Miehet on muutenkin tosi herkkiä tuossa uudessa, epävarmassa tilanteessa kaikelle kritiikille.

Ennen kuin pää hajoaa, kokeile yksi nopsa ja käytännönläheinen konsti, joka meillä auttoi. Laita lenkkarit jalkaan ja avaa ulko-ovi. Astu ulos ja sulje ulko-ovi. Jätä mies ja lapsi tutustumaan toisiinsa kaikessa rauhassa. Vaikka tuntuis kuinka vaikealta, tee reipas kävelylenkki, ja ole pois vähintään tunti Ja kun tulet takaisin, älä kysy miten miehellä ja lapsella on mennyt, koska heillä on mennyt ihan hyvin! Soita kavereita hakemaan sut lenkille joka päivä, ja juttele muistakin asioista kuin vauvasta. Muista ettet ikinä hauku sun miestä kavereillesi, vaikka kuinka ottaisi pannuun!Kun selviät hormonihumalasta, ja teillä alkaa arki asettua, sulla olis vaan kurja olo kaikesta, mitä suustasi olet päästänyt.

Yritä muistaa myös pitää kiinni harrastuksista, niin että saat välillä ihan muuta ajateltavaa, ja mies saa olla lapsen kanssa ihan kaksin. Niillä kotitöilä, imuroimisilla, tomaattiviipaleilla ja muilla harmin aiheilla ei ole mitään merkitystä, mut sen huomaa vasta, kun on saanut olla myös pois kotoa, tekemässä jotain itselle mielekästä.

Neuvolaan kannattaa tietenkin soittaa, he osaavat auttaa.
Tsemppiä sulle, muista että aika auttaa!