Synnytyksen jälkeinen masennus

[en halua]

Olen nyt vähän ihmeissäni kun mieheni heitti, että "mä en kestä jo sä nyt masennut, en tässä elämäntilanteessa". Ja eräs muukin kysäisi, että mitä mulle kuuluu, vaikutin niin väsyneeltä kun tavattiin. Mulla on pieni vauva ja vähän stressaava elämäntilanne nyt muutenkin. Taustalla on toistuvaa keskivaikeaa masennusta. Nyt en tunne itseäni masentuneeksi, enkä halua edes ajatella koko asiaa. Pitäisikö nyt kuitenkin jotenkin huolestua siitä, että nähtävästi läheiseni ovat huomanneet minussa jotain väsymystä? Mä en todellakaan aio masentua nyt! En suostu siihen! Mitkä ovat ensimmäiset synnytyksen jälkeisen masennuksen merkit?

 

[miiri]

Mä en itse tajunnu että mulla oli masennus, vasta kun läheiset ystävät alko vihjailemaan asiasta niin todellisuus iski mullekkin!!

Näin jälki käteen tajusin ihan selvät merkit.
Mulla ei ollut oikein kinnostusta mihinkään. En oikein käynyt missään, en hymyillyt, en osannut nauttia vauvan ensi kuukausista.
Tein vaan kaiken konemaisesti ja pakosta, koska mä olin äiti ja mun kuulu tehdä niin.

Näin jälki käteen harmittaa hirveesti etten hakeutunu ajoissa hoitoon. Olisin ehkä voinut olla enemmän läsnä lapseni ensi hetkissä =(

 

[mik-ita]

Mulle on tukihenkilöt sanonut että mulle saattaa tulla se kun muka on nytkin raskaus aikana masentuneisuutta en ainakaan itse huomaa sitä mutta ehkä mä sit oon jonkin asteen masentunu :/ jos sitä kerta ite ei oikee huomaa.

 

[itkuinen]

Mutta onko itkuisuus vaan normaalia väsymystä. Meillä kolme lasta ja välillä vaan itken. Olen hyväntuulinen vauvan kanssa, joten ei kai masennusta sitten ole ainakaan. Taustalla on itsellä masennusta ollut aikoinaan, mutta en tässä tilassa varmaan tunnistaisi sitä.