S
"sairas"
Vieras
Olen vauvan syntymän jälkeen ollut masentunut. Koen itseni huonoksi äidiksi, rumaksi ja kaikin puolin inhottavaksi. Minulla on kauheita pakkoajatuksia siitä että tulen hulluksi ja tahtomattani vahingoitan lasta. Käytän näihin ajatuksiin monta tuntia päivästä. Lastani rakastan maailman eniten ja ajatukset siksikin ahdistavat kovasti.
Onkohan tämä normaali suhtautuminen lääkäriltä synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja pakkoajatuksiin? Hän kyllä kuunteli minua. Kyseli kovasti, että pidänkö kotona olosta ja koenko olevani kovinkin sairas noin muuten. Oli ystävällinen, mutta totesi, että en ole hänen mielestään kovinkaan sairas ja että voisin tulla ehkä pistäytymään vastaan otolla parin viikon päästä kuulumisia kertomassa. Terapiaan on kuulema niin pitkät jonot, että sinne tuskin pääsen, voi kuulema kyllä laittaa lähetteen, mutta ei takaa miten siihen vastataan. Jos olo pahenee vielä saan tulla uudelleen. hei hei ja hyvää jatkoa.
Siis eikö tällaista vaivaa voi mitenkään hoitaa? Miten mä muka voin mennä sinne kertomaan parin viikon päästä uutisia kun nytkin tuntui että ei se mua oikein edes kuunnellut. Mitä mä teen näiden ajatusten kanssa? Osaisiko joku neuvoa?
Onkohan tämä normaali suhtautuminen lääkäriltä synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja pakkoajatuksiin? Hän kyllä kuunteli minua. Kyseli kovasti, että pidänkö kotona olosta ja koenko olevani kovinkin sairas noin muuten. Oli ystävällinen, mutta totesi, että en ole hänen mielestään kovinkaan sairas ja että voisin tulla ehkä pistäytymään vastaan otolla parin viikon päästä kuulumisia kertomassa. Terapiaan on kuulema niin pitkät jonot, että sinne tuskin pääsen, voi kuulema kyllä laittaa lähetteen, mutta ei takaa miten siihen vastataan. Jos olo pahenee vielä saan tulla uudelleen. hei hei ja hyvää jatkoa.
Siis eikö tällaista vaivaa voi mitenkään hoitaa? Miten mä muka voin mennä sinne kertomaan parin viikon päästä uutisia kun nytkin tuntui että ei se mua oikein edes kuunnellut. Mitä mä teen näiden ajatusten kanssa? Osaisiko joku neuvoa?