Toggle sidebar

Synnärillä koti-ikävä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti vm80
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

Äiti vm80

Vieras
Miten olette pärjänneet ikävän kanssa?Tokihan vauva lievittää ikävää,mutta minua surettaa jo valmiiksi (synnytän 3 viikon sisään)miten kauhea ikävä tulee esikoislasta (4 vee),ja ennen kaikkea murehdin valmiiksi sitä miten kova ikävä lapsella on äitiään :/ Itkeskeleekö yöllä jne...

Mies pääsee mukaan synnytykseen ja siskoni tulee lapsenvahdiksi siksi aikaa.Mies tekee vuorotyötä eikä ole jäämässä isyyslomalle,joten sisko joutunee tässä olemaan sen 3 päivää lapsen kanssa että mies pääsee töihin...
Minua oikeasti HÄVETTÄÄ jo tämä ikävä!Viime yön itkeskelin :(
Sairaalassa varmaan luulevat että olen masentunut tms kun ikävöin.
 
Miulla oli kamala ikävä esikoista kun kuopuksen kans olin sairaalassa, sanoin kyllä niille hoitajille, kun itku oli herkässä, että ikävä on. Yritin muuten olla ajattelematta esikoista, joka siis oli miehen kanssa kotona ettei tulis niin ikävä mut viimenen ilta etenkin oli aika itkuinen kun hoitajat sanoi ensin että meijän pitäs vielä jäädä yöks sinne. Vauvalla oli lievää keltaisuutta mutta päästiin kuitenkin kotiin yöks ja seuraavana päivänä mentiin sit vielä käymään. Asutaan lähellä sairaalaa niin nopeesti päästiin.
 
Se itkeskely menee varmasti ihan hormoni-mylläkän piikkiin - synnytyksen jälkeen kun tuppaa kaikki asiat itkettämään. Sitä itkee ikävästä ja ilosta, surusta ja naurusta... tai ainakin mie oon ollut aina hyvin itkuherkkä.
Mie olen itkenyt synnärillä Suomen urheilujoukkueen menestystä talviolympialaisissa ja sitä, kun ne eivät menestyneet, mie oon itkenyt koti-ikävää ja sitä mie vasta itkinkin, kun pääsin kotiin.

Eli en mie usko, että ainakaan mitään masennusta kukaan alkaa epäilemään itkuherkkyyden perusteella.
Sun pitää vaan koittaa ajatella, että hyvin ne siellä kotona pärjää... ja sinäkin pärjäät vauvan kanssa. :hug:
Tai sitten, jos kaikki menee hyvin, niin eihän siellä synnärillä oo pakko kenenkään olla.
Sitä suositellaan, mutta saahan sieltä toki aiemminkin kotiutua, jos kaikki on ok sekä vauvalla että sinulla.
Mutta silloin olisi kyllä suositeltavaa, että kotona olisi tukijoukkoja... jos isäkään ei jää isyyslomalle.
 
Mulla ei ollut järetön ikävä esikoista, sillä hän oli jo 6v, kun sain uuden vauvan, eikä minun tarvinnut pohtia sitä miten hän ikävöisi minua, koska soittelimme tiheästi ja hän tuli isän kanssa käymään muutaman kerran.

Mutta kun sain kolmannen, oli tilanne ihan hirveä. Keskimmäinen oli tuolloin vain 1v1kk, eikä tosiaan voinut ymmärtää eroa äidistä :(
Kun palasin kotiin, lapsi ei vuorokauteen oikeastaan suostunut tulemaan syliin lainkaan. Oli selvästi hämillään tilanteesta.
 
Minua kiinnosti kovasti poliklininen synnytys jossa pääsee kotiin jo 6 tunnin kuluttua synnytyksestä, mutta se on kuulemma harvinaista...Varsinkin kun mulla oli keskiraskaudessa ongelmia sokereiden kanssa :/
Minä kyllä haluan miehen ja esikoisen käymään joka päivä sairaalassa,illathan ne sitten ovat pahimpia kun tulee ikävä..Meillä vieläpä 4 vee nukkuu vieressä vieläkin...On kyllä omka huone ja satunnaisesti nukkuu sielläkin,mutta yleensä tulee äitin kainaloon..
 
No on toi nyt lapsellista, jos ei paria päivää kestä ilman esikoista kohtuullisen hyvän syyn takia (tai vaikka vähemmänkin hyvän syyn, kuten vaikka työmatkan).
Ihme ininää.
 
Oiskohan teillä mahdollista(jos kaikki on hyvin), ottaa pikainen kotiutuminen, eli meillä ainakin pääsi vuorokauden sisään kotiin silloin. Näin toimin kakkosen kanssa. Seuraavien kanssa olen kyllä ihan itseäni säästäen ollut sairaalassa pidempään ;)
 
Jos kaikki on ok, ei siellä kolmea yötä tartte olla. Kuopus syntyi perjantaina ja kotiin tulimme sunnuntaina. Polikliininenkin synnytys voi olla mahdollista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kermakakku:
No on toi nyt lapsellista, jos ei paria päivää kestä ilman esikoista kohtuullisen hyvän syyn takia (tai vaikka vähemmänkin hyvän syyn, kuten vaikka työmatkan).
Ihme ininää.
Click to expand...

Ja sun kommenttis olikin sieltä kypsemmästä päästä =) Eiköhän mee aika paljon hormoonienkin piikkiin,tunteet kokee kymmenkertaisina ja ikävöiminen ei ole niitä mukavampia juttuja muutenkin herkässä tilassa. Mutta hyvä jos sä oot joku robotti eikä mikään tunnu missään.
 
Minä itkin ennen synnytystä sairaalassa (viikko) ja synnytyksen jälkeen (viikko). Itkin koti-ikävää vaikka olin esikoista "hakemassa". Itkin siitä huolesta mikä oli lapsesta kun jouduin sairaalassa odottamaan synnytystä ja synnytyksen jälkeen itketti monet asiat. Ei minua leimattu masentuneeksi eikä sitä edes kukaan ottanut puheeksi vaikka varmasti aihetta olisi ollut.
 
No joo itse mietin sitäkin että miten kova ikävä vaikuttaa imettämiseen?
Esikoista imetin kauan ja maito riitti,onko henkinen vointi sitten miten tärkeää imetyksen onnistumisen kannalta?
En minäkään näin haluaisi tuntea ja oli lapsellista ja tyhmää tai ei, eihän sille asialle mitään voi...
Meillä esim.mies ei osaa tehdä ruokaa kun korkeintaan jotain puolipalanutta pyttipannua,jouduin ostamaan eineksiä sitten useammaksi päiväksi.Kaikki tuollainen vaikuttaa omaan ikävään,ei täällä varmasti salaatteja pöydässä ole sitten..
 
Alkuperäinen kirjoittaja aloittaja:
No joo itse mietin sitäkin että miten kova ikävä vaikuttaa imettämiseen?
Esikoista imetin kauan ja maito riitti,onko henkinen vointi sitten miten tärkeää imetyksen onnistumisen kannalta?
En minäkään näin haluaisi tuntea ja oli lapsellista ja tyhmää tai ei, eihän sille asialle mitään voi...
Meillä esim.mies ei osaa tehdä ruokaa kun korkeintaan jotain puolipalanutta pyttipannua,jouduin ostamaan eineksiä sitten useammaksi päiväksi.Kaikki tuollainen vaikuttaa omaan ikävään,ei täällä varmasti salaatteja pöydässä ole sitten..
Click to expand...

Tuskinpa vaikuttaa imetyksen aloitukseen. Mulla oli esikoisesta kamala stressi ja pelko kun joutui syntymänsä jälkeen teholle viideksi päiväksi. Vaan hyvin nousi maito ja kävin teholla imettämässä ja pumppasin vauvalle hurjat määrät maitoa (hoitajatkin ihmettelivät määriä) :)
 
Pyydä, että pääset kotiin mahdollisimman nopeasti. Ihan naurettavan kauan pitävät täällä Suomessa sairaalassa. Kyseessä vielä jo toinen lapsi. Olisin mäkin tullut hulluksi jos olisi sairaalassa pitänyt monta päivää maata, vaikka ei ollut edes esikoista ikävöitävänä. Samana päivänä kotiin rakkaiden ihmisten luokse.
 
Joo, oli. Kolmosen kanssa. Onneksi en joutunut olemaan kuin vuorokauden synnytyksen jälkeen..lupasin nimittäin viedä vauvan näytille viikon loppupuolella. En saanut edes nukuttua, kun en ollut tottunut huonekamuihin...

Jos kaikki menee hyvin voit pyytää aikaistettua kotiinlähtöä.
 
Mä olen yrittänyt olla ajattelematta tätä asiaa, mutta kyllä itku tuli kun aloin tätä taas murehtimaan. Meidän 2-vuotias on nyt kovin äidin perään ja minä laitan lapsen joka ilta nukkumaan, isän töiden takia. Aamuisin lapsi herättää ensin minut ja tulee kainaloon halimaan ja pussaamaan. <3 Olen kertonut lapselle että sitten kun vauva tulee pois mahasta, äidin täytyy mennä sairaalaan. Kyllä lapsi sen ymmärtää, mutta kun ei olla oltu yhtäkään yötä ns erossa toisistamme, niin en usko että lapsi ymmärtää sitä että äiti on yötä pois... Mies onneksi aloittaa heti isyysloman ja on erinomainen isä lapselle, hoitaa ja leikkii, muistaa antaa ruokaa ja ulkoilla! :) Täytyy vaan iltaisin soitella miehelle ja lapselle. Ikävä tulee ja kova!
 
Mulla ei varsinaisesti ollut koti-ikävää, mies ja lapsi kun olivat hautajaisreissussa mun ja vauvan ollessa sairaalassa, mutta sellainen olo oli että mahd. nopeasti pois sairaalasta ja omaan kotiin, onneksi se onnistuikin ja oltiin sairaalassa vain reilu vuorokausi.
 
Mut olis kotiutettu saman tein, mutta mies pyysi jos edes yhden yön meidät pitäisivät vuodeosastolla :laugh: Yhden vuorokauden olin siis erossa esikoisesta (2v tuolloin), ei paha ollenkaan. Ei siellä kolmea päivää uudelleensynnyttäjiä pidetä ellei ole jotain ongelmia.
 
Ymmärrän alottajaa hyvin.
Kuopusta hakiessa, ikävöin ihan tolkuttomasti esikoista joka oli kyllä oikein hyvässä hoidossa kotona.
Kamalinta oli vauvan synnyttyä soitttaa kotiin ja kysellä esikoisen kuulumisia kun puhelusta ei meinannut itkulta tulla mitään, jälkeenpäin kyllä hymyilyttää koko asia :D Hormoonit ne vaan jyllää niin että itku tulee asiasta kuin asiasta.

Vähän OT, mutta olen myös molempien lasten synnyttyä viettänyt pelonsekaisin tuntein sen lääkärintarkastusta edeltävän yön, ihan varma olin että kuuppa sekoo just, kun olin hormooni höyryissäni 100% varma että vauvalla jotain "vikaa", esim. kuuro, sokea tms.
 
Anteeksi nyt mutta aika paljon hymyilyttää tämä. :) Ihan oikeasti, noinkin isoista lapsista, ettekö te koskaa ole olleet erossa sen vertaa ettette hetkeä synnärillä pärjäisi? Tai lapset isänsä tai muun tutun aikuisen kanssa. Ja miten mies voi olla niin kädetön ettei ruokaa saisi pöytään. Ellei osaa niin korkea aika olisi opetella.

Mä olin sen 2 yötä sairaalassa kun vauva syntyi ja kotona odotti reilu 2v isän kanssa. Ei noilla mitään hätää ollut. Kävivät katsomassa meitä sairaalassa ja kotona olivat niinkuin milloin tahansa muulloinkin. Mä lepäsin kunnolla ja tutustuin uuteen tulokkaaseen.
 
Mussa on varmaan oikeasti jotain vikaa kun tää ajatus rassaa näin paljon :/
Jälkeenpäin varmaan naurattaa ja hävettää,nyt tuntuu pahalta eikä taaskaan nukuta....
 
Unohtui mainita että kyllä helpotti silti aivan älyttömästi viestit joissa äidit kertoivat olleensa esim.vain vuorokauden sairaalassa! On edes vähän toivoa että ei tarvitse kauaa olla :)
Kiitos!
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa