Sydän särkyy lapseni ja ystävänsä saamasta kohtelusta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
4v lapseni paras kaveri on samassa taloyhtiössä asuva saman ikäinen downin syndroomaa sairastava tyttö. Tämä kyseinen tyttö on aivan todella ihana ja sydämellinen tyttö eikä minulla ole kerrassaan mitään pahaa sanottavaa hänestä. Nyt kuitenkin pihan muut lapset ovat alkaneet huomata että tämä tyttö on erilainen kuin muut ja kiusata häntä siitä. Leikestä pois jättämistä, haukkumista jne. Samalla myös minun tyttäreni on jätetty leikestä pois koska hän on down-tytön kaveri. Miten ihmeessä mä saan taottua järkeä noiden lasten päähän? Mitä niille pitää sanoa että ne ymmärtää ettei noin vaan käyttäydytä? Me ollaan tämän down-tytön vanhempien kanssakin tästä juteltu, he miettivät ihan samaa. Mun sydän särkyy kun tätä ihanaa tyttöä ja mun omaani syrjitään tämän asian takia, enkä halua antaa asian olla vaan haluan edistää näiden pihan muiden lasten suvaitsevaisuutta jotenkin...mutta miten?
 
Ettei vaan ole kuulleet omilta vanhemmilta kauhisteluja ja ihmettelelyjä miksi on annettu syntyä :(. Tämä palstahan on loistava esimerkki aikuisten suhtautumisesta vammaisiin.
 
Mitä jos pitäisitte juhlat tämän tytön kotona ja kutsuisitte talon lapset? Toinen vaihtoehto on käydä jokaisen kotona ja jutella lasten kuullen vanhempien kanssa. Vaikea sanoa mitään hyvää vinkkiä ku ei tiedä miten eri-ikäisiä lapset siinä on.. Alle kouluikäiset ja alakoukukaisetkin on usein ajattelemattomia, helposti muiden mielipiteen vietävissä ja tietyllä tavalla epäempaattisia, joten herätys siihen, että meillä jokaisella on omat haasteemme ja silti ollaan ystävän arvoisia.

Pitäisin erityisen tärkeänä tyttöjen ystävyyden vaalimista ja toisaalta aikuisena sitä ymmärrystä, että tyttäresi kasvaessa ja kehittyessä, kun ystävän mieli jää jälkeen, on mahdollista ettei sydänystävyys kanna pidemmälle. Toivon mukaan heistä kasvaisi ystävät jotka pitää yhtä kovassakin tuulessa,
mutta tämän haasteen edessä he varmasti kaipaavat tukea ja rohkaisua vanhemmilta. Uskoa siihen, että voi olla oikeassa vaikka kaikki muut sanoo muuta. :)
 
Keskustelkaa kaikki vanhemmat ja lapset yhdessä, näin myös pääsee kaikki ahdasmieliset tutustuu että, ei ne down ihmiset ole mitenkään outoja. Mulla itelläni tulee niitä kohtaan lähinnä suunnaton hellyyden tunne ja niissä on jotain mitä ei muissa ole, nimittäin se sulonen aurinkoisuus, mikä sulattaa sydämiä. Ite joskus tuntenu down ihmisen ja pystyin ite ainakin ihan normaalisti puhumaan, ihan samalla tavalla kuin muillekkin. Toi varmaan on hälventäny omat ennakkoluulot :).
 

Yhteistyössä