Nyt saat oikein tuhdin annoksen rytmihäiriökokemusta: olen 49-vuotias ja minulla alkoivat rytmihäiriöt yhtäkkiä kaksi vuotta sitten. Ne olivat erittäin voimakkaita ja kävin niiden takia 10-15 kertaa terveyskeskuksen päivystyksessä. Siellä häiriöt rekisteröitiin ja hyvin näkyivät paperilla. Minulla oli myös holtteri viikon ajan roikkumassa kaulallani. Se rekisteröi jatkuvasti mitä sydämessä tapahtuu. Samalla pidetään päiväkirjaa mitä milloinkin tekee. Myös näissä mittauksissa näkyi erittäin paljon rytmihäiriötä. Aina sanottiin, että eivät ole vaarallisia, ei aihetta toimenpiteisiin. Beetasalpaajaa vähän määrättiin, eivät tehonneet. Sitten olin viisi päivää vuodeosastolla sairaalassa taas holtteri kaulalla. Rytmihäiriöt näkyivät myös näissä mittauksissa. Ja taas: ei aihetta toimenpiteisiin. Sain rytmihäiriölääkkeitä ja rauhoittavia sekä nukahtamislääkkeitä. Yritin tehdä itse ´diagnoosia´, että mitä minulle on oikein tapahtumassa. Varasin ajan gynekologille joka määräsi matala-annoksisen hormonikorvaushoidon. Vuoden niitä popsin ja rytmihäiriöt jatkuivat. Sitten yhtäkkiä pari kuukautta sitten ne loppuivat ja nyt on enää satunnaisia muljahduksia silloin tällöin. Oloni oli aiemmin erittäin tuskainen, sillä rytmihäiriöt olivat jatkuvia, minuutti minuutilta ja sekunti sekunnilta. Mihinkään muuhun ei pystynyt keskittymään kuin pumpun poukkoiluun. Nyt tuntuu jo paremmalta, toivottavasti hormonikorvaushoito on ollut se parantava tekijä. Aionkin jatkaa sitä toistaiseksi vaikka riskeistä puhuttaisiin mitä. Rytmihäiriöitä en ainakaan halua takaisin.
Painittuani nyt näiden vaihdevuosiongelmien kanssa olen tullut siihen tulokseen, että ne voivat aiheuttaa mitä tahansa omituisuuksia. Pistää sieltä ja täältä, sattuu, nykii, kramppaa, nukuttaa, ei nukuta, on nälkä, ei ole ruokahalua. Alkuun kaikki tuntui kauhealta, mutta nyt tavallaan tietää mistä on kysymys eikä suhtaudu kaikkeen enää niin pelokkaasti.
Älkää sitten kirjoittako, että kauheasti kaikkia lääkkeitä. Ne olivat minun tapauksessani erittäin tärkeitä kun illat olivat supervaikeita. Niiden kanssa täytyy vaan pitää pää kylmänä ja ymmärtää se asia, että niitä otetaan silloin kun on tarvis. En ole jäänyt koukkuun mihinkään, kaapissani on vieläkin varmuuden vuoksi nukahtamis- ja rauhoittavia lääkkeitä. En vain ota niitä koska en tarvitse.
