Sydämeen sattuu kun murkku on suljettu pois kaveriporukastaan.

What can i do, on tosi neuvoton olo! Toinen on yksin koko loman! Kouluun menokin tuntuu olevan kynnyskysymys.

 

Onko kertonut miksi?

 

Melkein jokainen pudotetaan vuorollaan pois kaveriporukoista. Munkin vuoroni koitti yläasteella. Mietin yhden välitunnin mitä tekisin ja seuraavalla välkällä menin toiseen kaveriporukkaan vaikka en todellakaan ole mikään sosiaalisten tilanteiden mestari. Kyllähän multa kysyttiin, olenko jäänyt yksin vai mitä siinä hengailen, myönsin. Kävi säkä, muodollisuudet olivat noin ohitse ja pääsin uuteen kaveriporukkaan, jopa alkuperäistä parempaan. Otin tosin muutaman viikon päästä yhteyttä "vanhoihin" kavereihin, yksi kerrallaan, juuri kesäloman aikaan. Silloin heilläkin oli yksinäisiä päiviä kun muut olivat mökeillä tms. ja sain lämmitettyä välejä kohtuullisen mukaviksi. Ihan entisenlaisia niistä ei tullut, mutta sekä uudet että vanhat kaverisuhteet antoivat lopulta paljon.

Rohkaise murkkua siis etsimään uutta seuraa ja myös välillä kokeilemaan yhteydenpitoa vanhoihin kavereihin. Nuo ryhmästä ulos lentämiset eivät välttämättä ole lopullista laatua.

 

Onko hänellä harrastuksia, mitä kautta saisi kavereita, jollei ystävyysjutut toimi koulukavereiden kanssa?

 

Nää on ihmejuttuja. Onko sattunut jotain? Tai muut ruvenneet tekemään jotain mitä sinun lapsesi ei halua tehdä? Meidän pojalla joka tosin on paljon nuorempi oli vähän samanlaista, yhtäkkiä ei vaan muutamat kaverit ollu sen kanssa. Nyt se on löytänyt uusia ja joskus ne vanhatkin on sen kanssa. Mutta siis maailma on täynnä ihmisiä ja kyllä niitä kavereita löytyy. Koulussa olo voi olla hankalaa tietty, jos siellä ei sitten niitä kavereita ole. Mutta tue häntä ettei masennu kovin, niin kyllä se siitä. Paljon on ihmisiä joita on kouluaikana pahasti syrjitty ja mahtavasti ovat myöhemmin elämässä pärjänneet.

 

No kun omasta mielestään ei erityistä syytä. Keväällä jo koulussa sanoi että kyllä ne on hänen kansaan mutta eivät Halua olla. Lomalla ei ole sitten kukaan halunnut olla tänne ja facebookista näen hyvin että muut käyvät isommalla porukalla mm. uimassa ja yökylässä sekä kaupungilla. Tuntuu tosi pahalta lapsen puolesta, ei siis haluaisi olla yksin. Käyhän täällä serkku ja yks eri porukasta tullut kaveri, mut nää koulukaverit on siis pistänyt ulos porukasta.

 

tyttö vai poika ja ikä? mille luokalle menossa?
itse saman kokeneena, ja koko yläasteen yksin olleensa voin kertoa, että kirjekaverit pelasti minut masennukselta, ja tutustuin todella mahtaviin tyyppeihin, osan kanssa jopa seurusteltiin ja tavattiin paljon.

 

niin ja ei se jää välttämättä vain lapsuuteen, samat kaavat tuntuu toistuvan aikuisiällä, minutkin vaan jätettiin porukan ulkopuolelle, ja fb:stä sitten luin, miten taas oli niin hauskaa yhdessä tällä porukalla :/ todella lapellista siis aikuisilta ihmisiltä.

 

Ainoa tietämäni tapaus, jossa oli selvä syy porukasta pois potkimiseen, oli sellainen, että kaveriporukka antoi lähdöt porukan pomolle. Tämä pomo oli kova haukkumaan muita ja määräilemään omiaan, tosi ilkeä tapaus. Kaverit kypsyivät sanelupolitiikkaan ja halusivat mahdollisuuden kaveerata muidenkin kanssa. Tämä kovispomo sieti eristystä noin viisi minuuttia, kunnes alkoi itkien ja kiroillen vaatia paikkaansa takaisin. Seuraavalla välkällä hän meni jo itkemään opolle, että häntä kiusataan. Kahdeksasluokkalainen "kovis" siis kyseessä. Ja kiusaamisella hän tarkoitti sitä, että kaveripiiri ei tanssinutkaan hänen pillinsä mukaan.

Muutoin nuo porukasta putoamiset taitavat liittyä ikään enemmän kuin mihinkään varsinaiseen syyhyn.

 

tyttö ja ylä- aste alkamassa

 

Täällä kans yks joka kokenu saman, ala-asteella ja yläasteella. Ala-aste oli niin pieni ettei siellä ollu toista saman ikäistä porukkaa mihin mennä. Välillä olin yksin ja välillä jonkun kans. Yläasteella erkaannuin lopullisesti tästä vanhasta porukasta, enkä tiedä vielä tänäkään päivänä miks mut jätettiin yksin. Kukaan ei puhunu mulle, antoivat sen kuvan vaan ettei kiinnosta.Harmittaa kun en uskaltanu kysyä et miks. Toivottavasti tyttös saa syksyllä parempia kavereita, jotka ei pompottele noin.

 

Tuttu tunne. Mua syrjittiin yläasteella 8 ja 9-luokalla. Istuin aina yksin, tein ryhmätyöt yksin, menin syömään yksin... Muistan vieläkin kun opettaja alkoi tarkastamaan kokeita ja meillä piti sillä aikaa pelata lautapeliä. Koko luokka laitto pulpetit ympyräksi ja minä jäin ulkopuolelle. Mutta ajattelen että olipa lapsellista ja lammassieluista porukkaa, onneksi en ole samanlainen

 

Niin no, ei kai siihen aina erityistä syytä ole. Tai siis usein isommissa ryhmissä käy niin, että joku ei ikäänkuin pysy siinä ryhmän "kehityksessä" mukana. Teineillähän mielipiteet ja aatteet vaihtelee ja niin raakaa kuin se onkin, toisinajattelijat tiputetaan usein pois.

 

Mut kans eka dumpattu eka luokalla, uudemman kerran kuudennella ja vielä kertana kiellon päälle seiskalla. Oon aikuisiällä kysynyt syytä tähän hylkäämiseen ja sitä ei kuulema edes ollut. Ja ovat pyytäneet anteeksi. Kahden kanssa olen vielä tekemisissä - tosin hyvin harvakseltaan. Ite olin vaan niin idiootti että en pienellä paikkakunnalla osannut edes etsiä muita kavereita. Pari eri-ikäistä ystävää ollut onneks aina, mutta se ei yleensä kouluikäistä hyödytä jos opiskelee muualla ja on ne ns.omat porukat.
Tekee kipeää ja huomaa että vaikuttaa vieläkin siihen omaan käytökseen. Harmittaa kun en osannut hankkia muita kavereita vaikka varmasti kivoja tyttöjä ois ollut omalla luokalla.

Älä pakota nyt omaa tyttöäsi mihinkään tai väkisin ystävystymään. Ehkä antasin nyt enemmän rahaa esim. elokuviin tai mahdollisten sisarusten kanssa käydä uimassa/elokuvissa tms. Vaikea neuvoa muuten kun ei tyttäresi luonnetta tiedä yhtään. Itse halusin ennemminkin olla vaan rauhassa ja murjottaa yksin.
Jospa sieltä uudesta koulusta löytyisi uusia kivoja kavereita. Ja pärjäilkää koko perhe.

 

onko yläkouluun tulossa muistakin kouluista oppilaita vai onko kaikki saman koulun oppilaita?
tsemppiä lapsellesi yläkouluun, ja paljon voimahaleja, jos niitä kavereita ei löydy, mutta muista, että äitinä voit aina tukea lastasi ja olla se , johon lapsesi voi luottaa ja jolle voi kertoa huolensa.

 

Kiitos kaikille kauniista sanoista, toivotaan että ylä- asteelta löytyis kivaa porukkaa. Odotin että saan täältä haukkuja siitä että tytössäni on jotain vikaa, mutta mukava huomata ettei aina niin ole. Äitinä olisi niin ihanaa kun kaikkeen olisi joku valmis ratkaisu, olisi elämä niin helppoa!

 

tyttö vai poika ja ikä? mille luokalle menossa?
itse saman kokeneena, ja koko yläasteen yksin olleensa voin kertoa, että kirjekaverit pelasti minut masennukselta, ja tutustuin todella mahtaviin tyyppeihin, osan kanssa jopa seurusteltiin ja tavattiin paljon.

Pojilla ei ole juurikaan tuollaista. Tuollainen on tyttöjen ja naisten ihmissuhdepeliä.

 

Pojilla ei ole juurikaan tuollaista. Tuollainen on tyttöjen ja naisten ihmissuhdepeliä.

Mun mielestä - ainakin osittain - kyse on siitä, että poikien maailma on erilainen. Juuri tuossa yläasteelle siirryttäessä poikien mielenkiinnon kohteet ja tekemiset eivät muutu yhtä radikaalisti kuin tytöillä. Okei, ei pojatkaan enää leiki pikkuautoilla enää tuossa iässä, mutta pääsääntöisesti poikien muu yhteistoiminta säilyy samana. Tytöillä ero on selkeämpi, kun osa tytöistä lähestulkoon kertarysäyksellä luopuu kaikesta "lapsellisesta" ja tilalle tulee meikit, muoti, poikiin ihastuminen jne. Jos tyttö ei kiinnostukaan näistä asioista samaan aikaan kavereidensa kanssa, kaverit saattavat pitää tyttöä liian lapsellisena porukkaan.

 

Mun mielestä - ainakin osittain - kyse on siitä, että poikien maailma on erilainen. Juuri tuossa yläasteelle siirryttäessä poikien mielenkiinnon kohteet ja tekemiset eivät muutu yhtä radikaalisti kuin tytöillä. Okei, ei pojatkaan enää leiki pikkuautoilla enää tuossa iässä, mutta pääsääntöisesti poikien muu yhteistoiminta säilyy samana. Tytöillä ero on selkeämpi, kun osa tytöistä lähestulkoon kertarysäyksellä luopuu kaikesta "lapsellisesta" ja tilalle tulee meikit, muoti, poikiin ihastuminen jne. Jos tyttö ei kiinnostukaan näistä asioista samaan aikaan kavereidensa kanssa, kaverit saattavat pitää tyttöä liian lapsellisena porukkaan.

Paljon muustakin on kysymys. Itselläni on jo parikymppinen tyttö ja vieläkin usein hämmästyttää, millaisia koukeroita tyttöjen välisessä ystävyydessä on. Juorutaan, puhutaan pahaa selän takana, valehdellaan, vääristellään, käydään kauppaa ystävyydellä, käytetään toisia hyväksi, käsitetään asiat tahallaan väärin jne jne. Minulla on myös kaksi poikaa ja poikien ihmissuhteista puuttuu juonittelu ja kaikenlainen pelaaminen kokonaan.

 

Paljon muustakin on kysymys. Itselläni on jo parikymppinen tyttö ja vieläkin usein hämmästyttää, millaisia koukeroita tyttöjen välisessä ystävyydessä on. Juorutaan, puhutaan pahaa selän takana, valehdellaan, vääristellään, käydään kauppaa ystävyydellä, käytetään toisia hyväksi, käsitetään asiat tahallaan väärin jne jne. Minulla on myös kaksi poikaa ja poikien ihmissuhteista puuttuu juonittelu ja kaikenlainen pelaaminen kokonaan.

Olet kyllä ihan oikeassa. Ei oikeastaan kannata ihmetellä, miksi kaikenlaiset ihmissuhdedraamat telkkarissakin ovat lähinnä naisten suosiossa

 

No meillä ei neiti ole kovin ollut vielä kiinnostunut meikeistä ym. ehkä silläkin on vaikutusta.

 

No meillä ei neiti ole kovin ollut vielä kiinnostunut meikeistä ym. ehkä silläkin on vaikutusta.

Jospa sitten pitävät lapsellisena, sehän on tuossa iässä ihan hirveän tarkkaa ja pitää olla niin aikuista...

 

Sama täällä. Ei ole ollut kavereita koko kesänä. Ei ole ketään kenen kanssa käy uimassa tai muuta vastaavaa. Kyseessä on poika. Mistä ihmeestä niitä kavereita voisi alkaa etsimään?

 

No meillä ei neiti ole kovin ollut vielä kiinnostunut meikeistä ym. ehkä silläkin on vaikutusta.

Paljon mahdollista, että on vaikutusta. Varsinkin, jos kaverit taas ovat jo "teinimpiä". Mulla ei tytär koskaan innostunut meikeistä eikä oikein muustakaan perinteisen teinityttömäisestä ja just tuossa yläasteelle siirryttäessä tulikin aika merkittävä muutos kaveripiiriin. Tuossa iässä muutenkin alkaa muodostua oma musiikkimaku, pukeutumistyyli, ajanviettotavat yms ja aletaan hakeutua entistä enemmän samanhenkisten seuraan.

 

Paljon muustakin on kysymys. Itselläni on jo parikymppinen tyttö ja vieläkin usein hämmästyttää, millaisia koukeroita tyttöjen välisessä ystävyydessä on. Juorutaan, puhutaan pahaa selän takana, valehdellaan, vääristellään, käydään kauppaa ystävyydellä, käytetään toisia hyväksi, käsitetään asiat tahallaan väärin jne jne. Minulla on myös kaksi poikaa ja poikien ihmissuhteista puuttuu juonittelu ja kaikenlainen pelaaminen kokonaan.

Sama huomattu.

T. Mies, joka kohtasi kulttuurishokin jouduttuaan naisvaltaiseen työpaikkaan