vierailija
Piilosanoman sisältö oli joidenkin Vietnam-veteraanien mielestä, että "niiden tappaminen on ihan okei ... sitä varten te täällä olette". Asiat, jotka aluksi järkyttivät sotilaita moraalisesti tai emotionaalisesti, muuttuivat myöhemmin hyväksyttäväksi.
Kun näki ensimmäisen joukkokuljetusvaunun, jonka antenniin oli ripustettu parikymmentä ihmiskorvaa, se hätkähdytti. Tuosta ensishokista."sitä oli vähän vaikea uskoa: heillä oikeasti oli korvia antennissaan"- selvittyään jotkut kuitenkin palasivat kotiin korvia sotamuistoinaan.
...
Kun vihollisten arvokuuden kunnioittamisesta luovutaan, myös heidän ihmisyytensä voidaan kieltää. Heitä voidaan pitää vaikka eläiminä. J. Glenn Gray kertoo puheesta, jonka toisessa maailmansodassa Tyynellä valtamerellä taistellut veteraani piti hänen ryhmälleen. Veteraanin yksikkö löysi eräältä saarelta piileksimästä yhden ainoan japanilaissotilaan, muut japanilaissotilaat olivat jo lähteneet. Joukkue otti kiväärinsä ja käytti miestä maalitaulunaan, kun hän säntäili ympäri metsäaukeaa kuin mieltä vailla. He pitivät hänen juoksukuvioitaan huvittavina ja heidän naurunsa pitkitti vääjäämätöntä tappamista. Tapaus piristi sotilaita ja he laskivat siitä leikkiä päiväkaudet. Kertoessaan tarinaa veteraani sanoi, että he olivat pitäneet miestä eläimenä:
Yhdenkään amerikkalaissotilaan mielessä ei edes käynyt, että hän olisi voinut tuntea inhimillistä pelkoa tai toivoa henkensä säästämisestä. Veteraania häkellytti jälkikäteen se, miten hän ja hänen toverinsa saattoivat pitää tapausta niin humoristisena. Nyt muutaman vuoden kuluttua tapaus tuntui hänestä jo hyvinkin karmaisevalta ja julmalta; sen sattuessa hän ei kokenut minkäänlaisia omantunnontuskia.
...
Taistelussa yksi keino puolustatutua on etäännyttää vastapuolen ihmiset. Ei ajatella, että henkilö, jonka tapat tai silvot on samanlainen kuin sinä: pelästynyt ihminen, jota äiti ja isä odottavat sodasta kotiin. Sen sijaan hänet luokitellaan vieraan rotunsa tai uskomuksensa perusteella, esimerkiksi kuten Vietnamissa, kommunistiksi tai vinosilmäksi.
-ihmisyys, 1900- luvun moraalihistoria
Tällä palstalla on hyvin kieroutunut tapa nimitellä toisia. Tehdä heistä vähemmän ihmisiä -haittaihmisiä- kansakunnan kannalta ja näinollen pitää heidän huonoa kohteluaan jopa täysin tavallisena asiana- koska ovathan he tyhmempiä ja me viisaampia, parempia ja voimakkaampia. Syitä, miksi natsit aikoinaan oikeuttivat tekonsa Nietzscheltä lainaamiltaan ajatuksilta.
Moraalinen luisu tapahtuu vähitellen, ei sormia napsauttamalla. Ensin on välttämätöntä aloittaa ilmasota, koska vastustajakin tekee niin. Pommitetaan tehtaita ja sotatukikohtia, niiden sivulliset uhrit on jossain määrin hyväksyttäviä. Mutta tapahtumat luisuvat hyvin helposti Hampurin kaltaiseen tilanteeseen, jossa palopommeja pudotettiin noin kahden miljoonan siviilin niskaan ja kaupungin kadut paloivat 800asteen kuumuudessa. Ihmiset kirjaimellisesti jäivät katuihin kiinni yrittäessään paeta ja ruumiit hiiltyivät. Naiset, lapset ja vanhukset.
Mikä sinut oikeuttaa, moraaliselta kannalta, tekemään toisista vähemmän ihmisiä -haittaihmisiä- ja käyttäytymään epäkunnioittavasti. Tätä kannattaa itse kunkin pohtia.
Kun näki ensimmäisen joukkokuljetusvaunun, jonka antenniin oli ripustettu parikymmentä ihmiskorvaa, se hätkähdytti. Tuosta ensishokista."sitä oli vähän vaikea uskoa: heillä oikeasti oli korvia antennissaan"- selvittyään jotkut kuitenkin palasivat kotiin korvia sotamuistoinaan.
...
Kun vihollisten arvokuuden kunnioittamisesta luovutaan, myös heidän ihmisyytensä voidaan kieltää. Heitä voidaan pitää vaikka eläiminä. J. Glenn Gray kertoo puheesta, jonka toisessa maailmansodassa Tyynellä valtamerellä taistellut veteraani piti hänen ryhmälleen. Veteraanin yksikkö löysi eräältä saarelta piileksimästä yhden ainoan japanilaissotilaan, muut japanilaissotilaat olivat jo lähteneet. Joukkue otti kiväärinsä ja käytti miestä maalitaulunaan, kun hän säntäili ympäri metsäaukeaa kuin mieltä vailla. He pitivät hänen juoksukuvioitaan huvittavina ja heidän naurunsa pitkitti vääjäämätöntä tappamista. Tapaus piristi sotilaita ja he laskivat siitä leikkiä päiväkaudet. Kertoessaan tarinaa veteraani sanoi, että he olivat pitäneet miestä eläimenä:
Yhdenkään amerikkalaissotilaan mielessä ei edes käynyt, että hän olisi voinut tuntea inhimillistä pelkoa tai toivoa henkensä säästämisestä. Veteraania häkellytti jälkikäteen se, miten hän ja hänen toverinsa saattoivat pitää tapausta niin humoristisena. Nyt muutaman vuoden kuluttua tapaus tuntui hänestä jo hyvinkin karmaisevalta ja julmalta; sen sattuessa hän ei kokenut minkäänlaisia omantunnontuskia.
...
Taistelussa yksi keino puolustatutua on etäännyttää vastapuolen ihmiset. Ei ajatella, että henkilö, jonka tapat tai silvot on samanlainen kuin sinä: pelästynyt ihminen, jota äiti ja isä odottavat sodasta kotiin. Sen sijaan hänet luokitellaan vieraan rotunsa tai uskomuksensa perusteella, esimerkiksi kuten Vietnamissa, kommunistiksi tai vinosilmäksi.
-ihmisyys, 1900- luvun moraalihistoria
Tällä palstalla on hyvin kieroutunut tapa nimitellä toisia. Tehdä heistä vähemmän ihmisiä -haittaihmisiä- kansakunnan kannalta ja näinollen pitää heidän huonoa kohteluaan jopa täysin tavallisena asiana- koska ovathan he tyhmempiä ja me viisaampia, parempia ja voimakkaampia. Syitä, miksi natsit aikoinaan oikeuttivat tekonsa Nietzscheltä lainaamiltaan ajatuksilta.
Moraalinen luisu tapahtuu vähitellen, ei sormia napsauttamalla. Ensin on välttämätöntä aloittaa ilmasota, koska vastustajakin tekee niin. Pommitetaan tehtaita ja sotatukikohtia, niiden sivulliset uhrit on jossain määrin hyväksyttäviä. Mutta tapahtumat luisuvat hyvin helposti Hampurin kaltaiseen tilanteeseen, jossa palopommeja pudotettiin noin kahden miljoonan siviilin niskaan ja kaupungin kadut paloivat 800asteen kuumuudessa. Ihmiset kirjaimellisesti jäivät katuihin kiinni yrittäessään paeta ja ruumiit hiiltyivät. Naiset, lapset ja vanhukset.
Mikä sinut oikeuttaa, moraaliselta kannalta, tekemään toisista vähemmän ihmisiä -haittaihmisiä- ja käyttäytymään epäkunnioittavasti. Tätä kannattaa itse kunkin pohtia.