suututtaa ja harmittaa

No nii asia on tämmönen. Mies taas kerran eilen lähti "muutamalle" ja tuli kotia umpikännissä klo.03.00. Tätä on tapahtunut enemmän kuin kerran. Sanoi ettei ole kauaa.. lähti seitsemän aikaan illalla eilen. Ei ilmoitusta ei mitään ettei ole aikomustakaan tulla ajoissa kotiin niinkuin oli puhe.
Viimeksi lähti käymään kaverin luona ja kotona puoli 5 umpikännissä.
Mua vaan ottaa päähän se että sanoo toista ja tekee toista. Yksi viesti vaan ettei tulekkaan ajoissa kotia niin asia on selvä.

Olen muutama kuukausi sitten muuttanut uudelle paikkakunnalle ja eikä ole kavereita vielä ehtiny saada, miehellä on täälä entuudestaan kavereita. Mä olen päivät kotona tytön kanssa ja illat kanssa.. miehellä alkaa nyt työt. Ulos tuulettumaan en pääse kuin ehkä kerran 2-3kk ja tuokin o suuri ehkä! mies käy sitten munkin edestä.. Me ei pahemmin tehdä mitään yhdessä perheenä tai sitten kahdestaan. Se mua täs ketuttaakin etä kun tuntuu ettei mun kans voi tehdä mitään.. Lapsenvahtia on TODELLA VAIKEA hommata! oon pyytänyt 100kertaa miestä pyytämään jonkun et pääsis esim. elokuviin tai muuta vastaavaa, mutta kun ei kuulemma "halua pyytää aina samaa" meillä on kerran ollut miehen naispuolinen kaveri hoitamassa että päästiin yhdessä ulos.. se oli viime vuoden marraskuussa. Seuraavan kerran kun pyysin kysymään samaista tyttöä niin mies sanoi puhelimessa tytölle samaan hengenvetoon "mut sulla on varmasti muuta menoo".. No se siitä sitten..
Hajottaa vaan tää kotona oleminen! Joka päivä samat rutiinit aamusta iltaan. Mies viettää päivästä suuren osan tietokoneella et siitäkään pahemmin o apua. Tällä hetkellä seuraava valonpilkahdus harmaaseen arkeen on 18.2 jolloin pääsen miehen keikalle mukaan sen jälkeen varmaankin vasta juhannuksena.. jos silloinkaan.
Oon puhut miehelle siitä että mua harmittaa se et se olen minä joka olen aina yksin kotona, hoidan kodin ja hoidan meidän tyttären. Se muutti asioita muutamaksi viikoksi.. sama jatkuu taas. En halua olla nipottaja ja musta tuntuu et musta on hyvää vauhtia tulossa sellanen, enkä mä pidä itsestäni sellaisena.

Mä olen kauheen sosiaalinen ihminen ja tarvitsen ihmisiä ympärilleni. Kotikaupungissa mulla on paljon kavereita, joita kaipaan
Mulla on vaan sellanen fiilis että mä tukehdun tänne kotiin ja seinät kaatuu päälle. En ole tottunut tälläiseen yksinäisyyteen.

Eilen yöllä taas itku tuli ja yöunet meni kun pyörii niin paljon ikäviä asioita päässä. mm. vanhempien ero ja äidin itsemurha-yritys.. Täs nyt taas kasaantuu niin paljon et kohta taas istutaa psykologin vastaantolla potemassa "traumaperäistä stressitilaa" (johtui viimeksi pikkuveljen kuolemasta jolloin itse olin kadun toisella puolella. tästä on aikaa n.8v mutta elävä pyörii mielikuvat päässä)

No johan on avauduttu taas oikein urakalla.. olis kiva kuulla muidenkin mielipiteitä..

 

en voi sanoa muuta kuin että tutulta kuulostaa.miehellä on omat menot ja niistä ei luovuta,vaikka minä en ole moneen kuukauteen käynyt kauppaa pidemmällä,enkä varsinkaan yksin. Kaiken lisäksi mies kuluttaa omiin menoihinsa kaikki rahat,firman tarvikkeet vie osansa ja sit miehen vapaa-aika osansa. Mies ei sinänsä juopottele,mutta on muuten paljon pois. ärsyttää sekin,että minä en voi minnekään lähteä koskaan edes pojan kanssa,kun ei ole rahaa. silloin kun sitä on,mies kuvittelee että sitä on yletön määrä ja tuhlaa kaiken omiin "tarpeisiin". minä maksan sitten vähän päälle 400 euron äitiyspäivärahasta suurinpiirtein kaikki ruoat,sähkön,omat laskut netin yms. mies maksaa sen vuokran ja loput tuhlaa minne tuhlaa. Puhunut olen tästä monta kertaa,vaan se auttaa vain hetkeksi. Nyt olen niin masentunut tästä kotona olosta,etten jaksa yksinkertaisesti tehdä yhtään mitään. En siivota en pyykätä en mitään.Mielessä vaan pyörii,että miten saisin rahaa,että voisin pojan kanssa lähteä täältä pois. Mulla ei lisäksi ole ketään,joka poikaa katsoisi,jos itse lähden jonnekin. Ikävä tilanne,mutta aion tähän pian löytää ratkaisun,toivottavasti sinäkin. Parempia aikoja odotellessa :hug:

 

Tossa aiemmassa viestiketjussa jo purnasinkin meitin äijän avuttomuutta ja vastahakoisuutta tehdä mitään kodin hyväksi,tuo epeli kanssa kyllä löytää aina rahat ostaa omat "lelunsa",tietsikkatavarat ja sen semmoset mutta auta armias kun minä kulutin 15e siihen että ostin tytölle uudet talvikengät.Pirkule kun jouduin selittää että tyttö itkee että jalkoihin sattuu kun on niin pienet ja kirpparilta ei viikkojen etsinnän jälkeen löytynyt!!Mutta ei,kyllä se minä aina rahaa tuhlaan..ohhoo,noh on näköjään muitakin samassa tilanteessa..

 

Mä olen miehellekin joskus sanonut kun ollaan asiasta keskusteltu, että mä osaan kyllä pestä pyykkini ja hoitaa lapsen muuallakin, ei mulla oli mitään tarvetta tähän jäädä jos tilanne olisi se ettei miestä tunnu perhe-elämä kiinnostavan. Naurettavaa pelleilyä että joutuu pyytämään omaa miestänsä ja lapsensa isää lapsen vahdiksi jos johonkin haluaa mennä: meillä on ihan itsestään selvää että molemmat saa mennä ja tehdä ja olla kunhan yhdessä sovitaan sitten ajankohdat niin että molemmille on hyvä. Ja tollanen ilmottamatta jättäminen jos on kerran luvannut toisin ja päättääkin tehdä toisin. Mä varmaan oikeasti ottaisin pesäeron, eipähän tarvisi miehen sotkuja siivoilla, eikä pettyä turhiin lupauksiin.

 

mulla on aivan samalainen tilanne.Olen viimesilläni raskaana yksin ja en tunne ketään täältä paikkakunnalta missä asutaan.Mies lähtee aamulla töihin,tulee illalla 18-19.00 välillä,syö,paskalle,tietokoneelle.Ja sit nu7kkumaan kun minä nukun jo.Tällästä.Ihan kuin asuisi veljen kanssa.Ei mitään yhdessä oloa,ei haleja ei pusuja ei mitään.En haluaisi erotakkaan vauvan takia kun se on sille niin tärkee.Mut mun on pakko lähtee jos en kohta saa verkostoa ympärilleni.Mulla on aina ollut ystäviä lähellä ja viettäny niitten kaa aikaa,mut ei enää ketään.Joku ilkeä anoppi vain mikä huohottaa selän takana ja oottaa vaan et vauva syntyy et pääsee kasvattamaan sitä!!!!!!!!!!!!!!!Ai että mua suututtaa!!Pitäsköhän meijän vaa erota ja silleen.En ymmärrä kun mieskin sanoo et toi yksinäisyys raastaa sinua ja sit..nii..ite täs pitäs mennä vaan pimpottelee ovikelloon et moi..oon se ja se et lähetäänkö kahville... :snotty:

 

Toi mun ihana uros kyllä halaa ja pussaa jos haluu seksiä,ja jos kieltäydyn niin saa hirveen kohtauksen,mokoma kakara.

 

Itsekin olen välillä painiskellut samantapaisen ongelman kanssa ja lääkkeeksi olen keksinyt ainoastaan sen, että olen hankkinut itselleni oman elämän. Kun menee harrastamaan jotain, tapailee kavereita jne. ja irrottautuu kotiseinien ulkopuolelle niin piristääpä kummasti. Riippuu tietty miehestä, kuinka noi "irtiotot" onnistuu, mut meillä ainakin on selvää, että molemmilla on tasapuolinen oikeus myös omiin menoihinsa ja jos olen jonnekin menossa, niin mies hoitaa vauvaa sen aikaa. Jos molemmat ollaan kotona niin silloin se vauvanhoito näyttää automaattisesti siirtyvän kokonaan mulle, mut kun jaksaa joka kerta erikseen mainita, niin vaihtaa se mieskin välillä vaippoja jne. Kun mieli sitten pysyy virkeämpänä, niin ei tulee niin paljon miehellekään naputettua ja ymmärtää hänenkin menonsa...

Uusi paikkakunta tuo tietty omat haasteensa ja itsellänikin se on edessä tänä keväänä (tosin oon mä ennenkin muuttanut). Tulevalta paikkakunnalta en tunne ketään, joten sen eteen täytyy olla itse aloitteellinen, ei ne sinne kotiin tule itsestään ovea kolkuttamaan. Olen ajatellut kysellä neuvolasta perhekahviloita tai vastaavia juttuja, joissa on helppo tutustua toisiin ihmisiin... Siinä meidän tulevan huushollin naapurissakin asuu kuulemma nuoria lapsiperheitä, joten saattaa niitä tuttuja löytyä sitten lähempääkin, pitää vaan rohkeasti mennä juttusille...

 

\

mulla on aivan samalainen tilanne.Olen viimesilläni raskaana yksin ja en tunne ketään täältä paikkakunnalta missä asutaan.Mies lähtee aamulla töihin,tulee illalla 18-19.00 välillä,syö,paskalle,tietokoneelle.Ja sit nu7kkumaan kun minä nukun jo.Tällästä.Ihan kuin asuisi veljen kanssa.Ei mitään yhdessä oloa,ei haleja ei pusuja ei mitään.En haluaisi erotakkaan vauvan takia kun se on sille niin tärkee.Mut mun on pakko lähtee jos en kohta saa verkostoa ympärilleni.Mulla on aina ollut ystäviä lähellä ja viettäny niitten kaa aikaa,mut ei enää ketään.Joku ilkeä anoppi vain mikä huohottaa selän takana ja oottaa vaan et vauva syntyy et pääsee kasvattamaan sitä!!!!!!!!!!!!!!!Ai että mua suututtaa!!Pitäsköhän meijän vaa erota ja silleen.En ymmärrä kun mieskin sanoo et toi yksinäisyys raastaa sinua ja sit..nii..ite täs pitäs mennä vaan pimpottelee ovikelloon et moi..oon se ja se et lähetäänkö kahville... :snotty:

miestäsikö sinä yksinäisyydestäsi syytät? Jos toinen käy töissä niin pitäskö sulle vielä kaverit hommata? Herranen aika mitä uusavuttomuutta!!!

 

\

\

mulla on aivan samalainen tilanne.Olen viimesilläni raskaana yksin ja en tunne ketään täältä paikkakunnalta missä asutaan.Mies lähtee aamulla töihin,tulee illalla 18-19.00 välillä,syö,paskalle,tietokoneelle.Ja sit nu7kkumaan kun minä nukun jo.Tällästä.Ihan kuin asuisi veljen kanssa.Ei mitään yhdessä oloa,ei haleja ei pusuja ei mitään.En haluaisi erotakkaan vauvan takia kun se on sille niin tärkee.Mut mun on pakko lähtee jos en kohta saa verkostoa ympärilleni.Mulla on aina ollut ystäviä lähellä ja viettäny niitten kaa aikaa,mut ei enää ketään.Joku ilkeä anoppi vain mikä huohottaa selän takana ja oottaa vaan et vauva syntyy et pääsee kasvattamaan sitä!!!!!!!!!!!!!!!Ai että mua suututtaa!!Pitäsköhän meijän vaa erota ja silleen.En ymmärrä kun mieskin sanoo et toi yksinäisyys raastaa sinua ja sit..nii..ite täs pitäs mennä vaan pimpottelee ovikelloon et moi..oon se ja se et lähetäänkö kahville... :snotty:

miestäsikö sinä yksinäisyydestäsi syytät? Jos toinen käy töissä niin pitäskö sulle vielä kaverit hommata? Herranen aika mitä uusavuttomuutta!!!

eikö tuon "yksinäisen" pitäisi sitten saada huomiota mieheltään jos mies käy töissä? Jos kerta suhteessa ollaan, niin kyllä miehen pitäisi huomioida kumppaniaan, työ ei saa olla tekosyynä.

 

Meillä on myös mieheltä välillä unohtunu et on valinnu perhe-elämän sinkkuilun sijaan :kieh: ja menee kavereidensa kanssa kuin muita ei oliskaan, tai vaihtoehtosesti käy töissä, tulee kotiin, syö, menee nukkumaan ja herää illallla jos joku kaveri soittaa ja pyytää johonki (pakko mennä, kun kaveri ei saa yksin tehtyä tota tai tätä). Muutaman räjähdyksen jälkeen aina hetkeks helpottaa...ja sit taas mentiin :headwall: . Oon kyllä myös tehny isännälle selväks että tämä emäntä pärjää kyllä yksinkin jos niikseen tulee \|O . Kyllä se on auttanutkin. Mitä tohon kavereiden hankkimiseen tulee, niin on joskus vaikee lähtee niitä kavereita etsimään jos pitää raahata koko pesuetta mukana!? Varsinkin jos asustaa syrjäseudulla jossa tarvii auton päästäkseen mihinkään, eikä isännästä oo lastenhoito apua. Mulla ehkä sen verran kova pää että oon saanu isännän jokseenkin ruotuun ja pitäny sitkeesti yhteyttä vanhoihinki kavereihin, vaikkei usein nähdäkkään :hug: Ja uusia kavereita oon saanu, mutta ei isäntä oo omalta osaltaan kyllä tilannetta helpottanu vaikka perheeseen kuulukin (kuvittelee varmaan et on sinkku, kaikki kaverinsa sinkkuja) Kaikkeen soppaan se munkin on lusikkani työnnettävä. Meillä on huumorista ollu ehkä suurin apu siinä et oon saanu isännän ymmärtämään......ja ehkä pikkasen uhkailustakin... :saint:

 

Hei,
oletteko kyselleet Mannerheimin lastensuojeluliiton "lastenkaitsijoita". Sieltä saa kohtuuhintaan ihan luotettavia lapsenlikkoja eikä maksa kuin tietääkseni n. 4 euroa tunti. Ryhtykää yksinäiset harrastamaan jotain mukavaa, niin sieltä niitä uusia ystäviä saa. Ja tosiaan tuo hoitopalkkio ei ole niin suuri, etteikö olisi varaa esim. kerran viikossa pyytää joku pariksi tunniksi.

Itse kuuluin yläasteella MLL:n hoitorinkiin ja minulla oli yksi pitkäaikainen hoidettava. Tyttö tykkäsi minusta ja vanhemmat luottivat. Ja ainakin silloin hoitorinkiin liittyvän piti käydä viikonlopun mittainen koulutus.

 

\

Mä olen miehellekin joskus sanonut kun ollaan asiasta keskusteltu, että mä osaan kyllä pestä pyykkini ja hoitaa lapsen muuallakin, ei mulla oli mitään tarvetta tähän jäädä jos tilanne olisi se ettei miestä tunnu perhe-elämä kiinnostavan. Naurettavaa pelleilyä että joutuu pyytämään omaa miestänsä ja lapsensa isää lapsen vahdiksi jos johonkin haluaa mennä: meillä on ihan itsestään selvää että molemmat saa mennä ja tehdä ja olla kunhan yhdessä sovitaan sitten ajankohdat niin että molemmille on hyvä. Ja tollanen ilmottamatta jättäminen jos on kerran luvannut toisin ja päättääkin tehdä toisin. Mä varmaan oikeasti ottaisin pesäeron, eipähän tarvisi miehen sotkuja siivoilla, eikä pettyä turhiin lupauksiin.

Joo, se kuulostaa niin helpolta sillon kun on asiat hyvin. Omalle kohdalle kun sattuu, niin ei se niin yksinkertaista ookkaan. Varsinkaan jos on vieraalla paikkakunnalla eikä mitään paikkaa mihin mennä. ..muuta kuin joku turvakoti. Sekin tullut joskus mieleen, kun on ollut sellanen tunne, ettei enää kestä. Aika vaan kuluu eikä mitkään asiat muutu. Joskus on hyviä hetkiä, joiden voimalla yrittää taas jaksaa.

 

\

\

Mä olen miehellekin joskus sanonut kun ollaan asiasta keskusteltu, että mä osaan kyllä pestä pyykkini ja hoitaa lapsen muuallakin, ei mulla oli mitään tarvetta tähän jäädä jos tilanne olisi se ettei miestä tunnu perhe-elämä kiinnostavan. Naurettavaa pelleilyä että joutuu pyytämään omaa miestänsä ja lapsensa isää lapsen vahdiksi jos johonkin haluaa mennä: meillä on ihan itsestään selvää että molemmat saa mennä ja tehdä ja olla kunhan yhdessä sovitaan sitten ajankohdat niin että molemmille on hyvä. Ja tollanen ilmottamatta jättäminen jos on kerran luvannut toisin ja päättääkin tehdä toisin. Mä varmaan oikeasti ottaisin pesäeron, eipähän tarvisi miehen sotkuja siivoilla, eikä pettyä turhiin lupauksiin.

Joo, se kuulostaa niin helpolta sillon kun on asiat hyvin. Omalle kohdalle kun sattuu, niin ei se niin yksinkertaista ookkaan. Varsinkaan jos on vieraalla paikkakunnalla eikä mitään paikkaa mihin mennä. ..muuta kuin joku turvakoti. Sekin tullut joskus mieleen, kun on ollut sellanen tunne, ettei enää kestä. Aika vaan kuluu eikä mitkään asiat muutu. Joskus on hyviä hetkiä, joiden voimalla yrittää taas jaksaa.

Voi ei meillä asiat ollut sillon hyvin. Melkolailla päin p*rsettä oikeammin. Mies kuvitteli jotenkin että äidin tehtävä on hoitaa ja laittaa ja tehdä ja hän isänä saa mennä ja olla jotakuinkin niinkuin tykkää: kaikki nää samat jutut mitä tässä yllä on luettu. Sellasen esimerkin on kotoansa saanut. Mutta mä ilmoitin, että herra on sitten hyvä ja siivoo omat sotkunsa ja pesee omat pyykkinsä ja tekee omat ruokansa täällä, ja mä omani ja lapsen jutut hoidan sitten itekseni mutta jossain ihan muualla. Jos perhe-elo ei kaikkineen kiinnosta, ei tarvii kiinnostaa sitten miltään osin. En tarkoita, että meillä vallitsisi täysin fifti-fifti systeemi näissä asioissa, mutta sellainen jako pitää löytyä, että molemmat on siihen tyytyväisiä. Mä en aio olla kenenkään piika. Meni kaiketi perille,kun saatiin sittemmin ihan järkevästi sovittua käytännön jutut kuntoon ja niin että molemmilla on hyvä.

 

en muutama kuukausi sitten muuttanut uudelle paikkakunnalle ja eikä ole kavereita vielä ehtiny saada, miehellä on täälä entuudestaan kavereita. Mä olen päivät kotona tytön kanssa ja illat kanssa.. miehellä alkaa nyt työt. Ulos tuulettumaan en pääse kuin ehkä kerran 2-3kk ja tuokin o suuri ehkä! mies käy sitten munkin edestä.. Me ei pahemmin tehdä mitään yhdessä perheenä tai sitten kahdestaan. Se mua täs ketuttaakin etä kun tuntuu ettei mun kans voi tehdä mitään.. Lapsenvahtia on TODELLA VAIKEA hommata! oon pyytänyt 100kertaa miestä pyytämään jonkun et pääsis esim. elokuviin tai muuta vastaavaa, mutta kun ei kuulemma "halua pyytää aina samaa" meillä on kerran ollut miehen naispuolinen kaveri hoitamassa että päästiin yhdessä ulos.. se oli viime vuoden marraskuussa. Seuraavan kerran kun pyysin kysymään samaista tyttöä niin mies sanoi puhelimessa tytölle samaan hengenvetoon "mut sulla on

No eipä tulisi mieleenkään jättää lapsenhoitajan hommaamista työssäkäyvälle miehelleni. Kun minä olen kotona, kait mulla on aikaa soitella MLL:stä hoitaja. Mitä sinä teet kotona? Olen muuttanut itse sen tuhannet kerrat, ja aina kyllä itse hoitanut lastenhoitajat.