Suututin lapsen kaverin äidin, olen hämmentynyt tilanteesta

[vierailija]

Kyseessä on tokaluokkaliset pojat ja viime vuonna tilanne lipsui siihen, että lapsen kaveri oli lähes joka päivä meillä. Tuli suoraan koulusta ja lähti maanittelemalla ja pakottamalla klo 19 aikoihin. Välillä äiti kysyi voiko tulla meille kun hänellä on menoa x ja oletin ettei kestä kovin myöhään jos meni esim kampaajalle suoraan töistä mutta sitten päädyttiin tilanteeseen, että kello oli 20- 21 ennen kuin äiti saatiin kiinni eikä lapsella ollut avaimia mukana. Jos koulusta oli arkivapaita oli lapsi tottakai meillä aamusta iltaan asti kun äiti oli töissä, ei puhettakaan, että lapsi olisi lähtenyt kun äidin työpäivä päättyy vaan oli iltaan asti. Ei riittänyt enää, että varaan muutamalle päivälle/ viikko ruuat mistä riittää ylimääräisillekin vaan ostokset oli suunniteltava aina sen mukaan, että meillä on ylimääräinen syömässä.
Tänä sykysynä lapsen kaveri ilmoitettiin samaan harrastukseen missä meidänkin lapsemme käy. Äiti kysyi viestitse, että voisiko hänen lapsensa tuoda harrastuskamat meille jo ko päivien aamuna niin lapsen ei tarvitse kävellä kotiin asti koulusta. Eli oletuksena se, että lapsi on harrastuspäivinä (2x viikko) meillä siihen asti kun harrastus alkaa klo 18. Vastasin, että ei ole kovin hyvä idea koska saatamme köydä ennen harrastusta jossain emmekä välttmättä ole kotona siihen asti. Kodeillamme on välimatkaa noin 300 metriä eli ei luulisi olevan 8 vuotiaalle kovin iso rasite. Me asumme tuon 300 m lähempänä koulua. Äidin vastaus oli, että sitten ei varmaan enää sovi, että kulkevat aamuisinkaan yhtä matkaa kouluun ja perässä hymiö suunpielet alaspäin.

Jäi aika hämmentynyt olo tästä viestistä eikääidistä tai lapsesta ole kuulunut tämän jälkeen mitään. Yleensä soittaa tai laittaa viestiä lähes joka pöivä voiko lapsensa tulla meille. Empä minäkään vastannut tuohon hänen viestiinsä mitään koska vastaus oli jotenkin outo/ siitä sai sen käsityksen, että minä olin todella tökerö kunen pitänythänen ehdotustaan hyvänä.

Pitäisikö minun nyt tehdä jonkinlainen aloite sovintoon vai antaa olla? Tosiaan viime keväänä jo olin todella kypsä kun harrastuspäivät olivat lähes ainoat kun poika ei meillä ollut ja silloinkin oli ovella kinuamassa, että eikä voisi tulla edes siksi aikaa kun lähdemme. Ei ole kiva, että olen pilannut lapseni kaverisuhteen mutta mielestäni kyläilyissäkin pitäisi olla edes jonkinlaista vastavuoroisuutta.

 

[vierailija]

Pitäisikö minun nyt tehdä jonkinlainen aloite sovintoon vai antaa olla? Tosiaan viime keväänä jo olin todella kypsä kun harrastuspäivät olivat lähes ainoat kun poika ei meillä ollut ja silloinkin oli ovella kinuamassa, että eikä voisi tulla edes siksi aikaa kun lähdemme. Ei ole kiva, että olen pilannut lapseni kaverisuhteen mutta mielestäni kyläilyissäkin pitäisi olla edes jonkinlaista vastavuoroisuutta.

Ei pitäisi tehdä minkäänlaista aloitetta sovintoon. Ensinnäkään et ole tehnyt mitään väärää, joka edellyttäisi sovinnonelettä. Toiseksi ei ole sanottu, että välillänne olisi mitään ongelmia. Ehkä toinenkin tajusi, että on hyvä pitää etäisyyttä vähän enemmän. Niin normaalit ihmiset tekevät. Absoluuttiset bestikset ja identtiset kaksoset ovat vähän eri asia, mutta teidän tapauksessanne ei näin tainnut olla.

Ja vaikka se toinen tyyppi olisikin loukkaantunut ja päättänyt pyhästi laittaa välit poikki, niin mitä sitten? Mikä on se tapahtunut vahinko? Lapsenne ovat toistensa kavereita edelleen koulun ja harrastusten takia ja koska ovat jo sen ikäisiä, että voivat itsekin tehdä päätöksiä tuollaisissa asioissa. Sinä säästyt kenties osalta sitä ylimääräistä rasitusta, jota tuollainen vakiovieras väistämättä aiheuttaa. Katsoisin kyseessä olevan suuri voitto, josta kannattaa nauttia varsinkin kun se on tuolla tavalla vahingossa ja tahattomasti tullut.

 

[vierailija]

Ovat hyviä kavereita mutta lapsella on onneksi muitakin kavereita. Esim nyt kesällä on ollut paljon enemmän muiden kavereiden kanssa kun olemme olleet kotona aika hyvin ristiin tämän kanssa joka vietti meillä viime keväänä aikaa lähes joka päivä. Samoin tämän viikon on nöhnyt muita kavereita. Minä en ole kyllä siitä yhtään pahoillaan jos viettäisivät vähemmän aikaa yhdessä jatkossakin koska heillä meno äityy todella levottomaksi riehumiseksi ja on sellaista ihme vänkäämistä ja kiukuttelua kummankin lapsen taholta. Kai tuo lapsen kaveri kotiutui meille turhankin hyvin koska alkoi kiukutella meille milloin mistäkin, ruokapöydässä oli yhä useammin ”hyi yök, en syö haluan jotain muuta” mökötystä jne. Eli vieraskoreus katosi täysin. Eli on kyllä helpotus jos vierailut vähenevät.

 

[vierailija]

Kyllä mäkin kyllästyisin, jos muutenkin joka päivä monta tuntia iltapäivästä iltaan asti, ja jopa 2 kertaa harrastuksen takia.
Sanot vaan, että et tarkoittanut pahalla, mutta että hän ei voi olettaa, että sä hoidat sun lapsen lisäksi joka ikinen päivä vielä monia tunteja hänen poikaansa.
Sen lisäksi 300 metriä on pieni matka, ja kyse on jo sentään 8 vuotiasta. On kyllä hänen osaltaan äärimmäisen lapsellista, että ei enää keskustele eikä lapset saa mennä enää samaa matkaa kouluun.
Mutta ajattele se niin, että jos tää akka haluaa pitää mykkäkoulua ja kiukutella aiheettomasti, niin siitä sitten vaan. Sä olet sanonut asiasta asiallisesti, etkä ole hänelle viisastellut missään kohtaa.

 

[Mustakettu]

Anna olla. Hän voi käyttää jotakuta muuta hyväkseen.

 

[vierailija]

Käytti sinua hyväkseen, halusi itselleen ns omaa aikaa ja lapsi oli sinulla ilmaisessa ylläpidossa.
En itse olisi katsellut moista touhua missään nimessä noin pitkään.
Olet liian kiltti.

 

[vierailija]

Jos puhuisit sille kaverin äidille että liika on liikaa ei ole tarkoitus asua kaverin luona
Missä on tämän kaverin isä, isovanhemmat, muut sukulaiset ja naapurit ?
Puhu ihan rohkeasti Asiasta kaverin äiti ei ymmärrä laittaa rajoja hän lienee yhtä ymmällään kuin sinäkin.
Parempi laiha sopu kuin lihava riita sanoo sananparsi
Kysy omalta pojaltasi, miltä hänestä tuntuu,??

 

[vierailija]

Onko tällä kaverin äidillä minkäänlaista tukiverkkoa olemassa? Ymmärsin, että on yksinhuoltaja. Yksinhuoltaja äidin on vaikea kasvattaa poikalasta , sillä pojille isän puute saa aikaan ongelmia, useimmiten. Voi kokea avuttomuutta ja epävarmuutta. Mutta ei tajua itsekään, mikä tässä hommassa nyt on pielessä.
Avoin asian käsittely on hyväksi myös lapsille , muuten se hautautuu jonnekin mielen pohjalle ja voi vaikuttaa vuosien päähän. Itsellesi kasvun paikka!

 

[vierailija]

Ei pitäisi tehdä minkäänlaista aloitetta sovintoon. Ensinnäkään et ole tehnyt mitään väärää, joka edellyttäisi sovinnonelettä. Toiseksi ei ole sanottu, että välillänne olisi mitään ongelmia. Ehkä toinenkin tajusi, että on hyvä pitää etäisyyttä vähän enemmän. Niin normaalit ihmiset tekevät. Absoluuttiset bestikset ja identtiset kaksoset ovat vähän eri asia, mutta teidän tapauksessanne ei näin tainnut olla.

Ja vaikka se toinen tyyppi olisikin loukkaantunut ja päättänyt pyhästi laittaa välit poikki, niin mitä sitten? Mikä on se tapahtunut vahinko? Lapsenne ovat toistensa kavereita edelleen koulun ja harrastusten takia ja koska ovat jo sen ikäisiä, että voivat itsekin tehdä päätöksiä tuollaisissa asioissa. Sinä säästyt kenties osalta sitä ylimääräistä rasitusta, jota tuollainen vakiovieras väistämättä aiheuttaa. Katsoisin kyseessä olevan suuri voitto, josta kannattaa nauttia varsinkin kun se on tuolla tavalla vahingossa ja tahattomasti tullut.

Samaa mieltä.