Suutui miehelle kun lapsi paikalla :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huono äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huono äiti

Vieras
Suutuin tänään niin tulisesti miehelleni, joka ei tee yhtään mitään kotona ja kiukkusin 1-vuotiaan kuullen :( On niin paska fiilis ja itkuhan siitä tuli! Mies ei vaan tajua miten väsynyt olen sen käytökseen, eikä tajua vaikka erosta olen puhunut jne. Pelästyin kyllä itsekin niin etten taatusti tuota toiste tee, mutta silti niin paha mieli! Oonko mä ainut jolla hermot pettäny vai onko muitakin olemassa? Nyt on semmonen että oon huonoin äiti maailmassa :(
 
siis halloo...onko tää provo?!
Lapsenne on niin pieni, ettei edes tajunnut tilannetta kunnolla ja ihmisiähän tässä ollaan. Ei kai aina voi olla auvoisaa kun nukketalossa?
Siitähän ne tunneongelmat vasta saakin, jos ei koskaa näe että vanhemmatkin suuttuvat, leppyvät jne.
 
Ei ole provo, olisikin! Kyllä se lapsi ymmärtää yllättävänkin paljon! Ja mies tekee vaan koko ajan jotain omia juttujaan, syö heti kun tulee töistä, vaikka itse en olisi koko päivänä saanut mitään suuhuni, ei KOSKAAN vaihda vaippaa omatoimisesti ja silloinkin hyvin vastahakoisesti kun pyydän ja pyytää minua auttamaan siinä. Ei siis ole hetkeäkään lapsen kanssa. Nyt lapsi roikkuu lahkeessani kaiket päivät ja jos annan isälle niin alkaa ihan hirvittävä huuto jota en kestä ja lapsi on taas sylissäni. Olen koittanut puhua asiasta sata kertaa miehen kanssa ettei heidän suhdekaan lapsen kanssa ole kovin hyvä, mutta ei usko! Sanoo vaan ettei heidän suhteessaan ole mitään vikaa!
 
No ei sun kannata silti murehtia sitä, että suutuit miehellesi. Nähtävästi ihan syystä...
Lapsillahan on tuossa iässä vaiheita, että vain äiti esim. kelpaa vaikka toinen oikeasti tekisi mitä asian eteen. Mutta jos miehesi ei edes yritä, onkin syytä keskustella.

Ota omaa aikaa vähän. Ilmoitat miehelle, että käyt asioilla vaikka ja olet poissa pari tuntia. Käyt vaikka kahvilla. Ei ne hyvätkään miehet "tarjoa omaa aikaa", ei meillä ainakaan...Itse se pitää ottaa.
 
Oletko tosissasi? Eikö tulevaisuudessa saa suuttua sinulle tai sinä miehellesi jos on lapsia lähellä.

Olen samaa mieltä kuin joku tuossa edellä että tunteita pitää ja saa näyttää. Tärkeää on tehdä sovintoa myös lapsen edessä jotta tämä oppii että tappelu loppuu joskus.
 
jatkoa... vaikka sille sanoisi mitä! En oikeasti enää tiedä mitä teen! Jos joskus olen viikonloppuna saanut nukkua vähän pidempään, niin mies ei ole ikinä "muistanut" harjata lapsen hampaita jne. Olettaa vaan että minä teen kaiken! Normaalisti kyllä olen pystynyt hillitsemään itseni lapsen nähden, mutta nyt oikein huusin miehelle ja viskasin kahvit pannusta lavuaariin niin että ylikin kunnolla roiskui (lapse toisella puolella huonetta ettei hänellä vaaraa ollut)! Nyt ei vaan kestä enää! No sitten lähdinkin 15 min happihyppelylle...
 
Todellaki miehenki kuuluu kotona osallistua lapsen hoitoon ja kotitöihin, mutta sitä mä en ymmärrä ettet sinä olis koko päivänä kotona ollessasi ehtiny syödä. Toki tuon ikäisellä lapsella on kausia että on äidissään kiinni, mutta eikö tuon ikäinen nuku vielä päikkärit. Etkö voi syödä samaan aikaan ku lapsiki? Levätä ite kun lapsi nukkuu? Ei kotona tarvi koko ajan olla hohtavan puhdasta!

Riippuu hyvin paljon äidistä mitä mies oppii kotona tekemään kun lapsi syntyy. Miksi sä menet auttamaan siinä vaipan vaihdossa? Kyllä se sen saa vaihdettua!
 
Kiva tietää "." että jollain muulla samanlaista! Ootko sä koskaan menettäny hermojas?

Eikä tarttiskaan olla ihan hohtavaa ellei mies vaatisi. Itse ei pane tikkua ristiin sen eteen! Meillä mielestäni sellai normaalin siistiä, kerran viikossa mm. imuroidaan. Iltaisin siivoan kun lapsi nukkuu kun päivisin sellainen takiainen että jopa ruuan laitto hankalaa, yöllä heräilee kun on nyt kipeä ja päivällä nukun kun lapsi nukkuu. Mutta päikkärit kestää vajaa 2 tuntiä eikä sen jälkeen nuku.
 
no ei se kyllä ole äidin vastuulla se aikuinen mies ja sen miehen suhde omaan lapseensa,kyllä mies on ihna ite vastuussa lapsestaan(eikä oo äidin velvollisuus luoda olosuhteet sopivaksi miehelle jotta tämä voi ottaa vastuun lapsestaan, se on miehen itsensä vastuulla.!!)

ihme ukko, mä oisin kanssa suuttunut jo ajat sitten ja oon suuttunutkin. suutun tolle 6votiaallekkin joskus,entäs sitten,se on elämä joskus sellasta käsittääkseni lähes kaikilla.

mulla on tuliluontoset vanhemmat ja monta kertaa viikossa sanat sinkos,ei siihen oikeestaan mitenkään enään regoinut lapsena,ties et se on alta tunnin ohi.
 
[QUOTE="madam";22828724]no ei se kyllä ole äidin vastuulla se aikuinen mies ja sen miehen suhde omaan lapseensa,kyllä mies on ihna ite vastuussa lapsestaan(eikä oo äidin velvollisuus luoda olosuhteet sopivaksi miehelle jotta tämä voi ottaa vastuun lapsestaan, se on miehen itsensä vastuulla.!!)

ihme ukko, mä oisin kanssa suuttunut jo ajat sitten ja oon suuttunutkin. suutun tolle 6votiaallekkin joskus,entäs sitten,se on elämä joskus sellasta käsittääkseni lähes kaikilla.

mulla on tuliluontoset vanhemmat ja monta kertaa viikossa sanat sinkos,ei siihen oikeestaan mitenkään enään regoinut lapsena,ties et se on alta tunnin ohi.[/QUOTE]

Jos viittasit mun kirjoitukseen tuolla sun eka lauseella niin taisit ymmärtää mun pointin väärin... Mä tarkoitin että jos äiti ite tekee alusta lähtien kaikki lapseen ja kotitöihin liittyvät asiat niin on turha myöhemmin alkaa ihmettelemään kun mies ei niitä tee. Jos joku ne mun puolesta tekis niin en minäkään mitään tekis.

Ja AP:lle... Jos MIES sitä vaatii niin MIES on hyvä ja alkaa puunaamaan kämpän siihen kuntoon ku haluaa. Jos se ei tikkua ristiin laita niin miehen on parempi olla hiljaa. Ellei se sitten ala maksamaan sulle taloudenhoitajan palkkaa!
Minä en ainakaan orjaksi taloon tullu kun yhteen muutettiin ja lapsia saatiin.
 
No mietipäs tätä. Mä suutun ja huudan miehelleni päivittäin ja ihan lasten nähden ja kuullen joita on kolme alle 5 vuotiasta. Enkä jaksa edes soimata itseäni siitä enää, on tullut niin tavaksi.
 
No mies ei puunaa kämppää vaan valittaa, valittaa ja valittaa. Ei ymmärrä ettei tartte olla niin putsplank. Olen koittanut alusta asti innostaa miestä olemaan enemmän lapsen kanssa, mutta edes vastasyntyneenä mies ei olis halunnut sylissä paljoa pitää. Harmittaa millainen suhde noille tulee, se on se suurin huoli! Ja todella koitan luoda mahdollisuudet noille olla hetken kahdestaan, mutta mies ei vaan osaa olla lapsen kanssa. En tiedä mikä sille on tullut kun ennen lapsen syntymää todella halusi lasta ja oli muutenkin niin kunnollinen, ikinä en olisi osannut tällaista arvata :(
 
miestä varaan itseäänki harmittaa kun ei pärjääkään lapsensa kanssa ei vaan kehtaa myöntää.. se vaan on niin että se kotona oleva vanhempi on pienelle lapselle tärkeämmpi, mutta se siitä tasoittuu kun ikää tulee. kaikki ei osaa olla tai leikkiä pienen lapsen kanssa joka ei vielä puhu, sekin voi auttaa kun puhetta alkaa tulemaan ja lapsi oppii vastavuoroisia leikkejä jolloin sen kanssa on paaljon helpompi leikkiä
täällä kyl riidellään kans lasten kuullen, on vaan pitäny opetella kielenkäyttöä ja karsia huutamista ja sit harjoitella myös julkista anteeksipyytämistä.
 

Yhteistyössä