Toggle sidebar

Suuttuisitko?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kypsähdys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Kypsähdys

Vieras
Mielenkiinnosta haluan kuulla mitä te täällä koette seuraavan tilanteen...

Elikkäs taustat:

- 3- ja 1½ -vuotiaat lapset, joilla uhmaikä päällä
- äiti kotona aamusta iltaan ja illasta aamuun, mies tekee pitkää päivää
- "vapaa aika" kuluu remonttiin, jonka keskellä asuttu jo useampi vuosi
- yhteistä aikaa ei käytännössä ole
- suku asuu kaukana, lapsenvahtia ei löydy

Nyt oli tilaisuus lähteä ensimmäistä kertaa vuoteen yhdessä ulos...

Nainen yrittää houkutella miestä lähtemään pitsalle, johon mies on selkeästi nihkeä...

Nainen yrittää uudemman kerran, johon toteaa, että onhan siinä pitsassa tietty kaloreita.... Mies toteaa, että lähdetään vaan, jos sä lähdet sitten sen jälkeen yksin lenkille...

Minä näin punaista, ja olen todella loukkaantunut... siis olen se naisosapuoli...
 
Oletko siis ylipainoinen? no olit tai et niin kyl mä sun houusuissa vetäisin ehrneen nenään ja häipyisin sinne lenkille muutamaksi tunniksi! Aika veemäinen kommentti, noin lievästi sanottuna!
 
Siis liittyikö tähän nyt joku läskiefekti? Haukkoiko mies sinua? Vai onko vain väsynyt ja toivoisi saavansa olla rauhassa kotona yhden illan ilman velvotteita? Ekasta loukkaantuisin ja toisen yrittäisin ymmärtää ja varmaan ymmärtäisinkin.
 
sitä en kiellä, kyllä mulla ylipainoa on, mutta ei niin huomattavasti... Se kalorikommentti oli sellaista "et ok, eihän se terveellisin vaihtoehto oo etc"... Ehkä kuulostaa oudolta, kun keskustelu on tässä hyvin tiivistetysti ilmaistu...
 
mä oon ollu aika pitkäpinnainen, miehellä on useita harrastuksia, joita se harrastaa elämäntilanteesta johtuen hyvin epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin kun tilaisuus tulee, en koskaan kiellä...

Mua loukkasi se, että kun me ei koskaan pystytä tekee mitään kahdenkesken lastenhoito"ongelman" takia, niin sitten se ei ole siihen valmis kun siihen yhteiseen hetkeen tulee kerrankin tilaisuus
 
voih kun täällä olisikin vaihtoehtoja... pieni käpykylä... pitsa ja grilliruoka taitavat olla ainoat vaihtoehdot lauantai iltana...

mietin tässä noita kommentteja lukiessa, että sinällään yllättävää huomata, että elämä menee "mukavasti" ja "hyvin"... ja sitten kun tulee se poikkeava tilanne, että voi tehdä jotenkin toisin, nin huomaakin, ettei sitten innokkuutta yhteiselle parisuhteen hetkelle ole... noh ottaako tästä mun ajatuksesta selvän... ottaa tai ei, itellä ajatus kuitenkin kulkee..
 
kyllä ihmisellä on aina aikaa sille minkä kokee tärkeäksi. Eli kannattaa miettiä sitä arvojärjestystä... Mä en vaan jaksa ymmärtää miksi, jotkut laittaa kaiken aikansa vaikkapa talon remppaan ja rakentamiseen tai työhön. Mitä iloa on remontoidusta talosta, jos se tarkoittaa sitä, että monta vuotta menee ilman, että on aikaa parisuhteelle tai perheen yhteisille mukaville hetkille. Onko tarkoitus rakentaa vaan hienoja kulisseja, jonka sisällä sitten elää perhe, jossa vanhemmat eivät viihdy toistensa seurassa,..
 
selvennettäkööt, että lapset olivat edelleen kotona, olisi tullut tilaisuus päästä hetkeksi kotoa pois.

Nyt kun sitten jäätiin kotiin, tehtiin koti/remonttihommia, oltii lasten kanssa ja kaikkea normia. Ihan samanlainen ilta kuin muutkin, ei se mies tuolla saanut mitään omaa aikaa...
 
Joo, vetäisin herneen nenään, mutta toisaalta olet itse olet pohjustanut tilannetta tuomalla esiin ne pitsan kalorit ;) Eli ehkä seuraavaan kertaan ottaisin opikseni sen että kaloreita en ottaisi puheeksi, möisin ajatuksen ulos lähtemisestä (syömään tai ihan mitä muuta tahansa) esim. ideana rentoutumisena.. ja jos siinäkin tapauksessa mies kehtaisi sanoa että pitää käydä kuluttamassa sen tuomat kalorit lenkillä niin röyhkeästi käyttäisin tätä hyväkseni ja pitäisin huolen että mies myös katsoisi lasten perään sinä aikana kun käyttäisin pari tuntia omiin juttuihin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kypsähdys;24831848:
voih kun täällä olisikin vaihtoehtoja... pieni käpykylä... pitsa ja grilliruoka taitavat olla ainoat vaihtoehdot lauantai iltana...

mietin tässä noita kommentteja lukiessa, että sinällään yllättävää huomata, että elämä menee "mukavasti" ja "hyvin"... ja sitten kun tulee se poikkeava tilanne, että voi tehdä jotenkin toisin, nin huomaakin, ettei sitten innokkuutta yhteiselle parisuhteen hetkelle ole... noh ottaako tästä mun ajatuksesta selvän... ottaa tai ei, itellä ajatus kuitenkin kulkee..
Click to expand...

no tosiasiahan on se, että kun riittävästi on jo vieraannuttu toisesta, niin eipä se loppujen lopuksi se yhteinen aika enää innostakkaan... se on vähän sama homma kuin esim vaikkapa että sydänystävyys ei pysy yllä jos sitten vaikka vaan kerran vuodessa tavataan...siinä kerkeää jo sen verran vieraantumaan ja on ihan ulkona toisen elämän vaiheista ja tapahtumista..
 
Vieraalle ensinnäkin, että en todellakaan ruikuta painosta, itse olen hyvin sujut asian kanssa...

Kysyjälle, sulla on hyvä pointti. Tosin meidän tilanteessa kysymyksessä ei ole remontin suhteen mikään hieno kulissi, vaan ihan pakko remppa... vanha talo jne... Mutta on tää sellainen oravanpyörä. Yrittää saada remppaa alta pois, että ois enemmän sitten sitä aikaa... Ja siis tässä itse olen ihmetellyt sitä, että hyvin meillä menee, mutta kun tulee tilanteeseen poikkeava muutos = mahdollisuus harvinaiseen yhteiseen hetkeen, niin sitten ei olekaan sitä molemminpuolista innokkuutta... Siis aloitin ehkä toisella asialla, mutta tässä pähkäillessäni asiaa painopiste on nyt muuttunut...
 
Pitää kyllä alkaa työstää omia keskustelutaitoja... Kiitos "peilistä" pikkuinen jättiläinen :)

Ja ihan hyvä herätys itselle... Mä todellakin toivon ettei asia ole liian myöhäistä korjata... Mutta kyllä tässä elämäntilanteessa koittaa vaan rämpiä ja selvitä perusarjesta...
 
no monestihan se luonnostaankin on niin että tutuissa kuvioissa jutut ikäänkuin sujuu vaan. Sitten kun pitäis poiketa rutiinista (lähdetään vaikkapa lomamatkalle jne. niin siellähän ne riidat syntyy ja kaikki saattaa tuntua menevän pieleen). Jos parisuhdeaika ei ole muotoutunut rutiiniksi (siis se että teillä on niitä kivoja kahdenkeskisiäkin hetkiä), niin yhtäkkiä sen eteen tullessa siitä tuleekin kaikkea muuta kuin kivaa..
 
varmasti noin on, että meilläkin on kyse jo rutiinin poikkeamasta...

Oon tässä pohdiskellut, että mitenhän tätä alkaisi nyt niinkuin työstämään... En jaksa tässä kertoa loppuillan kulusta, sillä näköjään se on vaikeaa ilmaista parilla sanalla niin, ettei tarvi korjata väärinkäsityksiä... Sanottakoot vaan, että minä istun nyt koneella ja mies on lasten kanssa untenmailla...

Mutta siis mitenhän tästä eteenpäin.... On älyttömän vaikea järjestää täällä ja tässä elämäntilanteessa yhteistä parisuhdeaikaa.... Vinkkejä?
 
Mä olisin ottanut sen niin, että kun mä harmittelen kaloreita, mies lohduttaa, että voihan ne halutessaan kuluttaa lenkillä. Ja lenkille lähteminen ilman lapsia on kivaa :)
 
mulla on itselläkin pienet lapset vauva ja 2 v, mutta haluaisin antaa sulle vinkkejä tuohon parisuhdeaikaan :) Ensiksikkin jos lastenhoitajaa on vaikea saada eli ette voi kotoa lähteä mihinkään niin sekään ei ole este. Meillä esim lapset menee yöunille 8 aikaan illalla ja sen jälkeen meillä on se muutama tunti aikaa (sekä itselle että parisuhteelle) ennenkuin itse mennään nukkumaan.

Kotonakin voi järjestää jotain kivaa ja se riippuu ihan siitä mistä te satutte tykkäämään ja mikä olis juuri teille luontevaa. Me esim saatetaan istua yhdessä iltapalalla ja jutustella siinä, toinen voi antaa toisen kipeille hartioille hierontaa, toisinaan luetaan jotain kirjaa yhdessä (ja jutellaan niistä ajatuksista joita se herättää), käyttäkää vaan mielikuvitusta ;)
 
suoraan sanottuna en olisi suuttunut jos mies ei halua löhteä ulos viettään yteistä aikaa, sitä voi viettää myös, kotona laste nukkuessa. no meillä nyt muutenki viihdytään enemmän kotona, laitetaan yhdessä hyvää ruokaa nautitaan toistemme seurasta kotona.
 
tuntuu vaan jotenkin isolta möykyltä päästä tuohon tilanteeseen... Siis ok, viikosta voi ottaa en parisuhteelle varattavan ajan, mutta sitten kun ollaan oltu pitkään tässä oravanpyörässä, niin epäilen näinkö se kuitenkin on sitten sellaista naamairveessä... hartioissa painaa kaikki tekemätön työ... ja näkymättömät sormet naputtaa pöytää... En halua olla vastahanka noille antamillesi ideoille, mutta mikä oisi se taika, että oikeasti kumpikin pysähtyisi nauttimaan hetkestä ja toisen seurasta...

Pitääköhän sitä vaan väkisin aloittaa ja istua pöydän ääreen...
 
Joo, ei me mitään baarihileitä olla, mutta jotenkin kun aina on kotona ja aina on lasten kanssa, niin se että voisi ottaa hetkellisen irtioton tästä ympäristöstä, niin se olisi tuntunut todella hyvältä... ja ehkä juuri se, että ollaan tässä oravanpyörässä, niin paikan vaihdos oisi voinut antaa vähän raikasta ilmaa rutiinin muutokselle... ?
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa