Suuseksi

Niinpä, enkä itseasiassa arvostele minäkään, pikemminkin kyseenalaistan. Miten ihminen voi olla pätevä neuvomaan muita, jos ei ole omassa elämässään onnistunut siinä, mihin nyt neuvoja jakelee ja tarjoutuu opettajaksi? Miten ihminen, joka on tuhonnut omat parisuhteensa ja on nyt yksin, voi jaella neuvoja hyvään parisuhteeseen? Miten joku voi opettaa ruoanlaittoa, jos itse ei sitä osaa? Miten joku voi opettaa kieltä, mitä ei itse hallitse? Ei tarvii uskoa ketään, ei tarvii niellä mitään "totuutena", välillä pitää osata myös kyseenalaistaa.

Pitäisiköhän sun lopettaa jo?

Onnistunut parisuhde ei ole sama asia kuin hyvä suuseksi!

Ja lisäksi: kaikki eronneet eivät ole tuhonneet omaa parisuhdettaan. Sen tuhoamiseen ei tarvita kahta osapuolta.

Tarvitaanpas, niin suhteen aloittamiseen, sen ylläpitämiseen kuin tuhoamiseenkin. Jälkikäteen on toki helppoa huudella, että "mä olen täysin syytön meidän suhteen tuhoamisesta, tuo toinen sen aloitti".. :/

 

Jahaa, juu, se onkin ihan uusi ajatus, että olen yksinhuoltaja, koska mun suihinottotaidoissani on jotain vikaa. Vai oliko se parisuhdetaidoissa? Jaskaltahan mä jo opin, että sain mieheltä turpiin koska mä olen nalkuttava ämmä, mutta tuo toinen näkökulma nyt täydensi tämän yksinhuoltajuuteni ytimen. Olen yksinhuoltaja koska en ole lukenut parisuhdeoppaita. Justiinsa näin. Logiikka täysi kymppi.

 

Jahaa, juu, se onkin ihan uusi ajatus, että olen yksinhuoltaja, koska mun suihinottotaidoissani on jotain vikaa. Vai oliko se parisuhdetaidoissa? Jaskaltahan mä jo opin, että sain mieheltä turpiin koska mä olen nalkuttava ämmä, mutta tuo toinen näkökulma nyt täydensi tämän yksinhuoltajuuteni ytimen. Olen yksinhuoltaja koska en ole lukenut parisuhdeoppaita. Justiinsa näin. Logiikka täysi kymppi.

Jep, kaikkea sitä oppii täällä palstalla.

 

Niinpä, enkä itseasiassa arvostele minäkään, pikemminkin kyseenalaistan. Miten ihminen voi olla pätevä neuvomaan muita, jos ei ole omassa elämässään onnistunut siinä, mihin nyt neuvoja jakelee ja tarjoutuu opettajaksi? Miten ihminen, joka on tuhonnut omat parisuhteensa ja on nyt yksin, voi jaella neuvoja hyvään parisuhteeseen? Miten joku voi opettaa ruoanlaittoa, jos itse ei sitä osaa? Miten joku voi opettaa kieltä, mitä ei itse hallitse? Ei tarvii uskoa ketään, ei tarvii niellä mitään "totuutena", välillä pitää osata myös kyseenalaistaa.

Pitäisiköhän sun lopettaa jo?

Onnistunut parisuhde ei ole sama asia kuin hyvä suuseksi!

Ja lisäksi: kaikki eronneet eivät ole tuhonneet omaa parisuhdettaan. Sen tuhoamiseen ei tarvita kahta osapuolta.

Tarvitaanpas, niin suhteen aloittamiseen, sen ylläpitämiseen kuin tuhoamiseenkin. Jälkikäteen on toki helppoa huudella, että "mä olen täysin syytön meidän suhteen tuhoamisesta, tuo toinen sen aloitti".. :/

Parisuhteiden kariutuminen ei johdu suuseksistä, joten olet väärässä ketjussa kyseenalaistuksinesi.

 

Jahaa, juu, se onkin ihan uusi ajatus, että olen yksinhuoltaja, koska mun suihinottotaidoissani on jotain vikaa. Vai oliko se parisuhdetaidoissa? Jaskaltahan mä jo opin, että sain mieheltä turpiin koska mä olen nalkuttava ämmä, mutta tuo toinen näkökulma nyt täydensi tämän yksinhuoltajuuteni ytimen. Olen yksinhuoltaja koska en ole lukenut parisuhdeoppaita. Justiinsa näin. Logiikka täysi kymppi.

Jep, kaikkea sitä oppii täällä palstalla.

No oppii todellakin. Loogisuuden ydin piilee toinen näkökulma-nikin päässä. Hassua vaan, että lähes kaikki muut tässä ketjussa tunnustavat täysin toisenlaista logiikkaa.

 

outoa koska yleensä saa lukea että yh:t ovat seksipetoja jotka tekee mitä vaan, ja kelle vaan. että miten se nyt on?

No sen mäkin haluaisin nyt tietää.

 

Toinen näkökulma: olet varmasti huomannut, että monikin on ihmetellyt viestejäsi tässä ketjussa. =) Miten esimerkiksi yksinhuoltajien parisuhdetaidot tai niiden puutteet, vääränlaisen kumppanin löytäminen jne. liittyvät ap:n kysymykseen? =) Yleensä tunnut pohtivan asioita hyvin syvällisesti niin hämmästelin, että heitit niin rankkoja yleistyksiä ja olettamuksia. Ihmisestä ei esim. todellakaan voi aina huomata, millainen hän pohjimmiltaan on. Todellinen luonne voi paljastua vasta pitkänkin ajan päästä. Jos sinulla ei ole kokemusta väkivaltaisesta parisuhteesta tai muusta sellaisesta, miten voit väittää tietäväsi, ettet ikinä joutuisi semmoiseen tilanteeseen? Harva parisuhdeväkivallan uhri on ajatellut, että ajaudunpa tulevaisuudessa väkivaltaiseen suhteeseen. Moni heistäkin on luultavasti ajatellut samalla tavalla kuin sinä nyt. Ihmettelin tuotakin, kun sanoit, että mies kyllä pysyy parisuhteessa, jos on riittävästi hyvää seksiä. En jaksa uskoa, että mikään suhde pysyy kasassa pelkästään seksin avulla. Voisin kuvitella, että seksielämäkin kärsii, jos muut asiat mättää. Anteeksi, että esitän mielipiteitä parisuhteesta, vaikka en ole koskaan seurustellut.

Mistä ihmeestä sinäkään tiedät, mistä minulla on kokemuksia ja mistä ei? Kuten sanoin jo aiemmin, se on omasta valinnasta kiinni, ottaako turpiin elätellen toiveita siitä, että toinen muuttuu, vai lähteekö heti ensimmäisen väkivallan osoituksen jälkeen menemään. Tein jälkimmäisen valinnan enkä jäänyt väkivaltaiseen suhteeseen odottamaan milloin tulee seuraava isku, jolloin ehkä jo veretkin roiskuu pitkin seiniä ja poliisit tulee paikalle. Jos oisin jäänyt sitä odottamaan, niin silloin voisin täälläkin päteä sillä, millaista on väkivaltaisessa parisuhteessa eläminen. Se on omista valinnoista kiinni, ottaakko turpiin ja roikkuu onnettomassa suhteessa vai lähteekö heti, kun huomaa puolison käytöksen muuttuneen agressiivisempaan suuntaan. Nyt olen onnellisessa suhteessa, mutta en siltikään mene muita neuvomaan muulla tavoin kuin että "kokeilemalla oppii käytäntöä ja lukemalla oppii teoriaa".

 

Suuseksiä, jees pliis!
Oon paras siinä vaikka oon eronnu.

 

Nyt ei voi muuta sanoa, kuin että olen tyrmistynyt "toisen näkökulman" kommenteista....

Tytsille nostan hattua; fiksut mielipiteet kauniisti ilmaistuina, ei mitään alentamista/pilkkaa ketään kohtaan! Olet Tytsi fiksu ihminen, jatka samaan malliin! :flower: :hug:

 

Ja oma kokemus on, että kuulostele juuri siltä mieheltä, kenen kanssa olet, mikä tuntuu hyvältä :heart:

Ja sama naisten kanssa

Jokainen on oma yksilönsä ja nauttii tietyistä jutuista eikä tämä liity millään lailla siihen, ootko yh, bi, vl, homo, sinkku vai jeesus.

 

Niinpä, enkä itseasiassa arvostele minäkään, pikemminkin kyseenalaistan. Miten ihminen voi olla pätevä neuvomaan muita, jos ei ole omassa elämässään onnistunut siinä, mihin nyt neuvoja jakelee ja tarjoutuu opettajaksi? Miten ihminen, joka on tuhonnut omat parisuhteensa ja on nyt yksin, voi jaella neuvoja hyvään parisuhteeseen? Miten joku voi opettaa ruoanlaittoa, jos itse ei sitä osaa? Miten joku voi opettaa kieltä, mitä ei itse hallitse? Ei tarvii uskoa ketään, ei tarvii niellä mitään "totuutena", välillä pitää osata myös kyseenalaistaa.

Pitäisiköhän sun lopettaa jo?

Onnistunut parisuhde ei ole sama asia kuin hyvä suuseksi!

Ja lisäksi: kaikki eronneet eivät ole tuhonneet omaa parisuhdettaan. Sen tuhoamiseen ei tarvita kahta osapuolta.

Tarvitaanpas, niin suhteen aloittamiseen, sen ylläpitämiseen kuin tuhoamiseenkin. Jälkikäteen on toki helppoa huudella, että "mä olen täysin syytön meidän suhteen tuhoamisesta, tuo toinen sen aloitti".. :/

Olen samaa mieltä kuin Rigel. Parisuhteen tuhoamiseen ei todellakaan tarvita _aina_ kahta osapuolta.

 

Tää keskustelu meni päin persettä kun te aloitte väittelemään ihme asioista keskenänne.

Onko suuseksi kivaa? Kyllä on.
Annatteko yhtä paljon sitä toisillenne? Annan enemmän kuin saan.
Jos suuseksi on täydellistä ja saatte sitä milloin haluatte niin onko teillä täydellinen kumppani? Seksi on täydellistä, kumppani ei.
Tarvitaanko tunnetta mukaan että siitä voi nauttia, vai pelkkä suoritus? Minä ainakin tarvitsen myös tunnetta.
Voitko saada täydellisen orgasmin ihmisen kanssa jota et täysin rakasta tai halua omaksesi, mutta joka antaa sinulle täydellisiä suihinottoja? En tiedä.

Vastatkaa!

 

Niinpä, enkä itseasiassa arvostele minäkään, pikemminkin kyseenalaistan. Miten ihminen voi olla pätevä neuvomaan muita, jos ei ole omassa elämässään onnistunut siinä, mihin nyt neuvoja jakelee ja tarjoutuu opettajaksi? Miten ihminen, joka on tuhonnut omat parisuhteensa ja on nyt yksin, voi jaella neuvoja hyvään parisuhteeseen? Miten joku voi opettaa ruoanlaittoa, jos itse ei sitä osaa? Miten joku voi opettaa kieltä, mitä ei itse hallitse? Ei tarvii uskoa ketään, ei tarvii niellä mitään "totuutena", välillä pitää osata myös kyseenalaistaa.

Pitäisiköhän sun lopettaa jo?

Onnistunut parisuhde ei ole sama asia kuin hyvä suuseksi!

Ja lisäksi: kaikki eronneet eivät ole tuhonneet omaa parisuhdettaan. Sen tuhoamiseen ei tarvita kahta osapuolta.

Tarvitaanpas, niin suhteen aloittamiseen, sen ylläpitämiseen kuin tuhoamiseenkin. Jälkikäteen on toki helppoa huudella, että "mä olen täysin syytön meidän suhteen tuhoamisesta, tuo toinen sen aloitti".. :/

Olen samaa mieltä kuin Rigel. Parisuhteen tuhoamiseen ei todellakaan tarvita _aina_ kahta osapuolta.

Niin se kai sitten on. Mitä ihmettä mä voin asiasta tietää, kun kerran tytsikin on syvällä kokemuksen rintaäänellä sanonut totuuden.

 

Tarvitaanpas, niin suhteen aloittamiseen, sen ylläpitämiseen kuin tuhoamiseenkin. Jälkikäteen on toki helppoa huudella, että "mä olen täysin syytön meidän suhteen tuhoamisesta, tuo toinen sen aloitti".. :/

Tarkeentaakseni: kun puhut väkivaltaisesta suhteesta, josta lähdit, sinäkin olit siis omasta mielestäsi syypää suhteen tuhoamiseen?

 

Niinpä, enkä itseasiassa arvostele minäkään, pikemminkin kyseenalaistan. Miten ihminen voi olla pätevä neuvomaan muita, jos ei ole omassa elämässään onnistunut siinä, mihin nyt neuvoja jakelee ja tarjoutuu opettajaksi? Miten ihminen, joka on tuhonnut omat parisuhteensa ja on nyt yksin, voi jaella neuvoja hyvään parisuhteeseen? Miten joku voi opettaa ruoanlaittoa, jos itse ei sitä osaa? Miten joku voi opettaa kieltä, mitä ei itse hallitse? Ei tarvii uskoa ketään, ei tarvii niellä mitään "totuutena", välillä pitää osata myös kyseenalaistaa.

Pitäisiköhän sun lopettaa jo?

Onnistunut parisuhde ei ole sama asia kuin hyvä suuseksi!

Ja lisäksi: kaikki eronneet eivät ole tuhonneet omaa parisuhdettaan. Sen tuhoamiseen ei tarvita kahta osapuolta.

Tarvitaanpas, niin suhteen aloittamiseen, sen ylläpitämiseen kuin tuhoamiseenkin. Jälkikäteen on toki helppoa huudella, että "mä olen täysin syytön meidän suhteen tuhoamisesta, tuo toinen sen aloitti".. :/

Olen samaa mieltä kuin Rigel. Parisuhteen tuhoamiseen ei todellakaan tarvita _aina_ kahta osapuolta.

Niin se kai sitten on. Mitä ihmettä mä voin asiasta tietää, kun kerran tytsikin on syvällä kokemuksen rintaäänellä sanonut totuuden.

Ei sitä tarvitse kuin katsoa ympärilleen niin huomaa, että riitoihin ei ihan aina tarvita kahta osapuolta (tai parisuhteen rikkoutumiseen), vaikka niin väitetäänkin.

 

tää ketju on hengissä vieläkin ja edelleen pysynyt yleisellä puolella? Ihmeellistä?!?

 

Nyt ei voi muuta sanoa, kuin että olen tyrmistynyt "toisen näkökulman" kommenteista....

Tytsille nostan hattua; fiksut mielipiteet kauniisti ilmaistuina, ei mitään alentamista/pilkkaa ketään kohtaan! Olet Tytsi fiksu ihminen, jatka samaan malliin! :flower: :hug:

Kiitos! Toisinaan sorrun kyllä jankkaamaan yms. :snotty:

 

Tarvitaanpas, niin suhteen aloittamiseen, sen ylläpitämiseen kuin tuhoamiseenkin. Jälkikäteen on toki helppoa huudella, että "mä olen täysin syytön meidän suhteen tuhoamisesta, tuo toinen sen aloitti".. :/

Tarkeentaakseni: kun puhut väkivaltaisesta suhteesta, josta lähdit, sinäkin olit siis omasta mielestäsi syypää suhteen tuhoamiseen?

Juuri näin. Mutta kuten täälläkin on sanottu, virheistään voi ottaa oppia. Sen olen kyllä tajunnut, että itse huomaamattani ja tiedostamattani ärsytin exääni, ja lopulta sain turpiin. Kerta riitti, sen jälkeen lähdin. Kesti toki vielä ainakin pari vuotta, jotta lopulta tunnistin me minun omat mokani, mitä olen aiemmassa suhteessani tehnyt ja nykyisessä suhteessa yritän olla fiksumpi. Uskoakseni olen aika hyvin siinä omalla kohdallani omassa nykyelämässäni onnistunut, koska nyt suhde on kestänyt 5 vuotta, eikä me edes riidellä juuri ollenkaan. 2 suurempaa riitaa on ollut suhteen alkuaikana, jolloin toisella kerralla toinen lähti ovet paukkuen, toisella kerralla toinen. Sitten sovittiin asiat, keskusteltiin pitkään siitä, mitä suhteeltamme haluamme ja mitä emme ainakaan halua. Nyt viimeiseltä neljältä vuodelta en muista ainuttakaan riitaa (erimieltä olemiset en riidoiksi laske, koska erimieltä voi olla riitelemättäkin). Ja nyt katsoessani taaksepäin voin ihan rehellisesti sanoa niin itselleni kuin muille, ettei käy kateeksi mun entistä aviomiestä, hän sai kestää liiankin kauan aika vittumaista akkaa (vaikka sillä hetkellä en tätä mieltä ollutkaan, asioiden todellinen tiedostaminen ja myöntäminen ennen kaikkea itselle tuli kuvioon vasta myöhemmin, kun analysoin jälkikäteen meidän suhdetta).

 

Lisään vielä, että kun ensimmäisen kerran kuulin sanonnan, että "hyvää vaimoa ei mies koskaan lyö" olin asiasta täysin eri mieltä, mähän olin niin viaton pulmunen silloin omasta mielestäni. Kesti vuosia tajuta tämän sanonnan paikkansa pitävyyden myöskin omalla kohdallani.

 

siis oikeesti.....eli jos on yh niin on syynä joko et nainen ei osaa ottaa suihin oikein tai väkivalta?

Mites toiset pysyy naimisissa vaikka eivät koskaan ota suihin? Entäs jos mies ei tykkää suihinotosta?

 

Juuri näin. Mutta kuten täälläkin on sanottu, virheistään voi ottaa oppia. Sen olen kyllä tajunnut, että itse huomaamattani ja tiedostamattani ärsytin exääni, ja lopulta sain turpiin. Kerta riitti, sen jälkeen lähdin. Kesti toki vielä ainakin pari vuotta, jotta lopulta tunnistin me minun omat mokani, mitä olen aiemmassa suhteessani tehnyt ja nykyisessä suhteessa yritän olla fiksumpi. Uskoakseni olen aika hyvin siinä omalla kohdallani omassa nykyelämässäni onnistunut, koska nyt suhde on kestänyt 5 vuotta, eikä me edes riidellä juuri ollenkaan. 2 suurempaa riitaa on ollut suhteen alkuaikana, jolloin toisella kerralla toinen lähti ovet paukkuen, toisella kerralla toinen. Sitten sovittiin asiat, keskusteltiin pitkään siitä, mitä suhteeltamme haluamme ja mitä emme ainakaan halua. Nyt viimeiseltä neljältä vuodelta en muista ainuttakaan riitaa (erimieltä olemiset en riidoiksi laske, koska erimieltä voi olla riitelemättäkin). Ja nyt katsoessani taaksepäin voin ihan rehellisesti sanoa niin itselleni kuin muille, ettei käy kateeksi mun entistä aviomiestä, hän sai kestää liiankin kauan aika vittumaista akkaa (vaikka sillä hetkellä en tätä mieltä ollutkaan, asioiden todellinen tiedostaminen ja myöntäminen ennen kaikkea itselle tuli kuvioon vasta myöhemmin, kun analysoin jälkikäteen meidän suhdetta).

tässä on se logiikka jota en ymmärrä:
että joku kokee ansainneensakin turpaansa saannin parisuhteessa.ja vielä kokee niin kauan suhteen jälkeenkin.
mä nostan kyllä fyysisen koskemattomuuden niin korkeelle jalustalle oikeutena, että sen yli ei kukaan kävele, vaikka kuinka ärsyttäisi toisen vittumaisuus ja tekis mieli hujauttaa.
Mä myös uskon ja luulen, että ihminen joka lyö, lyö vaikka toinen ois "täydellinen". Koska lyöjä on minusta sairas.
Mutta tunnustan, mulla ei ole MITÄÄN kokemusta väkivallasta suhteessa.

 

Niinpä, enkä itseasiassa arvostele minäkään, pikemminkin kyseenalaistan. Miten ihminen voi olla pätevä neuvomaan muita, jos ei ole omassa elämässään onnistunut siinä, mihin nyt neuvoja jakelee ja tarjoutuu opettajaksi? Miten ihminen, joka on tuhonnut omat parisuhteensa ja on nyt yksin, voi jaella neuvoja hyvään parisuhteeseen? Miten joku voi opettaa ruoanlaittoa, jos itse ei sitä osaa? Miten joku voi opettaa kieltä, mitä ei itse hallitse? Ei tarvii uskoa ketään, ei tarvii niellä mitään "totuutena", välillä pitää osata myös kyseenalaistaa.

Pitäisiköhän sun lopettaa jo?

Onnistunut parisuhde ei ole sama asia kuin hyvä suuseksi!

Ja lisäksi: kaikki eronneet eivät ole tuhonneet omaa parisuhdettaan. Sen tuhoamiseen ei tarvita kahta osapuolta.

Tarvitaanpas, niin suhteen aloittamiseen, sen ylläpitämiseen kuin tuhoamiseenkin. Jälkikäteen on toki helppoa huudella, että "mä olen täysin syytön meidän suhteen tuhoamisesta, tuo toinen sen aloitti".. :/

Olen samaa mieltä kuin Rigel. Parisuhteen tuhoamiseen ei todellakaan tarvita _aina_ kahta osapuolta.

Niin se kai sitten on. Mitä ihmettä mä voin asiasta tietää, kun kerran tytsikin on syvällä kokemuksen rintaäänellä sanonut totuuden.

Ei sitä tarvitse kuin katsoa ympärilleen niin huomaa, että riitoihin ei ihan aina tarvita kahta osapuolta (tai parisuhteen rikkoutumiseen), vaikka niin väitetäänkin.

Yleensä kyllä väitetään jotain aivan muuta. Lyöjä on hirviö, toinen on viaton pulmunen. Ja sellaisen käsityksen yleensä saakin ilman omaa kokemusta vain "uhrin" tarinan kuulemalla. Yleensä kuitenkaan ei se uhrikaan viaton ole ja monet psykologit (tai itseasiassa taitaa olla jopa kaikki, kenen kirjoja olen joskus lukenut) on sitä mieltä, että uhrin rooli on aina itse valittu, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Se on käyttäytymismalli, yleensä jo kotoa opittu, jota ihminen sitten omassa elämässään toistaa, joskus jopa kerta toisensa jälkeen. Eikä oikeastaan muulla voikaan sanoa, kun katsoo ihmisiä, ketkä kerta toisensa jälkeen "joutuvat" onnettomiin ja väkivaltaisiin parisuhteisiin. Sitten on myös sitä oppimisprosessia, jolloin epäonnistuneiden parisuhteiden jälkeen aletaan tosissaan etsimään siihen syitä ja lopulta päädytäänkin mitä ihanimpaan parisuhteeseen huomaamatta, että itse on muuttunut ja alkanut käyttäytymään toisin ja sillä katkaissut väkivaltaisten suhteiden kierteen.

 

Lisään vielä, että kun ensimmäisen kerran kuulin sanonnan, että "hyvää vaimoa ei mies koskaan lyö" olin asiasta täysin eri mieltä, mähän olin niin viaton pulmunen silloin omasta mielestäni. Kesti vuosia tajuta tämän sanonnan paikkansa pitävyyden myöskin omalla kohdallani.

Jos asia oli näin sinun entisessä suhteessasi, ei sitä voi mitenkään yleistää kaikkiin suhteisiin koskevaksi. Aivan naurettava väite, anteeksi vain. Siis tuo "hyvää vaimoa ei mies koskaan lyö". Hyvää vaimoa voi löydä ihan siinä missä viatonta lasta, tuntematonta ohikulkijaa jne. jne. Eipä siihen tarvita useinkaan kuin huono itsehillintä ja kykenemättömyyttä ratkaista asioita puhumalla. Vähän sama juttu kuin se, että joku väittää parisuhteessa/puolisossa olevan aina jotain vikaa, jos kumppani pettää. Parisuhde voi kuitenkin olla ns. täysin kunnossa ja pettäminen voi johtua ihan pettäjästä itsestään, hänen jännityksen/vaihteluntarpeestaan tms.

 

siis oikeesti.....eli jos on yh niin on syynä joko et nainen ei osaa ottaa suihin oikein tai väkivalta?

Mites toiset pysyy naimisissa vaikka eivät koskaan ota suihin? Entäs jos mies ei tykkää suihinotosta?

??? Nyt en ymmärtänyt?

Olen koko keskustelun ajan painottanut sitä, että parhaiten oppii juuri sen oman kumppanin kanssa eikä keskustelupalstoilta muiden neuvoja kyselemällä. Ja kuten aiemminkin sanoin, se mistä toinen tykkää, voi jotain toista lähinnä vain ärsyttää, eikä se mikä tehoaa yhteen välttämättä tehoa toiseen. Tää palsta on kuitenkin täysin väärä paikka suihinoton taidon opiskelulle

 

No en sitä tarkoittanutkaan sillä, että yksinhuoltajat eivät harrastaisi seksiä tai suuseksiä, vaan enemmänkin sitä, että harvemmin yksinhuoltajiksi jäädään täysin ilman syytä. Useimmiten yksinhuoltajat ovat niitä, kellä on takana kariutuneita pitempiä tai lyhyempiä parisuhteita, joista ei kuitenkaan osattu huolehtia ja pitää kiinni, sen takia ne onkin entisiä. Ja jos ei itse osaa, niin on turha mennä muita neuvomaan.

buahhahhahhaaaa...

ai meinaat että jos ihminen on kerran eronnut ja kaikenlisäksi hällä on vielä lapsi / lapsia hän ei osaa harrastaa seksiä...

mä niiiiin repesin.