suunniteltu sektio
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
\
Sairaalasta olisin päässyt neljäntenä päivänä, jos ei vauva joutunut valohoitoon. Yleensä kotiutus kai 3.-5. päivänä leikkuusta, riippuen onko ensikertalainen (minä olin) ja miten toipuu.
Maitoa tuli ekasta päivästä lähtien vähän kerrassaan, mutta 6. päivänä leikkuusta sit vasta "hanat aukes", eli alko tulla ihan kunnolla.
Haava parani tosi hyvin, ei ollu alusta astikaan yhtään kipee, pärjäsin parin eka pvn jälkeen pelkillä Para-Tabseilla, ja nyt kun leikkauksesta n. 5,5 vk, ei tiedä että olisi leikattukaan. Toki arpi näkyy mutta ei ole edes arka, arvesta 2 senttiä ylöspäin vatsan iho tunnoton, mutta ei minua ainakaan haittaa.
Kysy lisää jos haluat jotain muuta tietää!
Nää on tietty hlö/sairaalakohtaisia, mutta tässä minun kokemana:Alkuperäinen kirjoittaja 20.01.2006 klo 13:45 vieras kirjoitti:
Sairaalasta olisin päässyt neljäntenä päivänä, jos ei vauva joutunut valohoitoon. Yleensä kotiutus kai 3.-5. päivänä leikkuusta, riippuen onko ensikertalainen (minä olin) ja miten toipuu.
Maitoa tuli ekasta päivästä lähtien vähän kerrassaan, mutta 6. päivänä leikkuusta sit vasta "hanat aukes", eli alko tulla ihan kunnolla.
Haava parani tosi hyvin, ei ollu alusta astikaan yhtään kipee, pärjäsin parin eka pvn jälkeen pelkillä Para-Tabseilla, ja nyt kun leikkauksesta n. 5,5 vk, ei tiedä että olisi leikattukaan. Toki arpi näkyy mutta ei ole edes arka, arvesta 2 senttiä ylöspäin vatsan iho tunnoton, mutta ei minua ainakaan haittaa.
Kysy lisää jos haluat jotain muuta tietää!
J
Jossu 2xäiti
Vieras
Mulle tehtiin suunniteltu sektio joulukuun alussa -05 ja minulla ei ole kuin pelkästään hyvää kerrottavaa koko tapahtumasta !
Ennen epiduraalipuudutusta minulle laitettiin käteen "tippa" ja nenään happiviikset. Iho pestiin sekä selästä puudutusalueelta että vatsan leikkausalueelta. Virtsakatetri laitettiin puudutusgeelin avulla, eikä sekään tuntunut sen vuoksi miltään.
Sen jälkeen käännyin kylkiasentoon ja minulle laitettiin epiduraalipuudutus, eli suunniteltu sektio tehdään käsittääkseni aina puuduttamalla ei nukuttamalla. Olin koko leikkauksen ajan siis täysin tajuissani, mutta leikkaus tapahtui minulta ja isältä näkymättömissä, eli leikkaavan lääkärin ja minun välissä oli steriili leikkaussalin liina verhona etten itse voinut kurkistella mitä siellä mahan seutuvilla tapahtui. Minulle toki kerrottiin koko ajan leikkauksen etenemisestä. Isä siis sai olla tukenani koko leikkauksen ajan ja toisella puolellani oli anestesia lääkäri koko ajan tukenani ja kyselemässä vointiani ja tuntemuksia. Todella ihana ihminen ! Tunsin oloni todella turvalliseksi . En kärsinyt edes minkäänlaisesta pahoinvoinnista.
Vatsanpeitteet ja kohtu avattiin, en tuntenut siitä puudutuksen takia tietenkään mitään hieman vaan heilahtelin kun vauva autettiin maailmaan. Vatsani leikattiin vaakasuoraan. Leikkaussuunta riippuu käsittääkseni siitä missä asennossa vauva vatsassa on tai jos kyseessä on jo toinen tai kolmas sektio. Minulle leikkaus haava tehtiin navan alapuolelle ihan häpykarvoituksen yläpuolelle.
Meidän tapauksessa isä ei ainakaan saanut napanuoraa katkaista, riippuu ehkä sairaalan tavoista, olen kyllä kuullut, että sektiossakin isä saisi napanuoran katkaista. Kai sitä voi itsekin toivoa etukäteen.
Napanuoran katkaisun jälkeen sain heti nähdä vauvan ja vauvan annettiin olla hetken olkapäälläni , kunnes isä ja kätilö lähtivät kylvettämään vauvaa, sillä aikaa minun kohtuni siistittiin ja vatsanpeitteeni ommeltiin. Leikkaushaavani on pituudeltaan n.15-16 cm. Ompelun jälkeen minut siirrettiin heräämöön jossa sitten sain nähdä vauvan kylvetettynä ja sain imettää vauvaa.
Heräämössä sain lepäillä rauhassa lämpöpeiton alla ja odotella puudutuksen häviämistä.
Minulle meni ensimmäisen vuorokauden ajan "kipupumppu" lääkitys suoraan suoneen ja senkin lääkityksen ajan voi imettää normaalisti. Lääkitystä vähennettiin koko ajan, riippuu ihan itsestä ja kivun tuntemuksista. Itse olin aika kivuton joten sain melko vähän kipulääkettä. Kipupumpun jälkeen pärjäsin heti seuraavana päivänä ihan tavallisten Paratabsien voimalla. Ja leikkauspäiväniltana pääsin itse jo käymään vessassa hoitajan avustuksella.
Vauvamme on todella kiltti ja rauhallinen, ei itke turhasta. Uskon että se on jotain pelottelua, että sektiovauvat olisivat itkuisempia. Vauva sai myös hyvät pisteet syntyessään ja osasi heti imeä rintaa. Maito alkoi nousta ainakin minulla kunnolla vasta toisena päivänä sektiosta.
Sektion jälkeen sairaalassa ollaan 4-5 päivää ennen kotiutumista, joten itse ainakin kuntouduin siinä ajassa todella loistavasti. Kotiin tullessa ei ollut enää mitään kipuja ja selvisin vauvan kanssa ihan yksinkin. Sellainen sääntö on että mitään vauvaa painavampaa ei saa tietenkään nostella eikä tehdä mitään ponnisteluja vähään aikaan. Itselläni kun oli kotona 2,5 vuotias lapsi niin isä jäi sen vuoksi kotiin auttamaan ja kun oli joulukin tulossa niin isä sai pitää töistä lomaa.
Tietysti kipu on yksilöllistä ja henkilökohtaista samoin kuin leikkauksesta toipuminen, mutta minulla tosiaan kaikki meni hyvin.
Haava alue oli arka / tunnoton, muttei minulla missään vaiheessa kipeä. Toki sängystä ylösnouseminen otti kipeää ensimmäiset kolme päivää mutta sitten helpotti.
