\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.01.2007 klo 21:05 vieras kirjoitti:
Hei!
Olisiko kenelläkään jakaa kokemuksia (suunnitellusta) sektiosta:
*Milloin yleensä leikataan (heti kun rv38 täynnä?)
*Miten homma eteni ko.päivänä?
*Isän rooli ja mahdollisuus osallistua (esim.napanuoran leikkaaminen)?
*Ensitunnit vauvan kanssa?
*Vauvan hoito enimmäisinä päivinä/viikkoina?
*Palautuminen, parantuminen?
Kiitos miljoonasti mahdollisista kokemuksistanne!
:flower:
Minun ensimmäinen leikkausaika oli sovittu rv 37+5, mutta sitten ilmeni, ettei silloin olekaan saatavilla anestesialääkäriä, joten aika siirtyi rv 38+0. Siskoni leikattiin aikoinaan rv 37+5.
Leikkauspäivä meni näin : Aamuaikaisella kätilö tuli ottamaan vauvan sydänkäyrää. Sitten mulle laitettiin peräruiske. En saanut tietenkään syödä mitään. Kävin pesulla, mutta hiuksia ei suositeltu kasteltavaks. HUoneeseen tuotiin kamalan makuinen litku, mikä piti juoda. Sain myös rauhottavan lääkkeen pyynnöstäni. Sit mut vietiin kärryillä leikkaussaliin. Mies tuli mukana. Sitten mua alettiin valmistelemaan leikkaukseen laittamalla muhun letkuja ja piikkejä. Pikkusen tuntui inhottavalle puudutuspiikin laitto selkään, mutta ei sattunut. Kesti vaan pari sekunttia. Leikkauksesta en tiennyt mitään. Kokoajan ajattelin, et kohta sanon niille verhon toisel puolel oleville, että älkää kertoko sitä milloin aloitatte ( pelkäsin, et mulle tulee huono olo jos ne kertoo sen ), mutta en ehtinyt sanoo niile mitään, kun vauvamme alkoi jo itkemään. En tuntenut siis yhtään mitään leikkauksesta enkä siitä et vauva oli nostettu mahastani pois. En edes liikkunut siin pöydäl mitenkään! Sitten vauvaa näytettiin mulle ja mies meni peseen sitä ym. Meillä ei ehdotettu mitään, et mies ois voinut leikata napanuoraa, mutta meidän vauval olikin niin tiukalla se napanuora kaulan ympäri, että se oltiin jouduttu katkasemaan siihen kaulalle, kun ei sitä oltas muuten saatu pois siit ympäriltä. (Luojan kiitos, et halusin itse suunnitellun sektion pelkojeni takia!!!) Mut ommeltiin kii ja vietiin heräämöön. Mies tuli sinne sit jonkun ajan päästä, ja vauvaakin käytettiin siel tisulla. Parin tunnin pääst pääsin huoneeseeni miehen kaa, ja vauva tuotiin sinne vast kolmen tunnin päästä
Vähä meinas tulla jo ikävä, mutta hyvää huoltahan ne siitä siellä muualla piti... Leikkauspäivän makasin sit vaan sängys vaik en mistään ollut yhtään kipee. Seuraavana päivänä tosin olin, mut sekin kipu oli siedettävää. Leikkausta seuraavan päivän iltana nousin myös ylös sängyst ekan kerran ja huimas. Käveleen lähin varsinaisesti vast sitä seuraavana päivänä. Eli ma leikkaus ja ke:na jo kävelin sairaalan käytävil ihan hyvin ja suorassa.
Vauvan hoidos ei ol mitää ongelmaa. Ainoo inhottava juttu sit kotona oli se, et jos makuultaan imetti, niin vauveli töni jaloillaan leikkaushaavaan, auts. Mut sinnehän voi värkätä jonku pikkutyynyn eteen, jos jaksaa
Parannuin mielestäni todella hyvin. Sektiosta nyt 3,5 kk. Joskus tuntuu haavassa, siel jossain syvällä, sellasia teräviä tuntemuksia, niinkuin tikinpää raapisi, mutta eihän se mikään tikinpää voi enää olla. Ehkä se on joku vähän tiukalle tikattu kudos tms. Raskausaikana kiloja tuli 18kg, joista 10 jäi osastolle ja 7 oon laihduttanut pisteitä laskien 8vkon ajan. Viel siis kilon tiputus niin ois lähtöpaino saavutettu, eli 52kg.
Jos kysyttävää vielä ilmenee, niin multa saa kysyä. Vastaan mielelläni
Ja näin siis Oysissa.
