Surullista!

[enkeli prinsessa]

Tänään se sitten tuli postista, kutsu lapsettomuustutkimuksiin.

Takana km ja kohtukuolema ja yritystä eikä vauvaa vaan kuulu...
Vielä enemmän asiasta teki surulliseksi se kun isoveli tokaisi yksi ilta, että onpa kumma jos ET TEE minusta enoa... siinä sitten itkua pidätellen tokaista, että me kaikki kun ei tehdä/saada niitä lapsia niin helposti kuin useimmat.

Masentaa pettyä kuukausi toisensa perään vaikka tietää, että tärppi ei ole käynyt. Sitä vaan niin toivoo joka kerta.
Monesti pidän itseäni niin epäonnistuneena ihmisenä ja syyttelen itseäni...

Toivottavasti vielä jokin kaunis päivä saamme oman vauvamme syliin...

 

[lohdutusta]

:hug: Tiedän tunteesi!Meillä kävi myös kutsu tutkimuksiin viime kesänä..Mutta ihme tapahtui ja ehdin tulla raskaaksi "luomuna"ennen tutkimuksia,vaikka sen ei pitänyt olla kovinkaan mahdollista lukuisten keskenmenojenkin jälkeen..Älä menetä sitä viimeistä toivonripettäsi,pidä siitä kiinni!Emme voi tietää,miksi mikäkin asia elämässä tapahtuu,emmekä ehkä koskaan edes saa tietää.Tiedän,että on vaikeaa seurata läheltä,kuinka yksi toisensa jälkeen tuosta noin vain saa lapsia ja itse on epätoivon partaalla.Kävin sen minäkin läpi ja oli rankkaa hyväksyä se,ettei minulle oltu suotu sitä mahdollisuutta niin helposti kuin muille.Tietysti olin onnellinen muiden puolesta mutta en itseni.Onneksi kuitenkin tapahtui ihme,vaikka en sitä tosiaankaan olisi uskonut!Ehkä veljesi ei ihan ymmärrä tunteitasi tai haluaa omalla tavallaan kannustaa uskomaan?Toivon teille kaikkea parasta ja,että tutkimukset tuottavat tulosta,jos ei ihme tapahdu teillekin ennen sitä :flower: