Suruaika ja pakolliset menot, miten jaksaa?

[Surupuserossa]

Se suurin suru joka vanhempia voi kohdata..Ammattiapua en ole saanut,enkä koe siitä olevankaan nyt apua (enää).

Mutta miten jaksaa pakolliset menot? hammaslääkärit, lääkärit,lasten neuvolat ym..

Tuntuu todella raskaalta. vaikka toki arkeen pitää päästä kiinni, mutta rajansa siinäkin.

Miten te olette pärjänneet vastaavassa tilanteessa?

 

["a.p"]

Ja siis esim.hammaslääkärit ovat samassa talossa kuin missä kuollutta hoidettu jne...
Eli kaikki muistuttaa tästä asiasta.

 

[aikaa menee]

Kyllä siihen aikaa menee, toisaalta taas ne arjen asiat auttavat pysymään järjissään.
Tuo seikka, että paikka muistuttaa, niin ensimmäinen käynti lienee se vaikein. Minun läheiseni menetti puolisonsa yllätten sairaalassa, jossa oli itse työssä. Siis nuorena, ei vanhuksena. Alku oli haastava, mutta siitä selvittyään ei koe työhön menoa vaikeana.

 

[mhuh]

Halaus ja osanottoni

Miksi ei ammattiapua? Pakolliset asiat joutuu hoitamaan, mutta kaiken sen ulkopuolella olisin niin itsekäs kun vaan mahdollista. Tervettä itsekkyyttä on ottaa kaikki apu vastaan, mikä on tarkoitettu juuri sinulle.

Ammattiavun puolella on todennäköisesti ihminen, joka on joutunut työnsä puolesta kohtaamaan sinun tilanteessasi olleita ihmisiä ennenkin. He osaavat auttaa sinua asioissa, jotka itse havaitset vasta myöhemmin.

Anna muiden auttaa, suru on sinun, mutta yksin et ole.

 

[viaras]

Ammattiapua on saatavilla, kunhan vaan on sinnikäs. Itse käyn psykologilla jo toista vuotta ja EMDR-silmänliiketerapiasta on ollut hyötyä.

Matkan varrella, ennen kuin pääsin tämän psykologin vastaanotolle, tapasin monta vähemmän ammattilaista. Kommentteja tuli laidasta laitaan.

Psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi ensi tapaamisella: On oma valinta, jos suruun jää kiinni. Ja tämä siis noin 2.5 kk lapseni menehtymisestä. Psykiatrin kommenttia en edes viitsi tähän laittaa.

 

["a.p"]

Kiitos teille.
Minullakin on nyt 2,5 kk lapsen poismenosta. Pakolliset menot hoidettu ja joinakin päivinä jopa iloitaan tulevasta joulusta ym. Sitten tulee niitä huonoja hetkiä.
Koen että nuo pakolliset menot jotenkin rasittavat, siksi en ole edes kysellyt enää ammattiavun perään. Vapaa-ajan olen mieluummin vain lasten kanssa.Periaatteessa olen ok, olen vahva ihminen. Asiaa puitu perheen ja miehen kanssa. Mutta se suruhan ei poistu,eikä tarvitsekaan.Se on vaan pakko surra.

 

["minna"]

Osanottoni. Ei voi kuvitella sitä surua ja mitä läpi käyt. Tuli vaan mieleen, että toisaalta voi olla hyvä, että niitä pakollisia menoja on, vaikka on vaikea lähteä ja ei millään jaksaisi. Jos olisi mahdollista olla vain,kotona lasten kanssa, saattaa sieltä olla entistä vaikeampi lähteä mihinkään. Toivon sulle voimia ja teidän koko perheelle.

 

["a.p"]

Kiitos
Tsemppiä myös muille joita suru on kohdannut.Näin joulun alla varsinkin kaikki tulee mieleen.

 

[mie.mie.]

siun suru on niin tuore ettei sitä vielä ees jaksa todeksi kunnolla uskoo.. asia ja hetki kerrallaan eteenpäin. Ammattiavun hankkimisella itelleen varmistat ajan ja tilan ett voit iskeytyy asiaan ilman häiriöitä. Ite helposti humahan tohottamaan niitä pakollisia ja oletan ett suru hälvenee kohtaamatta sitä.Terapiakäynnin aikana on sitä 'omaa aikaa' just kipeille jutuille.Ja sitten suru saa tilaa ja aikaa ja haalistuu..aikanaan..

 

[- vieras -]

Voimia sinulle surun keskelle. Itse menetin isäni viime syksynä,ja (toki on aivan eri asia menettää isä kuin lapsensa) karsin kaikki ei-ihan-pakolliset menot,esim lasten lääkärireissut hoiti mieheni,oman hammaslääkärin siirsin keväälle jne. En kokenut tarvitsevani ammattiapua,mutta otin aikaa olla vaan yksin tai tapasin ystävää,näistä oli paljon apua. Terve itsekkyys on sitä että pyrit tekemään sitä mitä haluat,esim jos haluat vaan olla lasten kanssa niin kieltäydy kyläilykutsuista,sulje puhelin jne. Keskity niihin hyviin hetkiin ja varaa aikaa ja tilaa surulle. Voimia.

 

[lähimmäinen]

Päivä ja hetki kerrallaan. Tee vain sen verran asioita mitä jaksat. Hoida itseäsi ja aseta myös omatkin tarpeesi tässä tilanteessa etusijalle. Anna surun tulla. Itku helpottaa ja taas jaksaa pätkän eteenpäin. Halaus sinulle!! ( Muuten missä päin asut? Jos asuisit täällä lähellä, niin voisin tarjota lastenhoitoapua sinulle!! )

 

["A.P"]

Kiitos ihanasta ajatuksesta, mutta nyt tuntuu että apua on liikaakin Lapset saadaan aina hoitoon kun tarvitsee. mutta nimenomaan haluan olla kotona lasten kanssa..

 

["mjn"]

Voi, otan osaa suruusi

Saisitko mahdollisesti jonkun läheisen mukaanne ensimmäisille käynneille tueksi? Joku ystävä, sukulainen tm. joka osaisi olla juuri oikein tukena.