Surua ja sekalaista pohdintaa

La olin päivystyksessä tuhruvuodon ja oikeanpuoleisen alavatsakivun vuoksi, silloin oli kasassa 5+5rv. Ultrassa kohdussa ei näkynyt mitään, ei kyllä missään muuallakaan. Seurannaksi sovittiin ultra perjantaille. Sunnuntaina alkoi sitten kirkas vuoto ja aika pian ilmestyi kudosmöykky siteeseen. Vuoto runsastui, tuli ihan reippaasti verta ja isoja hyytymiä eiliseen asti, nyt ei taas yhtään mitään. Kipua oikealla alavatsassa on edelleen. Päivystyksestä sanoivat että ei kannata tulla sinne kun on tuo ultra äitiyspolilla varattu mutta tuntuu tuskaiselta odotella sinne astikaan. Täytyy kai luottaa siihen kun lääkäri sanoi ettei näillä viikoilla voi vielä munatorvi revetäkään jos sikiö on sinne eksynyt, minulla on operoidut putket joten ku-riski on kohonnut.

Hitto kun ei tiedä yhtään mitä ajatella ja mitä tuolta perjantain ultralta odottaa. No, kohtu on varmasti tyhjä mutta jatko mietityttää.

Aika turha viesti näköjään tuli, ei mitään järkevää tekstiä näytä syntyvän vielä tästä päästä mutta pakko oli johonkin saada purkaa tapahtunutta.

Minulla on ollut muutenkin vaikeuksia näiden raskauksien kanssa, keskenmenoja on monta. En tiedä onko hullua edes yrittää enään kun kuitenkin minulla on jo lapsia, miehelläni ei ja itsekin toivoisin kovasti vielä yhtä pientä ihmistä elämääni.
 
jaksamista!

tulin kommentoimaan kun luin etta sinulla on ollut raskauksien kanssa ongelmia, ja kannattaako yrittaa, kun lapsia jo on.

Itsella on myos taustalla useampi keskenmeno ja ennestaan lapsia 2 kpl. Nykyisella miehella lapsia ei viela ole.

Minulla siis tytot vanhasta liitosta, 04 ja 05 syntyneet. mulla takana 12/08 rv 19 keskeytetty raskaus, geneettisin syin (kromosomipoikkeavuus loytyi syntyman jalkeen taustalta, ja antoi selityksen lapsiveden puuttumiselle ja poikkeavuuksille)
06/09 oli seuraava KM, ja sitten tulikin avioeroa yms...
uuden miehen kanssa raskautta alettiin toivoa ja 06/10 tuli jalleen KM rv 7-8. seuraavaksi olin sairaalassa samasta syysta 10/10, rv 6, ja siihen peraan raskauduinkin heti ja seuraava km tuli 11/10 rv 5.
Meilla alettiin tutkimaan keskenmenojen syyta, kuitenkin kavi niin ettei mitaan loytynyt. Ei mitaan vikaa mistaan, ja laitettiin huonon tuurin piikkiin. Kun tuloksia soitettiin, sain kertoa laakarille samalla etta testini oli jalleen positiivinen.
Toivottiin parasta.

Se kaikki epausko, toivottomuus, suru ja tahto saada viela lapsia.. johti siihen etta nyt on rv 16+1 vihdoin, ja vihdoin nayttaa silta etta meilla on tuuria ja miehestakin tulee elamansa ekaa kertaa isa. En kadu, en yhtaan. Rankkaakin on ollut, alkuaika hirveaa stressia, mutta tekisin saman uudelleen ihan varmasti, ja toivottavasti saamme taman jalkeen viela yhden lapsen. Toivottavasti.

Kovasti tsemppia! Ala luovu vauvahaaveistasi vastoinkaymisten vuoksi, koska joskus oikeasti se onni varmasti potkaisee myos teita. Plussaonnea!
 

Yhteistyössä