Mulla ainostaan esikko takana, alle viisi kuukautta sitten. Käynnistettiin viikoin 42+1 ja syntyi 42+3. Ei tahtonut käynnistyä, viisi Sytotec murua sain kahden päivän aikana, omia suppareita ei nimeksikään, toisena iltana tuntui hiukan, kiristeli selkää ja kolmannen päivän aamuna olin sormelle auki. Paikat kiinni ja epäkypsät kun äitiyspolille saavuin käynnistykseen.
Oksitosiinia sain klo 11 alkaen, ja 12.00 tuli ensimmäinen supistus. Aloitettiin 15ml/h ja nostettiin viidentoista minsan välein aina 90ml/h asti. Vasta klo 16, kalvojen puhkaisun jälkeen tuli kunnon kipeitä suppareita ja klo 18 sain epiduraalin, silloin 3cm auki. Kahdessa tunnissa avauduin 1cm joten mentiin aivan liian hitaasti. Klo 20 sain uuden satsin epiduraalia. Oksitosiini oli parhaimmillaan 110ml/h, mutta ei tuntunut mitään epiduraalin takaa. Klo 21 kätilö tutki kun sanoin että nyt tuntuu painetta kunnolla ja olin tunnissa avautunut loput 6cm. Ilmeisesti pitkittyminen/synnytyksen epäedistyminen johtui minulle siitä etten (todellakaan) osanut olla rentona suppareiden aikaan. Miten siinä voi olla rentona kun oksitosiinin vauhdittamat tulee minuutin välein ja kestää puolitoista minuuttia?? Ei mitenkään. Epiduraali vasta laukaisi jännityksen ja sitten alkoi tapahtua. 22.49 tyttö syntyi, ponnistusvaihe oli 24min, josta episiotomia kesti kymmisen minuuttia. Taisivat ponnistukseen nostaa 140ml/h oksitosiinin ja jälkeisissä laittoivat suoraan kanyyliin ampullin verran. Ihan hyvin meni loppupeleissä synnytys, oli vain niin vaikeaa saada kunnolla käyntiin. Multa varmaan puuttuu joku synnytys/supistusgeeni kokonaan. Saas nähdä miten käy jonain päivänä pikkukakkosen kanssa, sitten kun se tulee ajankohtaiseksi. Kovasti spontaania synnytyksen käynnistymistä toivoisin, kuten esikonkin kanssa.