S
Superhuijausta
Vieras
Supersiskot- kampanja mainostaa lastensuojelua ja kehottaa vastoin kansainvälistä tutkimustietoa ja tuhansien nuorten ja perheiden huonoja kokemuksia hakemaan apua lastensuojelusta.
Kampanja itse kohtelee henkilöstöään samaan tapaan kuin lastensuojelu asiakkaitaan kuten Katariina Sourin tapaus osoittaa. Perustuslakia ja ihmisoikeussopimuksia kunnioittamattomat prosessit, valheelliset lupaukset, olematon tietosuoja ja oikeusturva, asiattomat vihjaukset ja leimaaminen, valheellinen ja harhaanjohtava dokumentointi ja perusteettomat vapaudenriistot ovat lastensuojelun toimintatapoja, jotka oikeutetaan Katariina Sourin julkisen raiskauksen tapaan hyvällä päämäärällä- lapsen tai asiakkaan edulla, jonka saa määritellä vain itse laittomasti toimiva viranomainen.
Supersiskojen naiivi ja kampanjan kohteille suorastaan vaarallinen tietämättömyys palvelujärjestelmän riskeistä hämmästyttää kun tiedetään, että väkivaltaa kokeneet naiset ja tytöt eivät tutkimustenkaan mukaan saa tarvitsemaansa apua ammattitaidottomien auttajien kansoittamasta palvelujärjestelmästä vaan heidät liian usein uhriutetaan uudelleen.
Tässä nuoren naisen ja hänen vanhempiensa kertomus siitä, mitä tapahtuu kun nuori avautuu viranomaiselle kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Nuoren tapaus kuvastaa hyvin nykypäivän lastensuojelun tilaa eikä ole mikään harvinainen poikkeus. Harvinaista on vain se, että nuori sai oikeutta ja kotiutettiin. Varhaisen puuttumisen katastrofi eli kaamea suihinotto
Palvelujärjestelmään luottaminen voi hankaloittaa väkivaltaa kokeneen nuoren naisen elämää myös aikuisena, siinä vaiheessa kun hän on äiti ja jopa hänen tulevan lapsensa elämää. Esim. Supersiskot kampanjassa toimivien Ensi- ja turvakotien toiminta on jo kääntynyt alkuperäistä tarkoitustaan vastaan ja perustuu liian usein tuen sijaan äitien ja lasten eristämiselle ja epätieteellisille arvioinneille, joiden oletuksia asiakkaan ei ole lupa nähdä tai korjata:
" Ensi- ja turvakotien antamissa lausunnoissa on useimmiten kyse äidistä, joka sosiaalitoimen painostuksesta ja huostaanottouhan alla suostuu menemään ensikotiin. Sosiaalitoimi luonnollisesti antaa ensikodille ennakkotiedot äidistä ja tämän puutteista. Tälle pohjalle sitten rakentuu vanhemmuuden arviointi. Yleensä äiti ei edes tiedä, että ensikodin tarkoitus onkin vanhemmuuden arvioiminen, eikä tukeminen."
Ensi- ja turvakotien harharetki
Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä.
Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?
Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Viranomaispalavereissa asioita voidaan puida lapsen opettajan kuullen. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n Vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi niistä äideistä, jonka lapsen sijoituksen hallinto-oikeus myöhemmin purki perusteettomana.
Leikonniemen luottamukselliset keskustelut psykoterapeutille päätyivät hänen tietämättään lastensuojelun käsiin.
Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet.
YKSI HAASTATTELU LASTENSUOJELUN TILASTA MAASSAMME | voikukkien
Väkivaltaa kokeneita tyttöjä ja naisia eivät hyödytä väärät lupaukset avusta. Valheellisen auttamisvarmuuden sijaan Supersiskot- kampanjakin olisi voinut lähteä liikkeelle tosiasioiden tunnustamisesta. Nykyisin, asiakkaan olemattoman oikeusturvan aikana ainoastaan avunhakijan anonymiteetin takaavat internet-, terapia-, sielunhoito- ja vertaistukiryhmäpalvelut ovat käyttäjilleen turvallisia. Virallisten, mutta silti valvomattomien ja alati kaupallistuvien sosiaalipalvelujen käyttäminen sen sijaan aiheuttaa väkivaltaa kokeneille selkeän tietosuoja- ja oikeusturvariskin, joka vaikuttaa ( esim. vailla asiakkaan luku- ja korjausoikeutta 75 vuotta säilytettävien asiakaskirjausten muodossa) vielä vuosikymmenten päähän avunhakemisesta, jopa seuraavaan sukupolveen. Lastensuojelun kehittäjät- ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin : " Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan ( virallisille tahoille) koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."
Tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjäytymisen ehkäisy on tärkeä ja kannatettava tavoite mutta se ei toteudu antamalla väärää tietoa palvelujärjestelmän toiminnasta. Eikö olisi jo aika havahtua todellisuuteen ja alkaa valheellisten mainoskampanjojen sijaan kehittää lainmukaisesti toimivia palveluja, joissa asiakasta oikeasti kuullaan ja palvellaan?
Kampanja itse kohtelee henkilöstöään samaan tapaan kuin lastensuojelu asiakkaitaan kuten Katariina Sourin tapaus osoittaa. Perustuslakia ja ihmisoikeussopimuksia kunnioittamattomat prosessit, valheelliset lupaukset, olematon tietosuoja ja oikeusturva, asiattomat vihjaukset ja leimaaminen, valheellinen ja harhaanjohtava dokumentointi ja perusteettomat vapaudenriistot ovat lastensuojelun toimintatapoja, jotka oikeutetaan Katariina Sourin julkisen raiskauksen tapaan hyvällä päämäärällä- lapsen tai asiakkaan edulla, jonka saa määritellä vain itse laittomasti toimiva viranomainen.
Supersiskojen naiivi ja kampanjan kohteille suorastaan vaarallinen tietämättömyys palvelujärjestelmän riskeistä hämmästyttää kun tiedetään, että väkivaltaa kokeneet naiset ja tytöt eivät tutkimustenkaan mukaan saa tarvitsemaansa apua ammattitaidottomien auttajien kansoittamasta palvelujärjestelmästä vaan heidät liian usein uhriutetaan uudelleen.
Tässä nuoren naisen ja hänen vanhempiensa kertomus siitä, mitä tapahtuu kun nuori avautuu viranomaiselle kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Nuoren tapaus kuvastaa hyvin nykypäivän lastensuojelun tilaa eikä ole mikään harvinainen poikkeus. Harvinaista on vain se, että nuori sai oikeutta ja kotiutettiin. Varhaisen puuttumisen katastrofi eli kaamea suihinotto
Palvelujärjestelmään luottaminen voi hankaloittaa väkivaltaa kokeneen nuoren naisen elämää myös aikuisena, siinä vaiheessa kun hän on äiti ja jopa hänen tulevan lapsensa elämää. Esim. Supersiskot kampanjassa toimivien Ensi- ja turvakotien toiminta on jo kääntynyt alkuperäistä tarkoitustaan vastaan ja perustuu liian usein tuen sijaan äitien ja lasten eristämiselle ja epätieteellisille arvioinneille, joiden oletuksia asiakkaan ei ole lupa nähdä tai korjata:
" Ensi- ja turvakotien antamissa lausunnoissa on useimmiten kyse äidistä, joka sosiaalitoimen painostuksesta ja huostaanottouhan alla suostuu menemään ensikotiin. Sosiaalitoimi luonnollisesti antaa ensikodille ennakkotiedot äidistä ja tämän puutteista. Tälle pohjalle sitten rakentuu vanhemmuuden arviointi. Yleensä äiti ei edes tiedä, että ensikodin tarkoitus onkin vanhemmuuden arvioiminen, eikä tukeminen."
Ensi- ja turvakotien harharetki
Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä.
Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?
Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Viranomaispalavereissa asioita voidaan puida lapsen opettajan kuullen. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.
Naantalissa asunut Ani Leikonniemi, MTKL:n Vuoden Peppi ja HOL ry:n perustaja on yksi niistä äideistä, jonka lapsen sijoituksen hallinto-oikeus myöhemmin purki perusteettomana.
Leikonniemen luottamukselliset keskustelut psykoterapeutille päätyivät hänen tietämättään lastensuojelun käsiin.
Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet.
YKSI HAASTATTELU LASTENSUOJELUN TILASTA MAASSAMME | voikukkien
Väkivaltaa kokeneita tyttöjä ja naisia eivät hyödytä väärät lupaukset avusta. Valheellisen auttamisvarmuuden sijaan Supersiskot- kampanjakin olisi voinut lähteä liikkeelle tosiasioiden tunnustamisesta. Nykyisin, asiakkaan olemattoman oikeusturvan aikana ainoastaan avunhakijan anonymiteetin takaavat internet-, terapia-, sielunhoito- ja vertaistukiryhmäpalvelut ovat käyttäjilleen turvallisia. Virallisten, mutta silti valvomattomien ja alati kaupallistuvien sosiaalipalvelujen käyttäminen sen sijaan aiheuttaa väkivaltaa kokeneille selkeän tietosuoja- ja oikeusturvariskin, joka vaikuttaa ( esim. vailla asiakkaan luku- ja korjausoikeutta 75 vuotta säilytettävien asiakaskirjausten muodossa) vielä vuosikymmenten päähän avunhakemisesta, jopa seuraavaan sukupolveen. Lastensuojelun kehittäjät- ryhmän lastensuojelutoimien kohteeksi joutuneen nuoren sanoin : " Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan ( virallisille tahoille) koska hän ei voi vaikuttaa siihen mitä sen jälkeen tapahtuu."
Tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjäytymisen ehkäisy on tärkeä ja kannatettava tavoite mutta se ei toteudu antamalla väärää tietoa palvelujärjestelmän toiminnasta. Eikö olisi jo aika havahtua todellisuuteen ja alkaa valheellisten mainoskampanjojen sijaan kehittää lainmukaisesti toimivia palveluja, joissa asiakasta oikeasti kuullaan ja palvellaan?
