Suomenruotsalaiset tai ruotsinkieliset perheet!

[kielisumppu]

Miten teillä on hoidettu puhumiset?
Meillä on esikko 7 ja toinen 1,5v... Esikko ei puhu sekakieltä vaan osaa suomi-ruotsi(-englanti) ja vaihtaa lennosta, jos sanoo, että jatka sillä kielellä.
Meillä haluan kuitenkin että kotona puhutaan sitä kultaista ruotsia, koska suomenkielinen koulu. Myös niitä englantivaikutteita löytyy kotoa.

Mutta aina siinä mättää joku. Kun tullaan koulusta, ollaan aina niin kärttyisiä kun sillä suomella ei voi enää jatkaa.
Äiti sä oot ihan tyhmä!
Mä en puhu mitään tyhmää ruotsia!
MÄ PUHUN SUOMEA! En mä oo ruotsalainen! Mä oon suomalainen! Suomen kieli on suomi ja Ruotsin ruotsi!

Ja turha siihen on selittää, että vaikka puhuisi mitä Ambomaata ja asuu Suomessa on suomalainen....
Meillä yhden tuollaisen kohtauksen jälkeen pyysin, että kertoisitko iskälle mitä minulle sanoit. Ruotsiksi.

Tyttö oli mennyt iskänsä luokse, ja huutanut kurkku suorana päin naamaa:
"Du är skit!"

Jäähyllehän siitä päästiin (kymmenen minuutin)
Ongelmana on siis se, että lapsi ei halua kuin suomea puhua.

Nyt pienellä alkaa olla kohta tarhan aloitus ja sellaiset edessä...
Olen miettinyt, pitäisikö hänen kohdallaan lähteä ruotsinkieliselle linjalle.
Että koko suomen kieltä ei opetettais ollenkaan. Tai sit, että vaihdettais ruotsinkieliseen kouluun ja kotona suomea.
Tai jotain.
Minä oon meillä se, joka ei vastaanota kuin ruotsinkielisiä pyyntöjä.
Tai jos kyse on jostain oikeesti isosta asiasta se on ihan sama mitä kieltä puhuvat.

Meillä tyttö tulee usein huutamaan keittiöön että "vettä!"
Kysyn että "Jag är ledsen vad?"
ja sitten sieltä tulee hyvin pitkä, ja vastahakoinen "vatten"...

Räcker det?
Snälla ge mig lite vatten?
Hitaasti ja vaivautuen.

Meillä mies antaa vaikka sanoisi ihan vaan vettä.

Pienempi puhuu ruotsia pääosin, jotain suomea kun isosisko on opettanut.

Miten teillä hoidetaan kielihommat?

 

[Mummeliisa]

Asumme ruotsinkielisellä paikkakunnalla.
Minä olen suomenkielinen ja ensimmäinen mies oli ruotsinkielinen.
Lapset käyneet ruotsinkielisiä kerhoja, eskaria ja kouluja.

Kotikielenä dominoinut suomi, muualla ruotsi.

Jäin miettimään miksi ihmeessä et vastaanota lapsen pyyntöjä kun ne ymmärrät? Ja miksi pyydätte kielenvaihtoa puhuvalta lapselta kesken puheen? Minä regoin kyllä kaikkeen puheeseen, riippumatta millä kielellä tulee. Samoin teki mies. Ja silti lapset kasvaneet täysin kaksikielisiksi aikuisiksi.
Miksi tehdä Iso Numero?

 

["mamma"]

Mielestäni vanhemmat puhuvat lapsilleen sitä kieltä, mikä on vanhemman oma äidinkieli, mikäli haluavat lapsista kaksikielisiä.

Itse olen suomalainen, puhun lapsille suomea. Mies on ruotsalainen ja puhuu lapsille ruotsia. Koulu on ruotsalainen ja kotona pääkielenä suomi, koska itse olen enemmän tässä lasten kanssa.

Toimii.

 

[ap?!]

Asumme ruotsinkielisellä paikkakunnalla.
Minä olen suomenkielinen ja ensimmäinen mies oli ruotsinkielinen.
Lapset käyneet ruotsinkielisiä kerhoja, eskaria ja kouluja.

Kotikielenä dominoinut suomi, muualla ruotsi.

Jäin miettimään miksi ihmeessä et vastaanota lapsen pyyntöjä kun ne ymmärrät? Ja miksi pyydätte kielenvaihtoa puhuvalta lapselta kesken puheen? Minä regoin kyllä kaikkeen puheeseen, riippumatta millä kielellä tulee. Samoin teki mies. Ja silti lapset kasvaneet täysin kaksikielisiksi aikuisiksi.
Miksi tehdä Iso Numero?

No kokeilimme sitä kerran ja lapsi ei puhunut ruotsia koko hemmetin viikkona sanaakaan! Että niinmpä niin... Se ei auta yhtään, josko minä puhun hänelle sillonna ruotsia, ei juuri kiinnostanut häntä, koska " minä puhun kieltä mitä haluan" Joillakin muilla varmaan toimii, meillä ei. Ei, en pyydä kielenvaihtoa kesken puheen, vaan JOS pyytäisin varmasti vaihtuisi samantein.

 

[Mummeliisa]

No kokeilimme sitä kerran ja lapsi ei puhunut ruotsia koko hemmetin viikkona sanaakaan! Että niinmpä niin... Se ei auta yhtään, josko minä puhun hänelle sillonna ruotsia, ei juuri kiinnostanut häntä, koska " minä puhun kieltä mitä haluan" Joillakin muilla varmaan toimii, meillä ei. Ei, en pyydä kielenvaihtoa kesken puheen, vaan JOS pyytäisin varmasti vaihtuisi samantein.

Mutta mitä se haittaa vaikka lapsi puhuisi vain suomea/ruotsia viikon, kaksi tai vaikka vuoden? Ihan samalla lailla meillä on lapsilla ollut alakouluvaiheessa vaihe, jolloin suomea ei puhuta käytännössä lainkaan (ellei kylässä ole sellaisia ihmisiä jotka osaavat vain suomea) ja sitten aikanaan asia taas tasottuu.

 

[Draumsyn]

En tiedä, menenkö nyt ihan metsään, mutta rupesin miettimään, mahdetaanko koulussa kiusata ruotsinkielisyydestä? Tuli tuosta "Mä oon suomalainen ja Suomen kieli on suomi!"-kommentista mieleen. Toivon kovasti toki, että olen väärässä.

Minä varmaan sinun tilanteessasi muuttaisin kodin täysin ruotsinkieliseksi (sain sen käsityksen, että ruotsi on teidän molempien vanhempien kieli).

Kokemusta asiasta ei ole, koska meillä ollaan ihan vain suomenkielisiä, mutta uteliaisuuttani rupesin ketjua lukemaan.

 

[mumrik]

Meillä minä puhun ruotsia ja isä suomea, yhteinen kieli aikuisilla suomi. Päiväkoti ja koulu lapsilla ruotsiksi. Harrastukset enimmäkseen ruotsiksi. Ainoastaan nuorin, 3v protestoinut ja puhunut vain suomea. Aloitti nyt syksyllä päiväkodissa, ja toisen viikon jälkeen oli jo unohtanut protestinsa ja puhuu aivan täydellistä ruotsia. Siihen asti olin kyllä jo vähän epätoivoinen, että mitenköhän käy, kun kerhossa ollessaan puhui myös suomea. Meillä nuo harrastukset tietoisesti valittu ruotsiksi, että saavat sitäkautta ruotsinkielisiä kavereita, ja huomaavat, ettei se ole vain koulun ja äidin kieli.

 

[näin]

Ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta, mutta meillä 5-vuotias lapsi käy englanninkielistä päiväkotia.
Me vanhemmat olemme suomenkielisiä ja lapsi yrittää kotonakin puhua englantia. Jos itsekseen leikkii ja puhuu, niin kieli on aina englanti. Jotenkin ajattelisin, että kavereillakin on osansa tuossa..päivät kun on siellä päiväkodissa ja leikkikaverit on siellä.

 

["vieras"]

Ei ole kokemusta kaksikielisyydestä, mutta haiskahtaa vähän siltä, että esikoista voidaan pitää pilkkana koulussa. Ota asia puheeksi kotona. Jos käy jotain kiusaamisjuttuja ilmi, niin koulun vaihto ruotsinkieliseen voisi olla yksi vaihtoehto.

 

["poikia3"]

Meillä miehen kieli on ruotsi ja minun suomi. Pojat ovat käyneet ruotsinkielisessä hoidossa ja ovat nyt ruotsinkielisessä koulussa. Rupesivat puhumaan ruotsia myöhään, mutta nykyään aina isälleen puhuessa puhuvat ruotsia ja minulle suomea. Ikää pojilla siis 6 ja 9, esikoinen puhuu vain suomea, hänellä eri isä, mutta hänkin ymmärtää ruotsia täysin.

 

["vieras"]

No kokeilimme sitä kerran ja lapsi ei puhunut ruotsia koko hemmetin viikkona sanaakaan! Että niinmpä niin... Se ei auta yhtään, josko minä puhun hänelle sillonna ruotsia, ei juuri kiinnostanut häntä, koska " minä puhun kieltä mitä haluan" Joillakin muilla varmaan toimii, meillä ei. Ei, en pyydä kielenvaihtoa kesken puheen, vaan JOS pyytäisin varmasti vaihtuisi samantein.

Miten omasas lapsuudenkodissasi toimittiin?

 

[Björn]

Taisin nähdä teidät yksi päivä kaupassa, tai ainakin vastaavanlaisen tapauksen...
Ymmärrän tavallaan huolesi, ja tavallaan taas en. Jos kerran ymmärrät suomea, niin mikset anna lastesi puhua suomea, jos he niin haluavat? Koulu on aika iso osa tuonikäisen elämää, ja kun elää jatkuvasti kaksikielisessä ympäristössä, niin on aika vaikeaa pinnistellä, ettei sekoittaisi yhtään kieliä keskenään. Kokeeko lapsi, että hän pystyy ilmaisemaan itseään paremmin suomeksi? Itse käytän oikeastaan vain ruotsia, ja kokemuksesta tiedän, että on aika rasittavaa selostaa jotain ruotsiksi kokemaani juttua vaikkapa suomenkielisille vanhemmilleni suomeksi, vaikka siis osaan kyllä suomea ihan hyvin, onhan se äidinkieleni. Olen enemmän sinut ruotsin kielen kanssa, kun käytän sitä 99% vuorokaudesta.

Minusta et saa kieltää lapsiasi puhumasta suomea, vaikka kyseessä olisikin vain pikku juttu kuten veden pyytäminen. Myös lasten täytyy saada päättää itse, mitä kieltä puhuvat, aivan kuten sinäkin olet päättänyt että puhut lapsillesi ruotsia. Jos lapsi kysyy jotain suomeksi, niin vastaat siihen johdonmukaisesti ruotsiksi ja that's it. Molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.

 

[Piikikäs]

Mä myös ehkä lähtisin siitä että lapsi saa puhua mitä puhuu, mutta sinä voit pitää kiinni siitä että puhut lapselle vain ruotsia.

Onko lapsi siis ensimmäisellä luokalla? Oliko sitä ennen suomenkielisessä vai ruotsinkielisessä tarhassa? Hyvinkin on voinut koulussa kuulla tämän "suomessa puhutaan suomea"-ajatuksen.

Toivottavasti lapsen "kieliuhma" tyyntyy ajan kanssa. varmasti hän vanhempana osaa arvostaa kaksikielisyyttään ja kiittää myös sinua siitä että olet ruotsinkielen pitänyt osana arkea.

 

[vrs]

Vähänkö oot naurettava!

Kaikesta ihminen saakin ongelmia aikaseksi. Anna jo olla. Sinä voit päättä mitä kieltä ITSE puhut ja that's it. Mies puhuu mitä puhuu ja lapset samaten. Tuolla menolla lapsi ei kohta puhu sanaakaan ruotsia, kiusallaankaan.

 

[ap!?]

Mietin jo tota koulukiusaamista, ei ole ollut.
Omassa lapsuudenkodissa olin ruotsinkielisessä koulussa ja kotona puhuin vain ruotsia.
Tokaluokka kun oli päätöksessä vanhempani sanoivat, että ensi vuonna aloitat suomenkielisessä koulussa.
Menin sinne siis täysin ummikkona. En ymmärtänyt mitään, en tajunnut mitään.
Viikossa opin kuiteskin jo paljon.

Omille en halunnut sitä antaa joten olemme nyt tällä linjalla.
Haluan oikeastaan antaa puhua suomea, koska olette saaneet sen kuulostamaan järkevältä ratkaisulta.
Meidän neiti tuli tähän äsken:
"Äiti, anteeks että mä haukuin iskää..."
Haluutko että sanon ruotskiksi?'
Met finns ingen anledning att säga på svenska.
Gå berätta för pappan som inte är ledsen.

Sanonko mä ruotsiksi?
M:Om du vill.
H: Om pappa om det?
M: Jo, visst.

Hej, pappa!
Ursäkta.
Mistä sinä anteeksi pyydät...
Jag sa ju på fredag ??.... ett fult ord bajs ....
Ei se minua haittaa.
I: Kom hit, jag skulle älska.
H: Varför?
I: Kom nu, men.
I: Lyssna, du är min käraste och sötaste någonsin.
H: Ja?
I:Och gissa vad.
H: Ja?
I: Du är precis lika kär för mig, skulle du säga till mig, även om
H: Ja, säg inte det ordet.
I: Okej, men inte höra. Talar språket, men vad du vill, eller hur?
H: Ja.
I: Vill du tala finska?
H:Nej, jag vill inte till svenska.
Jag vill tala svenska och finska. Kan jag?
Me: Ja, du

Että sellanen. Mainitskin tossa alotusviestissä, ettei puhu sekakieltä, mutta nyt se kieli tuli taloon.