Suomen vanhemmat, meillä on ongelma!!

[keppälerttu]

Muutama viikko sitten uutisvuodossa oli puhetta jostain kyselystä, jossa oli kysytty 18-30v ja 40-60v ihmisiltä kunnioittavatko he tuota toista ikäryhmää, nuoremmasta ryhmästä 75% kunnioitti vanhempia, mutta vanhemmista vain n 30% kunnioitti nuorempiaan..

Järkyttävää, ainakin minusta koska tämä vanhempi ryhmähän on juuri se ikäpolvi, joka on kasvattanut tuon nuoremman.

(tästä jo kerran Jonseredin, kai, kanssa puhuttiin, mut siinä ei juuri muilta mielipiteitä tullut)

Nyt tämä asia tuli taas mieleen kun oli tuo aikuisuuden ikärajan nosto puheena.

Eikös meidän kuulu kasvattaa lapsista sekä sellaisia jotka kunnioittavat meitä (siinä tuo vanhempi ryhmä on onnistunutkin) mutta myös sellaisia, joita me itse pystymme kunnioittamaan.

Enemmänhän tuo kertoo siitä, et tämä vanhempi ryhmä on epäonnistunut, ainakin mielestään, kuin siitä, et nuo nuoremmat on epäonnistuneet.

Jatkuvasti saa lukea haukkumisia siitä miten lapset ja nuoret käyttäytyvät huonosti ja miten he ovat jotenkin epäonnistuneita, meidän aikuisten mielestä, eihän ne lapset epäonnistu, jos me autamme ja tuemme ja teemme kaikkemme heitä auttaakseen.

Nyt perk. tehkää jotain, ettei meistä tule samanlaista ryhmää, joka ei voi ylpeänä katsoa kasvattamaansa sukupolvea, ja sanoa, hitto, me kasvatettiin niistä kunnollisia, me ollaan hyviä.

 

[keppälerttu]

ai ettei kiinnosta :snotty:

 

[Kärsäpärstäinen]

Tuossa on varmaan se sukupolvien välinen kuilu, kun monet asiat jotka vanhempien ihmisten mielestä ovat erittäin moraalittomia tai muuten vaan sopimattomia, ovat monille nuoremmille ihmisille aivan normaaleja.
Avioton lapsiki nku nsaattaa olla monelle vanhemmalle ihmiselle suuri häpeä ja kauhistus, vaikka pk-seudullakin kolmasosa lapsista syntyy nykyisin avoliittoon tai yksinäiselle äidille :/

 

[Naksneppari]

Eiköhän se ole niitä yhdessä elämisen lakeja, että "ennen kaikki oli paremmin" ja "kaikki saatiin isommalla työllä, kun nyt on niin helppoa" - siihen liittyen nuoremman sukupolven arvostus on laimeaa.

Jokaisella sukupolvella on omat kompastuskohtansa ja hankaluutensa, mutta ikäluokkien rajojen yli voi olla vaikeaa nähdä. Oma elämä itse elettynä ja läpikuljettuna tuntuu monesti siltä ainoalta oikealta tavalta elää - niinhän se menee naapuria katsellessakin. Siitä, mistä ei tiedä, on helppo olla välittämättä. Jos taas ei välitä, ei voi arvostaa, ajattelen niin.

 

[höh]

entäs se 30-40v ryhmä, eikö niiltä kysytty mitään?