Suojaheijasteista...?Ja istumisesta...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mammuska
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

mammuska

Jäsen
25.07.2004
532
0
16
Eli mein tyttö nyt 1v9kk,kehitysvammainen,aivoissa rakennepoikkeavuuksia,hypotoninen.Kysynkin että kun meillä ei tämä istuminen onnistu kun puuttuu suojaheijasteet eli ei laita käsillä yhtään vastaan kun on kaatumassa sivuille että voikohan ne suojaheijasteet vielä tulla tytölle?Onko muilla kokemusta että ne on tullut myöhäisessä vaiheessa?!
 
Meillä lapsi, joka 1v4kk. Juuri tänään fysioterapeutti sanoi, että ensin täytyy oppia ottamaan käsillä vastaan/varaamaan käsiin, että suojaheijasteet voivat tulla. Kyllä se vielä mahdollista on, ei luovuteta!!!!!
Eli meidän lapsi ei varaa käsiin, eikä kyllä jaloilleenkaan ota painoa, nyt vaan seisotetaan telineessä ja harjoitellaan myös käsilleen painon ottoa ja kaikkea muuta tietenkin lisäksi!!!
 
Kiitos vastauksestasi!Kyllä se aina on kiva kuulla että muillakin samanlaista tilannetta...Meilläkään ei varaa jaloilleen ja myös seisomatelineessä seisoskellaan.Pitää vain jatkaa harjoituksia,tuo asia oli jäänyt mulle vähän epäselväksi että voiko ne vielä tulla esiin mutta tuo vastauksesi oli kiva kuulla,toivoa on :)
 
Minun tyttärelläni on siis tämä psykomotorisen kehityksen viivästys sekä hahmotushäiriö,koskien nimenomaan asentotuntoa,hänellä on myös lihashypotonia ja vielä sokerina pohjalla ns.yliliikkuvat nivelet,ja näistä johtuen liikunnallinen kehitys on ollut hidasta. Kehitysvamma diagnoosia ei ole asetettu,mutta ei täysin pois suljettukaan.
Vielä viime syyskuussa,eli 1,6v häneltä puuttui täysin suojaheijasteet ja istuminen ei onnistunut,nyt 2 viikkoa vaille 2v hän jo istuu asetettuna tukevasti,pystyy korjaamaan asentoaan,kurkottamaan leluja ilman että kaatuu,ja jossain määrin ottaa käsillä tukea,kun on kaatua,eteen paremmin kuin sivulle. Kehitystä tapahtuu mutta hitaasti,kaikki ns.aikataulut on saanut unohtaa jo kauan sitten. Välillä on tuntunut ettei mitään tapahdu,mutta sitten yllättäen mennään taas eteenpäin. Meidän tytöllä on myös sensitiivisyyttä käsissä,mikä on ollut omiaan hidastamaan ryömimisen ja konttauksen kehittymistä.

Aina välillä huoli lapsesta pukkaa voimakkaasti päälle,mutta on vain elettävä päivä kerrallaan.Meillä on myös aivan ihana jumppari,joka aina jaksaa kannustaa ja tukea myös äitiä,ja valaa uskoa siihen,että jonain päivänä tyttö liikkuu itsenäisesti.Hänellä on paljon kokemusta ja tehnyt töitä myös liikuntavammaisten lasten kanssa,ja myös lasten kanssa joilla on samantyyppisiä ongelmia kuin meidän Jennukalla.
 

Yhteistyössä