Minun tyttärelläni on siis tämä psykomotorisen kehityksen viivästys sekä hahmotushäiriö,koskien nimenomaan asentotuntoa,hänellä on myös lihashypotonia ja vielä sokerina pohjalla ns.yliliikkuvat nivelet,ja näistä johtuen liikunnallinen kehitys on ollut hidasta. Kehitysvamma diagnoosia ei ole asetettu,mutta ei täysin pois suljettukaan.
Vielä viime syyskuussa,eli 1,6v häneltä puuttui täysin suojaheijasteet ja istuminen ei onnistunut,nyt 2 viikkoa vaille 2v hän jo istuu asetettuna tukevasti,pystyy korjaamaan asentoaan,kurkottamaan leluja ilman että kaatuu,ja jossain määrin ottaa käsillä tukea,kun on kaatua,eteen paremmin kuin sivulle. Kehitystä tapahtuu mutta hitaasti,kaikki ns.aikataulut on saanut unohtaa jo kauan sitten. Välillä on tuntunut ettei mitään tapahdu,mutta sitten yllättäen mennään taas eteenpäin. Meidän tytöllä on myös sensitiivisyyttä käsissä,mikä on ollut omiaan hidastamaan ryömimisen ja konttauksen kehittymistä.
Aina välillä huoli lapsesta pukkaa voimakkaasti päälle,mutta on vain elettävä päivä kerrallaan.Meillä on myös aivan ihana jumppari,joka aina jaksaa kannustaa ja tukea myös äitiä,ja valaa uskoa siihen,että jonain päivänä tyttö liikkuu itsenäisesti.Hänellä on paljon kokemusta ja tehnyt töitä myös liikuntavammaisten lasten kanssa,ja myös lasten kanssa joilla on samantyyppisiä ongelmia kuin meidän Jennukalla.