Sukututkimuksesta

[Geenejä miettivä]

Mitä mieltä sukututkimuksessa on, ainakaan jos noin biologiselta kantilta sukutukimusta ajatellaan?
Kun suvussa ei tarvitse muuta kuin jonkun isä ei olekaan siitä suvusta josta ajatellaan, niin kaikkihan tavallaan romuttuu.

Omalta kohdata katsottuna, itse olen ns. avioliiton ulkopuolella syntynyt. Isäni kyllä on tiedossa, muttei virallisesti.

Oman isäni isäkin on syntynyt avioliiton ulkopuolla. Ja kun tiedän paljonkin tapauksia, missä kaikki avioliitossa syntyneet lapsetkaan eivät ole biologisesti aviomiehen lapsia, vaikka virallisesti ovatkin.

Biologiselta kannalta kannattaisi ehkä seuratakin vain äitilinjoja.

Eräs mielenkiintoinen juttu. Mitokondriot, eli solumoottorit periytyvätkin pelkästään äidiltä perilliselle, oli kyseessä poika tai tyttö.

Minulla on vain yksi lapsi, poika. Minun mitokondriot eivät periydy, sillä poikani mahdollisesti saadessa lapsen, hänen lapsensa perivät äitinsä mitokondriot.

 

[Juups]

Ei sukututkimusta tehdäkään biologisten vaan sosiokultuuristen tarpeiden vuoksi.

 

[vieras]

hmm.. tuota puolta ei mielellään haluta tuota esille. sukujen merkitys on niin..

 

[Vieras]

Ei sukututkimusta tehdäkään biologisten vaan sosiokultuuristen tarpeiden vuoksi.

Aivan näin. Tähänhän perustuu esim. se, etteivät jotkut vanhemmat halua tunnustaa, tai olla edes missään tekemisissä omien biologisesti omiksi tietämiensä lasten kanssa.

 

[huh huh]

Voi ette tiedä mihin soppaan meidän perhe joutui kun aloimme läheiselle tekemään sukututkimusta.Sieltä löytyikin yllättäviä mörköjä jota läheiseni ei kestänyt, muutenkin vaikeaan tilanteeseen iski vielä painajainen suvusta.Viimeksi tänään olen itkenyt sitä ja viime yönä, eilen...pieniä lapsia meilläkin kyllä on hankala tilanne, en tiedä miten eteenpäin, minun pitäisi saada läheiseni jonnekkin apua saamaan mutta en saa, tuskaa

 

[4n äiti]

oisuit ehkä arkaan paikkaan. nimittäin siihen, miksi jokainen äiti toivoo sitä tyttöä. ääneenhän tästä ei puhuta, mutta vain tyttären lapsista voi olla varma, että ne on sukua. tämä on aikojen saatossa iskostunut syvälle alitajuntaamme juuri ton periytymisjutun takia. sukututkimus on enemmänkin oman identiteetin määrittelemistä varten. äitini on tutkinut sukunsa niin kauas kun pystyy. kaikkea mahtuu mukaan. mutta ei niistä kukaan ressiä ole ottanut, vanhoja juttujahan ne on.

 

[Keittiönoita]

Mitä tarkoitat tuolla "Kun suvussa ei tarvitse muuta kuin jonkun isä ei olekaan siitä suvusta josta ajatellaan, niin kaikkihan tavallaan romuttuu"? Siis sitäkö, että avioliitossa syntyneen lapsen isäksi paljastuukin naapurin Reino? Silloin varmasti romuttuu paljon muutakin kuin vain sukututkimus

Mun siskoni on pitkään tehnyt sukututkimusta ja kyllä hän on sinne lehtolapsetkin merkinnyt. Myös lapsen isän, jos se on ollut tiedossa.

 

[Vieras]

Eihän sen tarvitse paljastuakaan, mutta kun se juttu onkin siinä, ettei me koskaan tiedetä onko ne esi-isät tai äidit siellä menneisyydessä oikeasti vanhempiensa biologisia lapsia (siis oikeasti sukua). Esim. iso-isän isä ei oikeasti olekaan isänsä tms.

Mitä järkeä on sukua tutkia ainakaan isän puolelta koska kaikki tuolla menneisyydessä on vaan oletusta?

Onhan tunnettu tosiasia, että 10-20 prosenttilla lapsista on joku muu isä, kuin oletettu, ennenaikaisissa avioliitoissa syntyneistä.

 

[Keittiönoita]

Eihän sen tarvitse paljastuakaan, mutta kun se juttu onkin siinä, ettei me koskaan tiedetä onko ne esi-isät tai äidit siellä menneisyydessä oikeasti vanhempiensa biologisia lapsia (siis oikeasti sukua). Esim. iso-isän isä ei oikeasti olekaan isänsä tms.

Mitä järkeä on sukua tutkia ainakaan isän puolelta koska kaikki tuolla menneisyydessä on vaan oletusta?

Onhan tunnettu tosiasia, että 10-20 prosenttilla lapsista on joku muu isä, kuin oletettu, ennenaikaisissa avioliitoissa syntyneistä.

Oukei. Noh, kyllä mä ainakin kuvittelisin, että myös adoptiolapset voitaisiin laskea mukaan sukututkimusta tehtäessä. Vaikka eivät sukuun biologisesti kuulukaan. Samalla tavalla ajattelen, että jos joku mies X on ollut lapsen Y elämässä isän roolissa tietämättä, ettei ole lapsen isä, niin kuuluu sukututkimukseen myös. Mä miellän sukututkimuksen lähinnä suvun historiaksi enkä niinkään geenikartaksi, joten geneettisesti sukuun kuulumaton mun mielestä kuuluu sukututkimukseen, jos hän historiallisesti on ollut osana ko sukua.

 

[Vieras]

Itse olen ollut isä-puoleni lapsi ihan vauvasta asti. Äitini meni naimisiin isä-puoleni kanssa kun olin alle 1 vuotias.
Isäni olisi tunnustanut minut lapsekseen vaikken olekaan hänen, mutta äitini kieltäytyi siitä. Johtuen siitä, että hänellä oli edellinen avioliitto todella väkivaltainen.
Hän joutui antamaan kaksi pientä lasta näiden isälle, koska tämä uhaksi tappaa äitini ja lapset jos ei suostu. Samalla hän joutui jättämään kotinsa ja omaisuutensa miehelle eikä saanut erossa mitään.
Tämä biologinen isä laittoi sitten lapset kuitenkin lastenkotiin.
Vaikka olenkin ollut kuin oma lapsi ei koskaan ole tuntenut kuuluvani isä-puoleni sukuun.
Tämä juttuni on nyt ihan aiheen vierestä, mutta kerroinpa kuitenkin.

 

[Karuski]

eikä siinä ihmeitä ainakaan meille tullut esille..

 

[Keittiönoita]

Ja vielä tuli mieleeni, että enhän mäkään tiedä varmaksi, että olen äitini tytär. Syntymästäni kun en muista yhtään mitään.

 

[muori]

yhden tiedän vähän kaukaisemmista sukulaisistani.
erään perheen ensimmäinen lapsi ei ole samasta isästä kuin muut. tätä ei tiennyt tämä isä eläessään, eikä tiedä tämä kyseinen lapsikaan.
todennäköistä on että tällä hetkellä olen ainoa elossa oleva joka tämän tietää.
tällä lapsella on jo itselläänkin lapsenlapsia ja jos nyt tulevat polvet jotain sukua tutkivat isäsä puolelta niin eivät tutki omaa sukuaan.