Sukupuolisensitiivisestä kasvatukseta yksi huomio tuli mieleeni...

["vieras"]

Luin taas kerran aiheesta juttua uusimmasta vauvalehdestä ja mietin samaa kuin aiemminkin. Eli kuvittelenko vain vai meneekö se niin, että sukupuolettomia kasvattajia ovat järjestään poikalasten vanhemmat? Itsestäni tuntuu siltä ja muutenkin ne kasvatustavat tähtää siihen, että on parempi olla poika. Tai siis tarkoitan sitä, että esimerkiksi kaikki "poikienvärit" on ok, mutta tytölle ei saa pukea niitä "tyttöjen värejä".

En tiedä saako kukaan kiinni ajatuksestani, mutta itselläni on näitä mietteitä asiasta ollut ennenkin. Ja tuossakin vauvalehden jutussa siis oli vanhemmilla kaksi poikaa.

Itselläni on poika ja kaksi tyttöä. Aina on ollut mahdollisuus leikkiä sekä ns. tyttöjen että poikien leluilla. Tyttöjen vaatekaapista löytyy paljon "poikien värisiä vaatteita" ja päinvastoin. Mutta esimerkiksi pojan punaisessa paidassa on vaikkapa rekan kuva, ei rusettia ja tytöillä taas päinvastoin vihreässä paidassa röyhelöt hihassa jne.

 

[pikkanen]

Mun mielestä tossa sukupuolisensitiivisyydessä keskitytään epäolennaisuuksiin. Miten se tekee lapsesta suvaitsevaisen, jos hänen sukupuoltaan ei kerrota sukulaisille. Tai, että hänelle sanotaan kaupantätiä myyjäksi (luin kans ton jutun vauvalehdesä). Meillä sukupuolet sekoittuvat perheen arjessa luonnostaan. Mies pesee pyykkiä, silittaa vaatteita ja hoitaa vauvaa. Minä taas saatan käydä lätkämatsissa, pesen autoa jne. Molemmat siis tekevät kaikkea ja saavat olla kiinostuneita mistä vaan. Silti meillä puhutaan tädeistä ja sedista, koska mun mielestä sitä sukupuolta ei tarvitse piilotella tai häpeillä vaan olla ylpeästi täti tai setä, poika tai tyttö. Mä puen tyttöni tyttömäisesti, koska pidän kauniista mekoista, mutta pojalle en pue kauniita mennoja. Se ei vaan olisi söpöä eikä kuulu tähän kulttuuriin.

 

["annika"]

vähän samaa oon havainnu kaveriperheessä jossa on vanhempi poika ja nuorempi tyttö. tyttö tietysti leikkii pojan perässä poikien leikkejä ja kaikki vaatteet(muutamaa juhlamekkoa lukuunottamatta) on pojan vanhoja, juuri mitään tyttömäisiä juttuja ei oo kummallakaan lapsella, vaan eipä sillä äidilläkään oo juur naisellisia vaatteita, meikkejä tms.

Kerran juttelin naisen kanssa, joka odotti viimeisillään toista lastaan, isompi lapsi oli 1.5vuotias poika. tämä äiti mainosti kovaan ääneen sukupuolisensitiivisyyttä kasvatuksessaan, kysyin sitten että tykkääkö poika leikkiä nukeilla(senkin vuoksi että vauva oli juuri syntymässä, yleensä ne nukkeleikit on ajankohtaisia) niin äiti ilmoitti ettei pojalla oo nukkea. se siitä sukupuolisensitiivisyydestä sitten.

ja siis meillä kyllä tytöllä on paljon tyttömäisiä juttuja ja vaatteita, ja leikkii esim prinsessaleikkejä eikä minusta siinä oo mitään pahaa. poika on vielä niin pieni että leikki on lähinnä isomman matkimista joten samoja juttuja leikkii.. varmaan tiedostamattani kasvatan tuota tyttö tyttömäiseksi kun ite oon ollu 'poikatyttö', mulla on pelkästään veljiä ja heidän kanssa on sitten aina leikitty poikien leikkejä, ja nyt aikuisena koen että oon ehkä jääny jostai paitsi..

 

["alkup"]

[QUOTE="annika";25600921]vähän samaa oon havainnu kaveriperheessä jossa on vanhempi poika ja nuorempi tyttö. tyttö tietysti leikkii pojan perässä poikien leikkejä ja kaikki vaatteet(muutamaa juhlamekkoa lukuunottamatta) on pojan vanhoja, juuri mitään tyttömäisiä juttuja ei oo kummallakaan lapsella, vaan eipä sillä äidilläkään oo juur naisellisia vaatteita, meikkejä tms.

Kerran juttelin naisen kanssa, joka odotti viimeisillään toista lastaan, isompi lapsi oli 1.5vuotias poika. tämä äiti mainosti kovaan ääneen sukupuolisensitiivisyyttä kasvatuksessaan, kysyin sitten että tykkääkö poika leikkiä nukeilla(senkin vuoksi että vauva oli juuri syntymässä, yleensä ne nukkeleikit on ajankohtaisia) niin äiti ilmoitti ettei pojalla oo nukkea. se siitä sukupuolisensitiivisyydestä sitten.

ja siis meillä kyllä tytöllä on paljon tyttömäisiä juttuja ja vaatteita, ja leikkii esim prinsessaleikkejä eikä minusta siinä oo mitään pahaa. poika on vielä niin pieni että leikki on lähinnä isomman matkimista joten samoja juttuja leikkii.. varmaan tiedostamattani kasvatan tuota tyttö tyttömäiseksi kun ite oon ollu 'poikatyttö', mulla on pelkästään veljiä ja heidän kanssa on sitten aina leikitty poikien leikkejä, ja nyt aikuisena koen että oon ehkä jääny jostai paitsi..[/QUOTE]

Minä tykkäsin hirveästi lapsena leikkiä autoilla jne muutakin ja minulla olikin kaksi itseäni nuorempaa veljeä. Mutta silti olin tosi tyttömäinen ja tykkäsin tyttöjen jutuista. Aika naiselliseksi koen itseni nyt aikuisenakin ja ammattinikin on kauneudenhoidon parissa.

Omat tyttöni ovat hyvin tyttömäisiä ja rakastavat kaikkia tyttöjen juttuja. Mutta leikkivät myös poikien leluilla ja kaikenlaista "poikamaista" puuhaavat.

 

[Sandrine]

Mun mielestä toi koko sukupuolisensitiivisyys on yleensä niin höpöhöpöjuttuja ettei jaksa edes enää naurattaa. Siis ainakin kaikki ne tapaukset joista oon lukenut esim lehdistä..Mä ainakin mieluummin opetan tyttöni olemaan ylpeitä tyttöydestään ja tietämään että niin tyttöjä kuin poikiakin on erilaisia ja kaikkia kiinnostaa eri asiat jne. Luulis että lapset vaan hämmentyis tollasesta sekopäisestä sukupuolisensitiivisyydestä....Tai onhan niitäkin varmaan jotka ei vedä sitä ihan överiksi mutta sitä kutsuisin vaan normaaliksi maalasijärjeksi.

 

["pojan äiti"]

En ole tuota juttua lukenut, mutta omaa kaveripiiriä katsoen tuntuisi, että tyttöjen vanhemmista löytyy enemmän näitä, jotka "tarjoavat" lapsilleen molempien sukupuolien juttuja tai jopa välttelevät tyttöjuttuja. Poikamainen tyttö vaan sattuu olemaan kulttuurissamme hyväksyttävämpää kuin tyttömäinen poika. Sinipaitainen tyttö ei kiinnitä mitään huomiota, mutta poika vaaleanpunaisessa paidassa kyllä huomataan. Pojan vanhemmat joutuvat paljon herkemmin ajattelemaan asiaa ja selittelemään, kuin tytön vanhemmat.

 

["alkup"]

[QUOTE="pojan äiti";25601601]En ole tuota juttua lukenut, mutta omaa kaveripiiriä katsoen tuntuisi, että tyttöjen vanhemmista löytyy enemmän näitä, jotka "tarjoavat" lapsilleen molempien sukupuolien juttuja tai jopa välttelevät tyttöjuttuja. Poikamainen tyttö vaan sattuu olemaan kulttuurissamme hyväksyttävämpää kuin tyttömäinen poika. Sinipaitainen tyttö ei kiinnitä mitään huomiota, mutta poika vaaleanpunaisessa paidassa kyllä huomataan. Pojan vanhemmat joutuvat paljon herkemmin ajattelemaan asiaa ja selittelemään, kuin tytön vanhemmat.[/QUOTE]

Ai? Kyllä meidän pojalla vaan on montakin vaaleanpunaista/pinkkiä vaatetta eikä kukaan ole niitä pällistellyt. Samoin on pojan kavereillakin. Nyt olisi poika halunnut Puman pinkit talvitennarit, mutta ei löydetty. Violettia löytyy myös paljon, samon oranssia ja punaista.

 

["Kahden äiti"]

[QUOTE="pojan äiti";25601601]Sinipaitainen tyttö ei kiinnitä mitään huomiota, mutta poika vaaleanpunaisessa paidassa kyllä huomataan. [/QUOTE]

Höpö höpö. Aikuiset miehetkin käyttävät vaaleanpunaista. Eikä mulle tehnyt tiukkaa ostaa pojalle vaaleanpunaista kravattia, eikä myöskään vaaleanpunaisia kauluspaitaa kun sellaiset kerran halusi. Itseasiassa meidän tyttöä on monta kertaa luultu pojaksi vaikka on "tyttöväristä" vaatetta päällä. Ei haittaa, hiukan hymyilyttää vaan.

 

["Lily"]

Minulle sukupuolisensitiivinen kasvatus merkitsee sitä, että omassa toiminnassani vanhempana pyrin tiedostamaan sen, kuinka arkisissa käytännöissä, puheessa ja tekemisessä tuotamme sukupuoleen liittyviä merkityksiä, pyrkien välttämään siihen liittyviä eriarvoistavia käytäntöjä. Puhun mielelläni tytöistä ja pojista, miehistä ja naisista, jne., mutta korvaan särähtää heti jos kuulen puhetta tyyliin "tytöt ovat tällaisia...", "pojat ovat sellaisia...", joissa yleistetään tyttöjen/poikien olevan tietynlaisia juuri sukupuolensa takia. Juuri näitä stereotypioita tulisi tehdä näkyväksi ja sitä kautta purkaa, jotta lapsen toimintaa, olemista ja olemusta ei ohjattaisi liikaa yleistävien kategorioiden kuten sukupuolen perusteella.

 

["vieras"]

[QUOTE="Kahden äiti";25605634]Höpö höpö. Aikuiset miehetkin käyttävät vaaleanpunaista. Eikä mulle tehnyt tiukkaa ostaa pojalle vaaleanpunaista kravattia, eikä myöskään vaaleanpunaisia kauluspaitaa kun sellaiset kerran halusi. Itseasiassa meidän tyttöä on monta kertaa luultu pojaksi vaikka on "tyttöväristä" vaatetta päällä. Ei haittaa, hiukan hymyilyttää vaan.[/QUOTE]

Vaaleanpunainen kravatti on vähän eri asia kuin pinkki collegepaita jossa on glitterperhosia. Kukaan ei räpäytä silmää jos tytöllä on sininen pääkallopaita, mutta auta armias jos pojalla on pinkki glitterperhospaita. On sääli, että ns. tyttömäiset jutut on aina jotenkin huonompia ja niistä tykkäävä poika homo nynnerö (ja mitä pahaa homoudessa edes on?).

 

["Kahden äiti"]

[QUOTE="vieras";25605675]Vaaleanpunainen kravatti on vähän eri asia kuin pinkki collegepaita jossa on glitterperhosia. Kukaan ei räpäytä silmää jos tytöllä on sininen pääkallopaita, mutta auta armias jos pojalla on pinkki glitterperhospaita. On sääli, että ns. tyttömäiset jutut on aina jotenkin huonompia ja niistä tykkäävä poika homo nynnerö (ja mitä pahaa homoudessa edes on?).[/QUOTE]

Mä kyllä vältän viimiseen asti tytölläkin pinkkejä paitoja glitterperhosineen. Pojalla on kyllä shokkipinkit talvihanskat (tosi ällöt). Sen lisäksi paljon Hello Kitty kamaa, nytkin nukkuu vaaleanpunaisten HK lakanoittensa välissä. :heart: Eikä se ole siltikään ongelma. Eikä ole sekään että pikkusiskonsa suorastaan rakastaa autoja, väreistä valitsee sinisen ja vihreän jos vain mahdollista.