Sukupuolineutraali kasvatus

vieras
taannoin oli kakspluslehdessä juttua siitä Onni-lapsesta jota yritettiin kasvattaa sukupuolineutraalisti, musta se oli aika järkyttävä juttu.
Ja muistaakseni siinä vanhemmat sanoi että jos Onni joskus sattuis tahtoon sinistä pukua niin se ei voisi saada sitä koska se on selkeesti pojan väri.
Kyllä tulee sellasella lapsella olemaan valtava identiteettiKriisi isona; kuka minä olen, mikä minä olen.
 
tyttöjen äiti
Ajattelen asian siten, että sukupuoli on osa ihmisen sisintä. Lapsen olisi opittava arvostamaan omaa sukupuoltaan ja olemaan sinut oman sukupuolensa kanssa. Ei kuitenkaan siten, että sukupuoli estää häntä tekemästä jotain, mistä pitää. Ei tytön tarvitse pitää mekkoa, jos kokee sen vastenmieliseksi. Ei kuitenkaan ole oikein sekään, että tyttö ei saisi pitää hametta, koska se on liian vahva merkki tietystä sukupuolesta. Kyllä ihmisen normaaliin kehitykseen kuuluu sukupuolisuuden huomaaminen. Jos vanhemmat alkavat peittelemään sukupuolieroja tai mitätöivät niitä, niin mennään metsään ja rankasti.
 
deeppurple
Nykyään tehdään kaikista asioista niin pirun vaikeita. Annetaan lasten kasvaa lapsina ja nauttia lapsuudestaan. Pielessä ollaan jos kuvitellaan että tytöiltä pitäisi kieltää hameet tai autot ja pojilta autot ja hameet tms. Maalaisjärki on katoamassa.
 
Peesaan enemmistöä kirjottaneista. Kyse ei ole siitä, etteikö tyttö olisi tyttö, tai poika poika, vaan siitä mitä se pitää sisällään. Eli sukupuolineutraalissa kasvatuksessa lapselle tarjotaan vaihtoehtoja leluissa/leikeissä/vaatteissa/OLEMISESSA ja annetaan hänen toteuttaa itseään ilman sukupuolirajoituksia (ei automaattisesti tyyliin pojat on rajuja,tykkää autoista,riehuu, tytöt on prinsessoja, hoivaa, ovat kiltteja...lista on loputon).

Mua jurppi suunnattomasti isäpuolen tuhahtelut kun 3-v. siskonpoika sai toivomansa nuken joululahjaksi. Tässä vain yksi esimerkki mikä tuli mieleen. Ihmiset ihmisinä sukupuoleen katsomatta! Pätee siis jo lapsiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piika-äiti:
Kolmen tytön perheessä kasvaneena kasvatan neljää poikaa ja seuraan erikoisia leikkikokeita. Taloon haluttiin takavuosina kiivaasi nukkeja, ja niitä sitten hankittiin. Yhden purkivat atomeiksi, yhden maalasivat siniseksi kun pienin ei suostunut demonstroimaan lavantautia Eemelin luennan jälkeen. Yhden nukeista löysin puuhun sidottuna, muistona intiaanileikistä.

Tädin tuomat kätevät nukenrattaat muuttuivat alta aika yksikön hurjistuneeksi, eloonheränneeksi ruohonleikkuriksi, joka kiiti talomme ympäristössä ja sai kukkapenkissä aikaan pahaa tuhoa.

Emme ikinä saaneet aikaiseksi tuollaisia leikkejä 75-85 välisenä sisarusparvemme aktiivisena leikkiaikana. Kyllä me tiesimme, mitä nukella voi ja saa tehdä!

Vaatteiden värit ovat kiinnostava indeksi kauppiaiden ja rahanvartijoiden ajatusmaailmasta ja siitä miten he uskovat vanhempien, mummojen ja kummien haluavan lapsia pukea. Kun ostan miltei kaiken kirpparilta, olen tästä maailmasta perheineni onneksi aika etäällä.


Tää on vähän kuin meillä, vaikka lapsien määrät eri. Eli poikamaisilla pojilla on poikien leikit, oli ne sitten sukupuolisidonnaisilla tai sukupuolettomilla leluilla leikitty. Vaatteissa tykkään väreistä, mutta kuitenkin pojille jätkämäisiä. Meillä on myös tyttö, jolla omat nukkeleikkinsä (erilaiset kuin pojilla ikinä) sekä annan ihan rauhassa rakennella junaradoilla ja sielä se pikkusotilaillakin ampuilee poikien leikeissä mukana. Ehkä mä liikaa suosin pinkkiä tytönvaatteissa :whistle: mutta en usko tytön siitä häiriintyvän.
 
heillo
Mää oon aina miettinyt tätä asiaa.

Moni menee liian "sukupuolettomasti" eli ei annakaan sen tytön olla tyttö ja pojan poika omilla leikeillään vaan pitää väen väkisin opettaa poika leikkimään kotia punaisilla vaatteilla tai tyttö sinertävillä autoilla.

Meillä lapsi saa olla lapsi. Tyttö rakastaa hameisiin pukeutumista ja olla prinsessa. Tyttö rakastaa vaaleanpunaisia vaatteita ja "tyttövärejä". Myös tykkää siivoamisesta/leikki kokkauksesta ja ties mistä. Mitenkään en ole erityisesti häntä kehoittanut tekemään noin, vaan kuunnellut vain lasta mitä hän oikeasti haluaa. Kyllä tyttö tykkää leikkiä autolla, kuormureilla ja ties millä. Monesti menee kuormuri lelupäivänä hoitoonkin jne.

Jos hän haluaa pukeutua tummansiniseen, sallin sen hänelle ja saa tummansiniset vaatteet.
 
Pojan isä
Tänään satuin lukemaan Imagesta jutun sukupuolineutraalista kasvattamisesta, tosin tuossahan käsiteltiin vain ihan vauva-aikaa. Ihmeen negatiivista näyttää täällä suhtautuminen olevan, moni kai luulee että idea tosiaan olisi kieltää kaikenlainen sukupuolle tyypillinen käyttäytyminen/leikit/värit/vaatteet.

Minulle jäi ainakin tuon Imagen jutun perusteella ihan erilainen kuva tästä asiasta. Kysymys on lähinnä kai siitä että ei tuputeta (huomaamattaankaan) sukupuolisidonnaista käyttäytymismallia lapselle jo vauvasta asti. Eli tähän liittyy jo kaikki siitä lähtien miten pienelle lapselle puhutaan yms. Lapsi itse saa tietysti taas korostaa sukupuolisuuttaan aivan niin paljon kuin haluaa, sitten kun on siinä iässä, että alkaa tehdä itse valintoja.

Minusta idea siitä, että lasta ei väkisin yritetä puristaa valmiiseen sukupuolisidonnaiseen muottiin on hieno ja kannatettava. Monet vain tuntuvat käsittävän tämän elämää rajoittavasti ja ahdistavasti. Tähän ehkä vaikuttaa osaltaan se, että en ollut itse lapsena mikään "normaalein" mahdollinen poika, enkä varmaan ole sitä nyt aikuisena miehenäkään. En osaa arvioida omaa kasvatustani sen tarkemmin, mutta muistan kyllä että ainakin itse koin sukupuoliroolit pukeutumisen suhteen ahdistavina jo pienenä, vaikka mitään suoria muistikuvia siitä että jotain olisi minulta kielletty tai valintojani olisi muutenkaan kyseenalaistettu tai niille olisi naurettu.

Poikamme on ollut pienestä lähtien varsin kiinnostunut autoista ja kaikesta tekniikasta. Ei tätä tarvitse sukupuolineuraalisti kasvattessa mitenkään rajoittaa ja tuputtaa nukkeja tilalle. Minusta sukupuolineutraalisuus tulee esille paremmin esimerkiksi siinä, kuinka vanhemmat suhtautuvat niihin omalle sukupuolelle vähemmän tyypilliseen kiinnostuksen kohteisiin. Tyypillisesti tämä ilmenee esimerkiksi siinä, että pojalle "vähätelläään" tyttöjen tyypillisiä kiinnostuksen kohteita.

Alkuperäinen kirjoittaja deeppurple:
Tosin kummallistahan se nykyään tuntuu olevan jos tyttö tulee poikienkin kanssa toimeen ja kyllä se kotiasenne alkaa vaikuttamaan ystäväpiirissä, synttäreille eivät pojat tule vaikka on kutsuttu. Niin harmillista.
Meidän ekaluokkalainen poika on ollu useammat kerrat ainoana poikana kaverityttöjen synttäreillä.
 
Pallokala
Alkuperäinen kirjoittaja tyttöjen äiti:
Ajattelen asian siten, että sukupuoli on osa ihmisen sisintä. Lapsen olisi opittava arvostamaan omaa sukupuoltaan ja olemaan sinut oman sukupuolensa kanssa. Ei kuitenkaan siten, että sukupuoli estää häntä tekemästä jotain, mistä pitää. Ei tytön tarvitse pitää mekkoa, jos kokee sen vastenmieliseksi. Ei kuitenkaan ole oikein sekään, että tyttö ei saisi pitää hametta, koska se on liian vahva merkki tietystä sukupuolesta. Kyllä ihmisen normaaliin kehitykseen kuuluu sukupuolisuuden huomaaminen. Jos vanhemmat alkavat peittelemään sukupuolieroja tai mitätöivät niitä, niin mennään metsään ja rankasti.
Niin haluaisin vain kysyä, että onko sukupuoli todella ihmisen sisintä? Kulttuurissamme on normaalia selittää sukupuolen johtuvan biologisesta jaosta (mitä en sinällään täysin kiellä), mutta voi miettiä, kuinka paljon sukupuolestakin on kulttuurimme tuotetta. Jos tarkastelee sukupuolta biologisesta (hormoniaalisesta ja fysiologisesta näkökulmasta), niin skaala ei ole lähelläkään sitä kaksinapaista (jako miehiin/naisiin) maailmaa, mitä meidän kulttuurissamme oletetaan ja tuotetaan. Lisäksi sukupuoli jäsentää maailmaamme erittäin olennaisella tavalla ja se ei johdu mistään sisäsyntyisestä biologiasta, vaan kulttuurimme tavasta jäsentää maailmaa. Esimerkiksi kulttuurissamme elää ajatus, että ihmisyyteen liittyy vahvasti sukupuoli. On pakko olla joko poika tai tyttö. Silti maailmassa löytyy ihmisiä, jotka eivät koe olevansa kumpiakaan tai osaa asettaa itseään kumpaakaan sukupuoleen. Aina ei edes sukupuolielimetkään muodostu niin, että sukupuoli olisi "ilmeinen". Siitä meillä on ollut uutisissakin esimerkkejä urheilumaailmaan liittyen. En kuitenkaan ajattele, että sukupuolielimet välttämättä määrittäisivät sukupuolta muutenkaan. Voi olla, että ihminen kokee olevansa mies, vaikka muut hänet naisena näkevätkin.

Tällaiset ihmiset saattavat kokea sukupuoleen kohdistuvat odotukset esim. pukeutumisesta ahdistavina. En ole kuitenkaan sitä mieltä, että naisten ja miesten tulisi piilottaa oma sukupuolisuutensa. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa, ettei sukupuoli ole tai tule koskaan olemankaan täysin itsestään selvää.

Omasta kokemuksestani vielä sen verran, että muistan lapseni himonneeni robotteja ja kaikkia "härveleitä". Ajattelin kuitenkin surullisena niiden olevan poikien leluja, että ne eivät minulle kuulu. Mutta tämä oli tosi nuorena.. jossain vaiheessa robotit ja sellaiset eivät enää kiinnostaneetkaan.
 
urmas
ompa höpinää moinen sukupuolineutraalisuus. Yrittäkääpä pitää poikalapsi erossa pyssyistä ja tyttölapsi nukeista. Jos onnistutte, niin voitte olla varmoja, että tenava on homoseksuaali tai muuten epänormaali.
 
Monika
Sooooo beautiful! That skirt is aminzag and I love the pop of color from your belt (and the pinch of color from your bracelets!) No wonder you were smiling so much def a favortie look!
 
"Tavis"
Muiden viestejä lukematta ne muutamat jotka tiedän lapsiaan sukupuolineutraalisti kasvattavan kasvattaa kylläkin tytöistä poikia ja pojista tyttöjä! Pojille punasta ja nukkeja, tytöille sinistä ja autoja. WTF, mikä järki tossa sitten on!?
 
"..."
Mun mielestä kasvatus, jossa liikaa korostetaan sukupuolettomuutta, kertoo lapselle, että omasa sukupuolessa on jotain viallista ja hävettävää ja olisi parempi pyskiä olemaan mahdollisimman paljon toistasukupuolta muistuttava. Mun mielestä siis sukupuolettomalla kasvatuksella juuri korostetan sukupuolieroja, luodaan heikko itsetunto, koska on sattunut syntymään väärään ja vialliseen sukupuoleen, kun ei kerran saa pukeutua sukupuoltaan korostavasti.
Joo, sama ongelma mm kasvissyöjillä. Kun lapselle opetetaan, että lihaa ei syödä, lapsi oppii, että kasvikset on pahasta ja liha tavoittelemisen arvoista.
 
näin
Me kasvatetaan sillä tavalla sukupuolineutraalisti poikaamme että vaatteet ovat sellaisia mitä tyttökin voisi käyttää ja kannustetaan leikkimään niin nukeilla, autoilla, astioilla, poneilla ja palloilla kuin millä vaan, rauhallisia sekä riehakkaita leikkejä.

Me ei mitenkään yritetä peitellä sukupuolta yhtään keltään, minusta se on aivan turhaa. Sen sijaan jos joku mainitsee jotain vaikka tyttöjen ja poikien leikeistä niin kerron kyllä monesti mielipiteeni hienovaraisesti.

Itselläni on lapsena 80-luvulla ollut monesti sukupuolineutraalit vaatteet ja tyttöjen ja poikien leluja ja olen leikkinyt molempien sukupuolien kanssa. Mielestäni se on vain hyvä asia. En ole nykyäänkään liian stereotyyppinen.
 
vanhapoika
Itselläni oli poikana pyssyt ja lempiväri punainen. Pikkuinen poikani tykkää punaisesta väristä leluissa, esimerkiksi punainen varasa ja punainen auto ovat kivoja.

Tämä on mielestäni ok. Leikkiköön millä leikkii.

Ja urmakselle: Poliisissa, palomiehissä ja armeijassa on melko paljon homoseksuaaleja töissä vaikka ovatkin ns. "miehisiä aloja". Tuo homottelu on mielestäni ihan... no... homojen hommaa.

Poikani saa leikkiä, pukeutua ja vanhempana panna ketä haluaa. Ei se ole minulta pois. Poikana hänet silti kasvatan.

Ja ainahan aikuinen "aivopesee" lapsensa oman mallinsa mukaan, oli kyseessä rasismi, uskonto, kasvinsyönti tai sukupuolineutraalius. Että tämän kortin voinemme haudata. Lisäksi aina me kasvamme kulttuurimme mallin mukaan. Sitähän tämä ihmisen kulttuuri on, matkimista. Myös tämä ajatus vapaasta sukupuolikasvatuksesta on länsimaista mallia ja meistä ihan ok. Jossain vinkuintiassa sut sidottais ankkuriin ja heitettäis paikalliseen aura-jokeen edes tämmöisen ehdottamisesta.
 
näin
Ja ainahan aikuinen "aivopesee" lapsensa oman mallinsa mukaan, oli kyseessä rasismi, uskonto, kasvinsyönti tai sukupuolineutraalius. Että tämän kortin voinemme haudata. Lisäksi aina me kasvamme kulttuurimme mallin mukaan. Sitähän tämä ihmisen kulttuuri on, matkimista. Myös tämä ajatus vapaasta sukupuolikasvatuksesta on länsimaista mallia ja meistä ihan ok. Jossain vinkuintiassa sut sidottais ankkuriin ja heitettäis paikalliseen aura-jokeen edes tämmöisen ehdottamisesta.
Itse tiedostan aivopesun aika pitkälti ja meillä ei harrasteta sellaista. Vältämme kaikkien ennakkoluulojen luomista. Me ei uskota eikä olla rasistisia tai mitään muutakaan. Me ei myöskään puhuta varsinkaan lapsen kuullen pahaa kenestäkään.
 
Oon kirjoittanut ketjuun 2009 :D
Poika on edelleen selvästi poika. Legot, autot, pelit yms. on parhaita juttuja.
Tykkää tosin myös kaikesta kauniista. 1vuotiaalle pikkusiskolleen valitsee pinnejä ja mekkoja.

Tää meidän neiti 1v. onkin sitten aivan tyttö. Tykkää nukeista, rattaista, hepeneistä. Hiuksiakin on päässä vaikka muille jakais ja siten on hiuksissa pinnejä ja pompuloita. Leikkii myös autoilla. Isoveljen huone on sellanen aarreaitta, että siellä viihtyis koko päivän jos isoveli antais neidin siellä touhuta.

Ei olla tietoisesti valikoitu millä lapset alkavat pienestä leikkimään. Poika on vaan heti valinnu autot ja traktorit ja tyttö pehmolelut erityisesti Hello Kittyt ja koirapehmot....
 
vanhapoika
Alkuperäinen kirjoittaja näin;27609946:
Itse tiedostan aivopesun aika pitkälti ja meillä ei harrasteta sellaista. Vältämme kaikkien ennakkoluulojen luomista. Me ei uskota eikä olla rasistisia tai mitään muutakaan. Me ei myöskään puhuta varsinkaan lapsen kuullen pahaa kenestäkään.
Aivopesette lapsenne siis uskomaan suvaitsevaisuuteen ja ystävällisyyteen eli nykyaikaiseen länsimaiseen käsitykseen siitä mikä on hyvää ja oikein. Kuten keskiajalla kasvatettiin uskomaan että ristin nimeen tappamalla pääsi taivaaseen ja oli hyvä ihminen. Tajuatko pointin? Luot aina oman näköisesi kuvan lapsestasi kunnes hän toivottavasti alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan. Lyhyestä tekstistäsi päätellen et siis tiedosta aivopesua ollenkaan muuten kuin sellaisissa asioissa mitä SINÄ pidät epätoivottavina.

Luonnossa ennakkoluuloisuus pitää elossa, rasismi ja agressiot takaavat selviytymisen. Tällaisessa yhteiskunnassa se ei enää oikein toimi, vai toimiiko? Mieti bisneselämää.
 
tällainen näkökulma
En koko ketjua jaksanut lukea, mutta huomasin että paljon puhutaan vaan vaitteista ym. Haluaisin nostaa esiin myös miesten työt ja naisten työt. Itse tulen perheestä, jossa isä on siivonnut, pessyt pyykkiä ja tiskannut siinä missä äitinikin. Itselle tämä on itsestään selvyys että nuo työt on molempien. Mieheni taas tulee kodista, jossa äiti on tehnyt nuo kaikki työt, eikä hän tai hänen isä ole koskaan joutunut niitä kotonaan tekemään. Todella raivostuttavaa kun hän ei niitä meilläkään kotona oikein tekisi. Anoppi oli myös kerran ihan kauhuissaan kun näki juhlissa minun isäni tiskaavan kahvikuppeja. Hätisti tämän pois ja kävi itse tiskaamaan.

Itse en yritä kasvattaa sukupuolineutraalisti. Tytöt ovat tyttöjä. Pidän tytöillä mekkoja ym. mutta mielestäni kasvatus on paljon muutakin kun ulkonäön korostamista. Ennemmin keskityn tietynlaisen asenteen kasvattamiseen (että tyttöni pystyvät mihin vain ikinä itse tahtovat oli kyse auton rassauksesta, talon maalauksesta tai kukkien kasvattamisesta, ja siitä huolimatta saa olla ylpeästi selkä suorana tyttö). Toivottavasti joku ymmärsi pointtini sekavasta kirjoituksesta...
 
vanhapoika
Alkuperäinen kirjoittaja tällainen näkökulma;27610034:
En koko ketjua jaksanut lukea, mutta huomasin että paljon puhutaan vaan vaitteista ym. Haluaisin nostaa esiin myös miesten työt ja naisten työt. Itse tulen perheestä, jossa isä on siivonnut, pessyt pyykkiä ja tiskannut siinä missä äitinikin. Itselle tämä on itsestään selvyys että nuo työt on molempien. Mieheni taas tulee kodista, jossa äiti on tehnyt nuo kaikki työt, eikä hän tai hänen isä ole koskaan joutunut niitä kotonaan tekemään. Todella raivostuttavaa kun hän ei niitä meilläkään kotona oikein tekisi. Anoppi oli myös kerran ihan kauhuissaan kun näki juhlissa minun isäni tiskaavan kahvikuppeja. Hätisti tämän pois ja kävi itse tiskaamaan.

Itse en yritä kasvattaa sukupuolineutraalisti. Tytöt ovat tyttöjä. Pidän tytöillä mekkoja ym. mutta mielestäni kasvatus on paljon muutakin kun ulkonäön korostamista. Ennemmin keskityn tietynlaisen asenteen kasvattamiseen (että tyttöni pystyvät mihin vain ikinä itse tahtovat oli kyse auton rassauksesta, talon maalauksesta tai kukkien kasvattamisesta, ja siitä huolimatta saa olla ylpeästi selkä suorana tyttö). Toivottavasti joku ymmärsi pointtini sekavasta kirjoituksesta...
Ymmärretty ja hyväksi todettu. Ei ollut sekava kirjoitus vaan ihan asiaa.
 
"tiimarinvihko"
En ymmärrä sukupuolineutraalia kasvatusta. Se että sukupuolesta tehdään tabu tai joku "the juttu" (siis esim. jotkut ääripään vanhemmat eivät kerro ympäristölle kumpaa sukupuolta lapsensa on), ei voi olla hyvä asia.

Mä kasvatan lapsiani jotakuinkin tavallisesti ja tytöillä on enimmäkseen tyttöjen juttuja, vaatteissa ja leluissa, mutta kumpikin uskaltaa halutessaan leikkiä "poikien leluilla" tai pukeutua poikien vaatteisiin. Esikoisen lempiväri vaatteissa on musta. Myös mieheni poika on tavallisesti kasvatettu ja silti pystyy leikkimään tyttäreni kanssa "tyttöjen leikkejäkin".

Mutta mä taidan olla vanhanaikainen, kun mä uskon että tytöissä ja pojissa on ihan oikeastikin eroja. Taaperoiässä pojat voivat tuijottaa tunnin ajan kaivinkonetta ja tytöt leikkii usein "sosiaalisempia" leikkejä. Näin yleensä.
 
annette79
Mä en ole ikinä tajunnut sukupuolineutraalin kasvatuksen enkä toisaalta myös tiukasti sukupuolisidonnaisen kasvatuksen ideaa.

Meillä mä olen osittain pakon sanelemanakin pukenut lapseni kaikenvärisiin vaatteisiin vauvana ja taaperona. Toisaalta jos haluaa pukea pienen tyttönsä vaaleanpunaiseen, söpöön mekkoon, niin tuskin sekään kovin vaarallista on. Esimerkiksi sukupuolineutraali kasvatus vauvojen kohdalla (minusta on ylipäätään kiinnostavaa, miten KASVATAT vauvaa) kertoo minusta enemmän vanhemman halusta näyttää omia periaatteitaan ympäristölle. Helvettiäkö se vauva muistaa siitä aikuisena, millaiset vaatteet hänellä on ollut puolivuotisneuvolassa.

Siinä vaiheessa, kun lapset ovat kasvaneet, minusta vaatteiden väri on täysin toisarvoinen asia. Molemmat tyttäreni ovat rakastaneet pinkkiä ja sellaiset vaatteet heille on suotu. Meidän perheessä on ihan riittävästi asioita, mihin lapset joutuvat vastentahtoisesti (nukkumaanmeno illalla, joskus pahanmakuisen lääkkeen syöminen, kurahousujen vetäminen, leikin lopettaminen kun on ruoka-aika), että mä en todellakaan ala kehittämään kiistää joistakin vaatteista. Pääasia, kun ne ovat lämpimät, siistit ja sopivat.

Nyt meillä on poika, joka käyttää siskojensa vanhoja vaatteita, mutta toki hän on saanut jotain omaakin ja se oma sattuu olemaan "poikien väristä". Pojasta huomaa selvästi jo nyt, että häntä kiinnostaa ainakin tällä hetkellä erilaiset lelut ja tavarat kuin tyttöjä. En tiedä, mikä tilanne on viiden vuoden kuluttua. Ja se, jos tyttöni haluavat leikkiä vain barbeilla ja nukeilla, viettää vapaa-aikaa tyttöporukassa ja katsoa videolta Disneyn prinsessoja, ei taatusti tee heistä alisuoriutujia työelämässä tai alistettuja vaimoja. Jos näin käy, syyt ovat aivan muualla.

Eli minusta tietoinen sukupuolineutraali kasvatus on minusta ahtaimmillaan samanlaista tekohengitystä kuin väkipakollinen istuttaminen sukupuolirooleihin.

MIKSEI LAPSI SAA OLLA YKSINKERTAISESTI SELLAINEN KUIN ON? Lapsen kunnioittamista se on sekin, että tyttö saa halutessaan leikkiä barbeilla ja poika autoilla. Mulla ei ole ainakaan kaiken arjen pyörittämisen ohessa aikaa kohkata asioista, jotka varsinkin pikkulapsivaiheessa ovat vain teknistä hienosäätöä tai halua esittää asiat ulospäin jollakin tietyllä tavalla.
 
isä itsekin
Mä en ole ikinä tajunnut sukupuolineutraalin kasvatuksen enkä toisaalta myös tiukasti sukupuolisidonnaisen kasvatuksen ideaa.

Meillä mä olen osittain pakon sanelemanakin pukenut lapseni kaikenvärisiin vaatteisiin vauvana ja taaperona. Toisaalta jos haluaa pukea pienen tyttönsä vaaleanpunaiseen, söpöön mekkoon, niin tuskin sekään kovin vaarallista on. Esimerkiksi sukupuolineutraali kasvatus vauvojen kohdalla (minusta on ylipäätään kiinnostavaa, miten KASVATAT vauvaa) kertoo minusta enemmän vanhemman halusta näyttää omia periaatteitaan ympäristölle. Helvettiäkö se vauva muistaa siitä aikuisena, millaiset vaatteet hänellä on ollut puolivuotisneuvolassa.

Siinä vaiheessa, kun lapset ovat kasvaneet, minusta vaatteiden väri on täysin toisarvoinen asia. Molemmat tyttäreni ovat rakastaneet pinkkiä ja sellaiset vaatteet heille on suotu. Meidän perheessä on ihan riittävästi asioita, mihin lapset joutuvat vastentahtoisesti (nukkumaanmeno illalla, joskus pahanmakuisen lääkkeen syöminen, kurahousujen vetäminen, leikin lopettaminen kun on ruoka-aika), että mä en todellakaan ala kehittämään kiistää joistakin vaatteista. Pääasia, kun ne ovat lämpimät, siistit ja sopivat.

Nyt meillä on poika, joka käyttää siskojensa vanhoja vaatteita, mutta toki hän on saanut jotain omaakin ja se oma sattuu olemaan "poikien väristä". Pojasta huomaa selvästi jo nyt, että häntä kiinnostaa ainakin tällä hetkellä erilaiset lelut ja tavarat kuin tyttöjä. En tiedä, mikä tilanne on viiden vuoden kuluttua. Ja se, jos tyttöni haluavat leikkiä vain barbeilla ja nukeilla, viettää vapaa-aikaa tyttöporukassa ja katsoa videolta Disneyn prinsessoja, ei taatusti tee heistä alisuoriutujia työelämässä tai alistettuja vaimoja. Jos näin käy, syyt ovat aivan muualla.

Eli minusta tietoinen sukupuolineutraali kasvatus on minusta ahtaimmillaan samanlaista tekohengitystä kuin väkipakollinen istuttaminen sukupuolirooleihin.

MIKSEI LAPSI SAA OLLA YKSINKERTAISESTI SELLAINEN KUIN ON? Lapsen kunnioittamista se on sekin, että tyttö saa halutessaan leikkiä barbeilla ja poika autoilla. Mulla ei ole ainakaan kaiken arjen pyörittämisen ohessa aikaa kohkata asioista, jotka varsinkin pikkulapsivaiheessa ovat vain teknistä hienosäätöä tai halua esittää asiat ulospäin jollakin tietyllä tavalla.
Todella fiksua, oikean vanhemman ja aikuisen lastaan ajattelevan henkilön tekstiä. Noinhan se on.

Tosiaan itseäkin nyppii nämä itsensä ja omien periaatteidensa sokaisemat neutralistit ja toisaalta rooliinpakottajat.

Tuota äärimuotoa, sukupuolen salaamista ympäristöltä en ole ikinä ymmärtänyt. Senkun teette jos siitä saatte jotain paremmuudentunnetta. Itse uskon kyseessä olevan muoti-ilmiön jota pahekstaan tulevaisuudessa idioottien hapatuksena kuten nykyään äärivapaata kasvatusta.

Sana sukupuolineutraali on devalvoitunut pahasti juuri näiden äärimmäisyyksien tavoittelijoiden toimesta. Ylipäänsä nämä tällaiset muotisanat ärsyttävät, varsinkin kun niiden kannattajat aina puolustelevat niitä fanaattisesti ja Ainoana Oikeana oppina.
 
-88
Minä sanoisin myös kasvaneeni hyvin sukupuolineutraalisti. Olen nainen, mutta lapsena pukeuduin ja käyttäydyin kuin poika. Muistan jo 5-vuotiaana raivokkaasti kieltäytyneeni kaikenlaisista mekoista ja hörhelöistä. Siirryin puukäsitöihin heti kun se oli mahdollisista. 10-vuotiaana leikkasin hiukseni ihan lyhyeksi. Uskon isän kyllä kauhistuneen tuota mutta ikinä hän ei sitä minulle näyttänyt. :) Sama äidin kanssa, ei minulle yritetty pakottaa hameita ja hiusten leikkauskin sallittiin ihan suoraan. Pukeuduin poikamaisesti aina noin kasiluokalle asti. Sen jälkeen aloin näyttää vähän enemmän tytöltä mutta ihan kunnolla naisellisesti olen alkanut pukeutua vasta viimeisimman vuoden aikana - ja se tuli ihan itsestään.

Olen valtavan kiitollinen vanhemmilleni jotka antoivat minun olla sellainen kuin halusin, eikä minulle tyrkytetty tyttömäisiä juttuja. Pienenä myös haaveilin perinteisistä miesammateista (poliisi ja lentäjä), mutta ei minulle ikinä sanottu että "ehkä sinun kannattaisi tehdä jotain tytöille sopivaa".

Samaa periaatetta aion noudattaa myös omien lapsien kanssa, en ikinä voisi sanoa lapselle että sinä et voi tätä tehdä sukupuolesi takia.
 
"Vieras"
Ihan sama mitä te yritätte tehä niin teidän puoliso pystyy vesittämään sen. Näin kävi meillä kotona. Äitini oli "oikea feministi", ei siis sovinisti vaan ajoi tasa-arvoa. Teki yhtälailla raskaita töitä kuin isäni, rakensivat yhdessä talon ym. Tasa-arvo ei kuitenkaan toteutun koska isäni on aika vanhanaikainen. Koki monesti itsensä jotenkin epämiehekkääksi kun "ei saanut olla mies talossa", hänen omia sanoja lainaten. Hän ei tehnyt "naiset kotitöitä" ym. No he erosivat myöhemmin ja isäni löysi oikein mukavan naisen, jolla oli samalla tavalla vanhollisemmat arvot kuin hänellä.

Äitini onnistui kasvattamaan minusta ja muista sisaruksistani järkeviä, tasa-arvoa arvostavia ihmisiä, mutta nuorimman veljeni kanssa meni jotain vikaan :D muistan vieläkin kun hän 10 vuotiaana ei suostunut purkamaan kauppakassia, koska se oli hänen mielestä naisten töitä :D kyllä hänestäkin loppujen lopuksi kasvoi hieno nuori aikuinen.

Eli jos olette mennyt niitä jälkeläisiä tekemään miehen tai naisen kanssa jolla on vanholliset arvot opittuna kotoa.. Good luck! Jos teillä on esim. Mies joka pitää miehiä parempana ja osaavampana sukupuolena, nii se tartuttaa sen teidän muksuihin. Jos itse yrität kohdella kaikkia saman arvoisina ja toinen ihan selvästi ylistää ja suosii toista sukupuolta, niin lapset oppivat tuon ylistyksen tai vähättelyn, koska se on näkyvämpää.
 

Yhteistyössä