Sukupuolineutraali kasvatus

mä en pidä pahana sitä että tytöille ostetaan "tyttöjen leluja" ja pojille "poikien leluja". Enkä muutenkaan paheksu sitä että tyttöjen tyttömäisyyttä korostetaan ja poikien poikamaisuutta. Tietenkään en myöskään estä heitä harrastamasta tai leikkimästä vastakkaiselle sukupuolelle omina asioita. Mitä pahaa voi aiheutua jos tytöt pukee hameisiin ja pojalle antaa auton käteen, tuleeko niistä jotenkin "rooleihinsa ahdistuneita" tai jopa herrantähden heteroita?

 

Eilisessä pikkukakkosen Koiramäkiohjelmassa varmaan sanottiin, jotain miesten- ja naistentöistä. Sillä esikoiseni kysyi sitä katsottuaan, onko tiskaaminen naisten työtä.
Tähän vastasin, että ei ole

Tulipa muuten meilläkin keskustelua koiramäen tiimoilta. Selitin sitten lapsille, että joskus ennen vanhaan on ajateltu, että on olemassa miesten ja neisten töitä, mutta nykyään miehet ja naiset tekevät samoja töitä. JA että nykyään ei enää luokitella töitä sukupuolen mukaan, vaan osaamisen.

Mihin yhteyteen liität tämän osaamisen? Kotitöissä ei minusta kyllä riitä tiskaamisen välttämiseen se, että en osaa =)

Siiehn, että jos ei osaa ja opetteleminen on mahdotonta, niin silloin on parasta antaa jonkun toisen tehdä kyseinen asia.

Arjen hommia (sellaisia joita osaavat kaikki) taas meillä tekee se joka ehtii.

 

En ymmärrä mitä pahaa on siinä että kasvattaa lapset alusta pitäen siihen mitä ne on. Tytöt tyttöjä, ja pojat poikia!! Ja ne naisten työt, ja miesten työt!! Kyllä se vaan niin on, että autonkorjaamiset sun muut remontit kuuluvat miehelle, tiskaaminen ynnä muu siivous ei paljon rasita, kyllä siitä naisen pitäisi ilman marmatuksia selvitä!!!
Ja kyllä, olen omat poikani laittanut myös tiskaamaan ja siivoamaan, mutta mitä enemmän ne kasvavat ja saavat voimia, käsken enemmän voimahommiin. Mieluusti saavat raijata raskaita kantamuksia ja väsätä teknisempiä hommia, kyllä me tytöt tiskeistä ja ruuanlaitosta suoriudumme. Ja väsäämme herkkuja raskaita töitä tekeville miehillemme

 

Eilisessä pikkukakkosen Koiramäkiohjelmassa varmaan sanottiin, jotain miesten- ja naistentöistä. Sillä esikoiseni kysyi sitä katsottuaan, onko tiskaaminen naisten työtä.
Tähän vastasin, että ei ole

Tulipa muuten meilläkin keskustelua koiramäen tiimoilta. Selitin sitten lapsille, että joskus ennen vanhaan on ajateltu, että on olemassa miesten ja neisten töitä, mutta nykyään miehet ja naiset tekevät samoja töitä. JA että nykyään ei enää luokitella töitä sukupuolen mukaan, vaan osaamisen.

Mihin yhteyteen liität tämän osaamisen? Kotitöissä ei minusta kyllä riitä tiskaamisen välttämiseen se, että en osaa =)

Hmm.. voisinkohan osata olla tänään imuroimatta
Kun en eilenkään "osannut"

 

Minut ja sisrukseni kasvatettiin 80-90 luvuilla kyllä huomattavasti sukupuolineutraalimmin kuin mitä lapsia nykyisin kasvatetaan. Vaatteissa ajateltiin ehkä enemmän käytännöllisyyttä kuin sitä olivatko ne tyttöjen vai poikien vaatteita. Meillä vaatteet olivat monesti tutuilta ja sukulaisilta pieniksi jääneitä.

Leikin kyllä enimmäkseen "tyttöjen leikkejä", mutta meidän isällä oli tapana ostaa perinteisiä poikalelujakin meille tytöille, kuten autoja (menivät kyllä heti barbien autoiksi )

Ei minusta lasta tarvitse kasvattaa mihinkään tiettyyn rooliin. Mielestäni lasta kannattaa kuunnella ja tarkkailla mitkä ovat hänen omia mieltymyksiään. Aika usein sitä huomaa, että tytöt ihan luonnostaan ovat kiinnostuneempia hempeilystä ja pojat taas rajummista leikeistä.Jos niin ei sitten ole niin ei se sukupuolta muuta kuitenkaan...

Eniten itseäni ärsyttää se, että nykypäivän lapset aikuistuvat jo niin nopeasti. On surullista kuulla 13 vuotiaista, jotka ryyppäävät ja harrastavat seksiä. Myös lasten vaatteet ovat muuttuneet jotenkin liian aikuismaisiksi...

 

En ymmärrä mitä pahaa on siinä että kasvattaa lapset alusta pitäen siihen mitä ne on. Tytöt tyttöjä, ja pojat poikia!! Ja ne naisten työt, ja miesten työt!! Kyllä se vaan niin on, että autonkorjaamiset sun muut remontit kuuluvat miehelle, tiskaaminen ynnä muu siivous ei paljon rasita, kyllä siitä naisen pitäisi ilman marmatuksia selvitä!!!
Ja kyllä, olen omat poikani laittanut myös tiskaamaan ja siivoamaan, mutta mitä enemmän ne kasvavat ja saavat voimia, käsken enemmän voimahommiin. Mieluusti saavat raijata raskaita kantamuksia ja väsätä teknisempiä hommia, kyllä me tytöt tiskeistä ja ruuanlaitosta suoriudumme. Ja väsäämme herkkuja raskaita töitä tekeville miehillemme

Kyllä meilläkin kasvatetaan tytöistä tyttöjä. Tietävät siis olevansa tyttöjä, mutta heillä ei ole rajoituksia siinä, että mitä saavat ja mitä eivät saa sukupuolensa takia tehdä...

Sehän siinä onkin, että tiskaaminen ja siivous ei paljon rasita! Ihmisen elimistö (myös naisen) tarvitsee ruumiillista rasitusta. Ei mikään ihme, että 30 v nainen ei jaksa puita pilkkoa tai auton renkaita kantaa jos ei ole ikinä tiskaamista rasittavampaa hommaa tehnyt.

Lihakset kasvavat rasituksesta myös naisilla. Sitten saa mummona ihmetellä, kun joutuu sängyssä makaan, kun ei jalat kanna eikä jäksä maitopurkkia nostaa.

Itsestä tuntuis aika tyhjältä, jos tekisin vain niitä helpompia ja vähemmän aivojumppaa vaativampia hommia. Tuntuu ihan luonnoliselta kasvattaa omista tytöistäni (poikia mulla ei ole) sellaisia, jotka voivat tehdä mitä haluavat. Että heitä ei yleiset sukupuolikäsitykset sitoisi.

Ja miten joku mies, jonka ei ikinä ole tarvinnut tiskausta, siivousta, pyykkäämistä, silitystä opetella selviytyy arjesta ilman naista? Huonosti, sanon minä.

 

Minä olen yrittänyt olla poika murroskikään asti. Siitä eteenpäin se ei enää luontevasti onnistunut.

Munlapset saa olla niin tyttömäisiä kun ovat, tai niin poikamaisia kun ovat. En yritä vaikuttaa suuntaan tai toiseen.

 

Mä ja siskoni ollaan synnytty 60-luvun loppupuolella. Meillä oli kaikenvärisiä vaatteita, leikittiin kaikenlaisia leikkejä ja lelutkin oli ihan laidasta laitaan..

 

En ymmärrä mitä pahaa on siinä että kasvattaa lapset alusta pitäen siihen mitä ne on. Tytöt tyttöjä, ja pojat poikia!! Ja ne naisten työt, ja miesten työt!! Kyllä se vaan niin on, että autonkorjaamiset sun muut remontit kuuluvat miehelle, tiskaaminen ynnä muu siivous ei paljon rasita, kyllä siitä naisen pitäisi ilman marmatuksia selvitä!!!
Ja kyllä, olen omat poikani laittanut myös tiskaamaan ja siivoamaan, mutta mitä enemmän ne kasvavat ja saavat voimia, käsken enemmän voimahommiin. Mieluusti saavat raijata raskaita kantamuksia ja väsätä teknisempiä hommia, kyllä me tytöt tiskeistä ja ruuanlaitosta suoriudumme. Ja väsäämme herkkuja raskaita töitä tekeville miehillemme

Kyllä meilläkin kasvatetaan tytöistä tyttöjä. Tietävät siis olevansa tyttöjä, mutta heillä ei ole rajoituksia siinä, että mitä saavat ja mitä eivät saa sukupuolensa takia tehdä...

Sehän siinä onkin, että tiskaaminen ja siivous ei paljon rasita! Ihmisen elimistö (myös naisen) tarvitsee ruumiillista rasitusta. Ei mikään ihme, että 30 v nainen ei jaksa puita pilkkoa tai auton renkaita kantaa jos ei ole ikinä tiskaamista rasittavampaa hommaa tehnyt.

Lihakset kasvavat rasituksesta myös naisilla. Sitten saa mummona ihmetellä, kun joutuu sängyssä makaan, kun ei jalat kanna eikä jäksä maitopurkkia nostaa.

Itsestä tuntuis aika tyhjältä, jos tekisin vain niitä helpompia ja vähemmän aivojumppaa vaativampia hommia. Tuntuu ihan luonnoliselta kasvattaa omista tytöistäni (poikia mulla ei ole) sellaisia, jotka voivat tehdä mitä haluavat. Että heitä ei yleiset sukupuolikäsitykset sitoisi.

Ja miten joku mies, jonka ei ikinä ole tarvinnut tiskausta, siivousta, pyykkäämistä, silitystä opetella selviytyy arjesta ilman naista? Huonosti, sanon minä.

Se on tosi, että molemmat sukupuolet tarvitsevat myös luovaa, aivojumppaa tarvitsevaa työtä. Ja kyllä meilläkin tytöt saavat, ja joskus pakotetaankin raskaimipiin hommiin. Puiden kantamiseen yms.. Ja pojat tiskaamaan jne. Mutta luonnollisemmalta vaan tuntuu, että raskaat kantamukset ja korjaushommat sälytetään isompien ja lihaksia omaavien harteille. Mutta saavat toki tytökin korjaushommia tehdä, ja on heitä jopa opstettukin siihen. Ja meillä pojat on myös kiinnostuneita jopa ompelusta ja kutomisesta!! Ja kun meen murkkuikäinen poika meni käymään jo kotoa pois muuttaneen siskonsa luo käymään, niin mitä hän siellä teki?? Tiskasi siskonsa astia ja kiillotti koko keittiön!!

 

En ymmärrä kasvatusta, jossa sukupuolia jotenkin pyritään häivyttämään. Pojat ja työt on erilaisia, joten miksi ei anneta olla ja pyritä siihen, että lapsi oppisi arvostamaan ja kunnioittamaan omaa sukupuoltaan sekä myös toistakin.

Oma lähtökohtani kasvatuksessa on se, että ovatpa lapseni poikia tai tyttöjä saavat he tehdä täysin samoja asioita. Tytöt saavat leikkiä rajuja leikkejä,jos haluavat ja pojat saavat vaikka meikata, jos vaan kiinnostaa. Mitään rooleja en tuputa enkä leikkejä ohjaa eikä meillä myöskään jaotella töitä naisten tai miesten töiksi vaan pyrimme opettamaan lapsillemme mahdollisimman laajalla skaalalla erilaisia töitä, jotta tulevat sitten aikuisina toimeen ihan tksinäänkin.

Mutta tyttöjö puhuttelen tyttöinä ja poikia poikina ja yritän muistaa, että yleensä sukupuoli aiheuttaa eroja fyysisen ulkomuodon lisäksi myös ajattelu- ja toimintatavoissakin.

Eli kasvatan tyttöjä tyttöinä ja poikia poikina, mutta en kasvata kumpaakaan mihinkään kapea-alaiseen rooliin...

 

Mun äiti on ollut aina poikamainen, joten ei mustakaan mitään prinsessaa ole koskaan tullut. Tyttö en halunnut olla, koska ne vaikuttivat mun mielestä jotenkin heikoilta ja vähäosaisilta. En siis ollenkaan arvostanut sukupuoltani, siksi olen aina ollut hiukan poikamainen luonteeltani, vaikka ihan naiselta näytänkin.

On tutkittu, että pojille puhutaan jo vauvana enemmän kuin tytöille. Kyse on paljon syvemmistä asioista kuin vaatteista ja leluista. Poikia kannustetaan olemaan poikia ja tytöt saavat olla tyttöjä. Esim. "Älä itke, sä olet jo iso poika" yms. juttuja.

 

Syntynyt v.82. Olen mielestäni saanut neutraalin kasvatuksen, olin ainoa lapsi ja usein mm. isän mukana korjaamassa autoja. Naapurustossa kaverit oli vain poikia joten leikit oli tyyliin rosvoa ja poliisia tai majarakennusta. Lapsena kuteet oli ruskeita tai sinisiä serkuilta perittyjä rettuja. Toisaalta taas äidin kanssa harrastin ompelua ja kokkailua, askartelua.

 

Itse olen pyrkinyt poikien kohdalla tietoisesti eroon monista mm. väreihin liittyvistä sukupuolimääritteistä.
Pojilla ei esim. ole sinisiä ulkovaatteita, vaan olen - välillä hakemalla hakenut - jotain muita värejä. Pojilla on paljon punaisia vaatteita ja muitakin kirkkaita värejä ja esikoinen pitää paljon juuri punaisesta, hän mm. aina mainitsee, että "katso kuinka hieno punainen takki".
Esikoinen on nyt 2v8kk ja leikkii autoilla aika vähän. Joskus hän leikkii prinsessaa. Itse asiassa nyt juuri kun toin hänelle Hulluilta päiviltä tuliaisiksi autoja, niin hän oli paljon innostuneempi uusista muumiverhoistaan ja autot jäivät liki vaille huomiota

En tiedä sitten missä vaiheessa yhteiskunnan sukupuolijakautuneisuus iskee päälle - luultavasti viimeistään kun kavereiden vaikutus alkaa olla suurempi. Lapsia on täysin mahdoton kasvattaa sukupuolineutraalisti, koska tuskinpa poika saa päiväkodin näytelmisää ainakaan prinsessaa esittää... Tärkeintä onkin mielestäni luoda lapselle hyvä itsetunto, niin että hän uskaltaa olla jatkossakin oma itsensä.

Meillä ei ainakaan vanhempien ammattien puolesta tule paineita "perinteisiin" malleihin, sillä isä työskentelee mm. tällä hetkellä tanssijana ja muutenkin kun taidekentällä toimitaan, niin siellä nuo perinteiset mallit eivät kuitenkaan ole niin vahvoja.

 

Meillä muuten pojan lempiväri on vaaleanpunainen. Onnkesi se oli nyt muotia niin, että sain sille oikein poikamaisia vaaleanpunaisia paitoja esim. Ja ttikkitakki on pinkki, Benettonilla oli poikien ja tyttöjen mallistossa takkeja samasta pinkistä kankaasta. Mulle oli kyllä vähän ongelma ostaa pojalle pinkki takki, mutta kun poika totesi että hän sanoo koulussa ostaneensa takin poikien osastolta kun vihjailin onko hän varma, ettei joku luule sitä tyttöjen takiksi, ostin takin ja olin hiljaa. Sitäpaitsi mustn pipon ja huinin kanssa se näytää tosi hyvältä tummalla pojalla

 

1970-luvun alussa lapsuuttani elänyt, ja silloin ainakin suht unisex-vaatetus ja kasvatus, meillä ainakin. Juhliin halusin itse mekkoja. Oisin tykännyt vähän tyttömäisemmästä, mutta äiti halusi lappuhaalareita (farkkusellaisia) yms.

 

Mä en ole asiaa kauheesti miettinyt mutta nyt kun rupesin ajattelemaan niin kyllä meillä tytöt leikkii poikien kanssa riehumisleikkejä siinä missä pojat osallistuu tyttöjen nukkeleikkeihin.

 

Luulisin että oon elänyt aika sukupuolineutraalin lapsuuden, on leikitty sekä barbeilla että turtleseilla ja rymytty ulkona. Lapsia on nyt yksi (poika 10kk) enkä ajatellut tietoisesti tyrkytttää "pojan mallia". Mummulasta löytyy mun ja sisarusten vanhoja leluja PALJON (nuorin eno vasta 7v), sieltä voi testailla millä tahtoo leikkiä .

Vähän ehkä OT menee, mutta harmittaa kun kaupoissa lähes kaikki pojan vaatteet 86cm koon jälkeen on vaan pääkalloa, rumia hirviöitä torahampailla tai skeittiä. Siis osa ainakin tosi rumia, ankeita ja synkkävärisiä iältään nuorelle mutta kooltaan suurelle pojalle. Tytöille kyllä löytyy suuri valikoima reilusti "lapsellisia", värikkäitä ja ihania vaatteita vaikka aikuisikään asti.. Kyllähän monet pojat valitsee hirviöt, liekkipaidat yms. jo aika varhaisessa vaiheessa ja täähän on puhtaasti makuasia, mutta itse en nyt ihan yksivuotiasta niihin haluaisi pukea.

 

Mä olen kasvanut 70-luvulla. Ja onnekseni sain niin poikamainen kun halusin =)

 

tyttö on tyttö ja poika on poika, vaikka rautalangasta vääntäis. ei sitä korostaa tarvii, mutta turhanpäistä huuhaata pyrkiä johonkin sukupuolettomuuteen. ihmisestä kun ei tekemälläkään tule sukupuoletonta, on mies ja nainen nyt ja aina iän kaikkisesti aamen.

 

Lapsia on täysin mahdoton kasvattaa sukupuolineutraalisti, koska tuskinpa poika saa päiväkodin näytelmisää ainakaan prinsessaa esittää...

Tällä viikolla muskarissa sai sekä tytöt että pojat (n. 3v) esittää halutessaan mummoa, kun laulettiin "Mummo kanasensa niitylle ajoi..." Oli nimittäin aika herttainen näky tuo oma vajaa 3 v poika mummona vaaleanpunainen huivi päässä... Vaaleanpunainen kun sattuu vielä olemaan pojan lempiväri...

 

Mie en näe, että tietyn värisiin vaatteisiin pukeminen on kasvatusta. Se, että tuikkaa tytölle siniset pöksyt, ei tee tytöstä yhtään vähempää tyttöä

Ei ne lapset kasva vinoon, vaikka niille antaa sukupuolelleen ominaisia leluja tai vallan toistepäin. Että ihan miten tykkäätte, työhän nuo asiat ainakin jonkun aikaa päätätte lastenne puolesta. Myöhemmin sitten päättänevät itse, ottavatko lelukopasta tahi toivovatko lahjaksi barbin vaiko hirrrviän komeen motskarin

 

Mä en osaa sanoa miten mut on kasvatettu, mutta omani pyrin kasvattamaan liikaa korostamatta että hän on POIKA.
Siis kyllä meillä puhutaan että "meidän poika" yms, eli ei yritetä peitellä millään lailla hänen sukupuoltaan, mutta sitten taas vaatteet on minkä värisiä sattuu ja ei oo olemassa tytön ja pojan värejä erikseen. Jo nyt toi ipana kaikenmaailman kepeillä leikkii ampuvansa (siltä se ainakin näyttää) enkä meinaa sitä kieltää kun se on "niin poikien juttu", tykkää nyrkkeillä, ajaa autoilla jne, mutta tykkää myös paijata nukkea ja halailla sitä ja suukotella (ns tyttöjen juttuja).

Meillä tulee myuös "naisten ja miesten työt" luonnollisesti kumottua kun me miehen kanssa tehdään niitä sekasin. Ei oo kauhistus jos minä huseeraan vasaran ja ruuvimeisselin kanssa, eikä oo kauhistus jos mies levittää pyykkej kuivamaan tai silittää.

Me ie pyritä milläänmuotoa kasvattamaan pojasta sukupuoletonta, onhan hällä sukupuooli ja toivottavasti on ylpeä sukupuolestaan, mutta sen sijaan pyritään rikkomaan perinteisiä rajanvetoja tyttöjen ja poikien juttujen välillä (esim. noi kotityöt, lelut, vaatteet)

 

Minut on kasvatettu aika sukupuolineutraalisti. Paljon sisaruksia, ja sielä mentiin sekaisin niin tytöt ku pojat, no ehkä enempi oli niitä poikiaki kiinnostavia eli vauhdikkaampia. Jos nukeilla tai kotia leikittiin (aika harvoin) niin silloin vain tyttöjen kesken.

Ei ole ajankohtaista miettiä sen kummemmin miten omien lapsien kans, mutta tuskin kiinnitetään paljoa huomiota. Kuitenkin tytöt saa olla tyttöjä ja pojat poikia. Kuitenkin malli saattais meiltä tulla perinteisiin rooleihin päin, koska minä teen enempi pyykki yms hommia ja kudon yms ja miehelle jätän mieluusti auton laitot ja remppahommat.

 

Kaupassa poika halus suklaamunan.
Mulla oli siniseen kääreeseen pakattu suklaamuna kädessä, laatikossa oli myös pinkkejä.
Poika sanos että ei halua sinistä, hän haluaa pinkin kun se on niin ihana väri.

Automies tuo ollu aivan vauvasta saakka, traktorit ja kaivurin ihan in, vaikka nukkekin hänelle on ostettu, mun hiuspanta on usein pojan päässä. Vaaleanpunaisia vaatteita en kyllä osaa pojalleni pukea mutta punaista, oranssia.... kirkkaita värejä rakastan. Ulkovaatteissakin yritän etsiä jotain muuta väriä kuin sinistä. Poika ei oo sanonu vaatteistaan mitään.

Itse kyl olin pienenä niin neitiä. Oli rimpsut, röyhelöt ja rusetit, tosin tykkäsin niistä.
En oo pahemmin leikkiny autoilla, legoilla, palikoilla. Nukkeja ja rattaita piti olla

 

Kuuskytlukulaisena sanoisin että sukupuolineutraali kasvatus oli ainakin meidän ympyröissä vallalla. Kaikki mentiin ja tehtiin porukalla, pojat ja tytöt oli jotakuinkin saman näköisiä ja puissa kiipeiltiin yms. Tyttäreni on kasvanut samoin ja kavereiksi kelpaavat kummatkin. Tosin kummallistahan se nykyään tuntuu olevan jos tyttö tulee poikienkin kanssa toimeen ja kyllä se kotiasenne alkaa vaikuttamaan ystäväpiirissä, synttäreille eivät pojat tule vaikka on kutsuttu. Niin harmillista. Itselläni oli niin kivaa lapsuudessa ja aikuisenakin tulen hyvin juttuun myös miespuolisten kavereitten kanssa.