Sukunimen vaihtaminen eron jälkeen- ootteko vaihtanu myös lasten sukunimen?

[exä]

Erosta onnpari vuotta ja mulla ja luonnollisesti myös lapsilla on ex mieheni sukunimi. Ex on ollut jo hyvän aikaa uusissa naimisissa ja entistä vahvemmin tuntuu etten halua käyttää exäni nimeä. Lapset on 12v, kysyin heidän mielipidettään ja haluaisivat käyttää samaa nimeä kuin minä eli vaihtaisimme kaikki nimemme. Olen yh joten exän suostumusta en tarvinne, mutta onko teillä kokemusta myös lastenne nimen vaihtamisesta? Tyttönimeäni en ottaisi vaan isoisoäitini sukunimen. Lieneekö kalliimpi ja pidempi prosessi?

 

[vierailija]

Ite vaihdat nimesi, ihan asiallista että vaihdat exäsi nimen pois kun sinulla ei ole minkäänlaisia verisiteitä siihen sukuun. Lasten nimiä et tietenkään edes pysty vaihtamaan (kunhan isä ei ole ollut idiootti ja antanut huoltajuuttansa pois) ilman miehen suostumusta ja tuskin kovinkaan moni mies haluaisi lastensa nimeä muutettavan, varsinkaan poikien.

 

[Mörköäiti]

Ite vaihdat nimesi, ihan asiallista että vaihdat exäsi nimen pois kun sinulla ei ole minkäänlaisia verisiteitä siihen sukuun. Lasten nimiä et tietenkään edes pysty vaihtamaan (kunhan isä ei ole ollut idiootti ja antanut huoltajuuttansa pois) ilman miehen suostumusta ja tuskin kovinkaan moni mies haluaisi lastensa nimeä muutettavan, varsinkaan poikien.

Voiko olla noin... Jos lapset haluavat vaihtaa nimensä, niin miksi nimenomaan miehen tahto painaisi niin paljon, että se jyräisi kaiken muun?

 

[Fktlosijdndlnkri]

Jos olet lasten yksinhuoltaja niin sinä ainoana huoltajana päätät lasten sukunimen. Selkeämpihän se on sama sukunimi olla kaikilla teidän perheessä, jos siis lapsesi asuvat sinun kanssa ja olet yh.

 

[vierailija]

Voiko olla noin... Jos lapset haluavat vaihtaa nimensä, niin miksi nimenomaan miehen tahto painaisi niin paljon, että se jyräisi kaiken muun?

Lapset voivat vaihtaa nimensä kun ovat juridisesti täysikäisiä mutta jos on yhteishuoltajuus toinen ei voi muuttaa lasten sukunimiä jos toinen vastustaa tätä. Kuuluu sarjaan tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.

 

[Mörköäiti]

Lapset voivat vaihtaa nimensä kun ovat juridisesti täysikäisiä mutta jos on yhteishuoltajuus toinen ei voi muuttaa lasten sukunimiä jos toinen vastustaa tätä. Kuuluu sarjaan tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.

Ei se kyllä kauhean oikeudenmukaiselta kuulosta, että jos lapsi itse haluaa vaihtaa nimensä ja huoltajista toinen suostuisi siihen, niin nimenomaan sen sana painaa, joka ei suostu. Samalla logiikalla varmaan se vanhempi voisi estää lasta eroamasta uskonnollisesta yhteisöstä?

Sen sijaan se on oikein, ettei pienen lapsen nimeä voi noin vaan omin päin vaihtaa.

 

[vierailija]

Asiaa on käsitelty myös toisaalla
www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/440086.html

 

[vierailija]

Ei se kyllä kauhean oikeudenmukaiselta kuulosta, että jos lapsi itse haluaa vaihtaa nimensä ja huoltajista toinen suostuisi siihen, niin nimenomaan sen sana painaa, joka ei suostu. Samalla logiikalla varmaan se vanhempi voisi estää lasta eroamasta uskonnollisesta yhteisöstä?

Sen sijaan se on oikein, ettei pienen lapsen nimeä voi noin vaan omin päin vaihtaa.

Lapsi itse on voitu äidin toimesta aivopestä luulemaan että haluaa näin, sen vuoksi onkin laissa määritetty täysi-ikäisyyden raja jonka jälkeen on riittävän kypsä tekemään omaan elämään liittyviä päätöksiä. Olisiko oikein että jos lapsi itse haluaa niin lähivanhempi muuttaa ulkomaille? Jos ei ja nimenmuutos ok niin mihin se loppuraja? Minkäikäinen lapsi on riittävän vanha tekemään suuria omaan elämään kohdistuvia päätöksiä? 6, 12, 17 vai sitten kun on täysi-ikäinen? Entä jos lapsi itse haluaisi asua isänsä tykönä? Riittäisikö siihenkin vain lapsen halu? Vai sitten ei tietenkään käy koska mies..

 

[Mörköäiti]

Lapsi itse on voitu äidin toimesta aivopestä luulemaan että haluaa näin, sen vuoksi onkin laissa määritetty täysi-ikäisyyden raja jonka jälkeen on riittävän kypsä tekemään omaan elämään liittyviä päätöksiä. Olisiko oikein että jos lapsi itse haluaa niin lähivanhempi muuttaa ulkomaille? Jos ei ja nimenmuutos ok niin mihin se loppuraja? Minkäikäinen lapsi on riittävän vanha tekemään suuria omaan elämään kohdistuvia päätöksiä? 6, 12, 17 vai sitten kun on täysi-ikäinen? Entä jos lapsi itse haluaisi asua isänsä tykönä? Riittäisikö siihenkin vain lapsen halu? Vai sitten ei tietenkään käy koska mies..

Itse asiassa 12-vuotiaan tahtohan painaa siinä, kumman vanhemman luona haluaa asua, joten jos yli 12-vuotias haluaa asua isän luona, niin mikäs siinä (edellyttäen toki, että isä on kelvollinen huoltaja, sama vaatimus myös äidille, jos on lähivanhempi). Ja sukunimi ei ole mikään "suuri elämään kohdistuva päätös", joten vaikka valitsisi nimen tyhmästi tai väärin, se ei ratkaisevasti vaikuta siihen, miten elämässä menee. Ja väärän valinnan voi perua myöhemmin. Joten sukunimen lapsi voisi mielestäni teini-ikäisenä päättää. Perheen asuinpaikkaa ei tietenkään voi.

Jos äiti aivopesee lapsen haluamaan äidin sukunimen se on ihan samalla viivalla sen kanssa, että isä vaatii lasta pitämään oman nimensä. Eli vanhempi käyttää valtaansa väärin. Ei kuitenkaan voida olettaa, että aina äidin nimen haluava nuori on aivopesty.

 

[vierailija]

Alaikäinen ei päätä missä asuu tai mikä on sukunimi. Heitä kuullaan riitatapauksissa ja käräjäoikeus ratkaisee asian jollei muuten päästä sopuun.

 

[vierailijaaa]

Ei se kyllä kauhean oikeudenmukaiselta kuulosta, että jos lapsi itse haluaa vaihtaa nimensä ja huoltajista toinen suostuisi siihen, niin nimenomaan sen sana painaa, joka ei suostu. Samalla logiikalla varmaan se vanhempi voisi estää lasta eroamasta uskonnollisesta yhteisöstä?

Sen sijaan se on oikein, ettei pienen lapsen nimeä voi noin vaan omin päin vaihtaa.

Lapsi itse ei päätä tämmöisistä asioista. Ala-ikäisen lapsen nimestä päättää vanhemmat. Jos on erimielisyyttä, niin nimeä ei vaihdeta. Luulisi että toisella vanhemmallakin on edes vähän oikeuksia. Ei saa ajatella tällä tavalla että MINÄ päätän kaikesta lapseen kuuluvista asioista koska MINÄ olen tätä mieltä.

 

[Mörköäiti]

Lapsi itse ei päätä tämmöisistä asioista. Ala-ikäisen lapsen nimestä päättää vanhemmat. Jos on erimielisyyttä, niin nimeä ei vaihdeta. Luulisi että toisella vanhemmallakin on edes vähän oikeuksia. Ei saa ajatella tällä tavalla että MINÄ päätän kaikesta lapseen kuuluvista asioista koska MINÄ olen tätä mieltä.

Mutta sitten se toinen vanhempi voi kuitenkin päättää, koska HÄN on jotain mieltä.

Itse näen nimen säilyttämisen ja nimen vaihtamisen siinä mielessä tasaveroisina, että kummankaan vanhemman tahdon ei pitäisi olla ratkaiseva. Jos lapsi on kyllin iso voidakseen ilmaista mieliteensä, minusta sen mukaan voisi tehdä. Kyse on kuitenkin nimestä. Jos kumpikaan nimi ei kanna mitään stigmaa, on aika samantekevää, kumman vanhemman nimi lapsella on. Nimi ei vaikuta elämässä mihinkään.

 

[vierailija]

Mä en tajua tuota, että pitää vaihtaa myös lasten sukunimi eron jälkeen. Itse en ollut naimisissa lapsen isän kanssa joten meillä on koko ajan ollut eri sukunimet. Ei ole käynyt mielessäkään, että vaihtaisin lapsen sukunimen omaan sukunimeen.

 

[vierailija]

Mä en tajua tuota, että pitää vaihtaa myös lasten sukunimi eron jälkeen. Itse en ollut naimisissa lapsen isän kanssa joten meillä on koko ajan ollut eri sukunimet. Ei ole käynyt mielessäkään, että vaihtaisin lapsen sukunimen omaan sukunimeen.

Se on sitä kiusantekoa exää kohtaan. Sen vuoksi onkin hyvä että tarvitaan molempien huoltajien suostumus.

 

[Laina elämää]

Omani vaihdoin,lasten en.

 

[Mörköäiti]

Se on sitä kiusantekoa exää kohtaan. Sen vuoksi onkin hyvä että tarvitaan molempien huoltajien suostumus.

Mitä, jos ero on tullut esim. eksän henkisen väkivallan vuoksi ja jos tämä eksä oli aikoinaan painostanut siihen, että lapsille laitetaan hänen nimensä. Tai jopa, että puolisokin otti hänen nimensä.

Mutta lähtökohtaisesti tietysti lasten nimiä ei vaihdeta. Kuitenkin tilanteessa, jossa lapsi itse haluaa vaihtaa nimensä, on yhtä lailla kiusantekoa toiselta vanhemmalta estää se - vain siksi, että itsekkäästi haluaa lasten kantavan omaa nimeään, vaikka vastentahtoisestikin.